Suden hetki

 Osa 41 Patricia Egerton oli kutsunut ystävättärensä avuksi vaalikampanjaa tekemään, jolla estettäisiin Sebastian Dwyerin valinta parlamenttiin ja pitäjän äänikuninkuus. Se oli suorastaan välttämätöntä, jotta Patty ei joutuisi vilkuilemaan sivuilleen velkavankeuden varjo kannoillaan. Jo yksistään ajatus siitä, että jäisi velkaa Christine Weirin kaltaiselle hyväntekijälle tuntui kamalalta. Lisäksi Pattyn pitäisi tunnustaa miehelleen, millä ehdoin hän saikaan lahjoituksen vaalikassaansa, kun talonkirjoja ei lopulta vaadittukaan.    ''Olen niin iloinen, että päätit ojentaa auttavan kätesi kartanon hirmuvallan nujertamiseksi, Gisele!'' Patricia virkkoi iloisena, kun he istuivat vieretysten olohuoneen sohvalla.    Gisele Gibbons naurahti. Hänellä oli katkerankarvainen kokemus kartanosta ja sen korskeasta väestä, joten luonnollisesti hän oli mukana kaikessa mahdollisessa, mikä oli suunnattua kartanoa vastaan.    ''Enemmän kuin mielelläni autan vesittämään S...

 40. Rahan polte Egertonien talo oli eittämättä pitäjän komeimpia. Sen oli rakennuttanut Greathamin pormestarina toiminut Francis Egerton, jonka kuoltua talon peri hänen poikansa. Maxwell oli opiskellut maataloutta ja valmistuttuaan ryhtynyt maanviljelijäksi vuokraamalla Wrightin Stuckien talon maat, koskapa he olivat  luopuneet tilansa viljelystä.    Kannatuskorttien keruumatkalta kotiutunut Patricia kertoi miehelleen ihmeellisestä neiti Weiristä, jonka tuki muka oli välttämätön hänen parlamenttivaaliehdokkuudelleen.    ''Hänen häpeilemätön, mutta samalla kadehdittavan vilpitön luonteensa ja tinkimätön määrätietoisuutensa teki minuun lähtemättömän vaikutuksen'', Patricia kertoi ihaillen.    Maxwell oli vaitonainen. Sen perusteella, mitä hänen vaimonsa oli kertonut neiti Weiristä ja mitä hän oli itse lukenut sanomalehdistä oli Patrician maalaama kuva turhan ruusuinen.    ''Ja tämä neiti Weir sitten lupasi sinulle vankkumattoman tukensa?'...