41. Kartanon nuori armo

 Osa 41

Patricia Egerton oli kutsunut ystävättärensä avuksi vaalikampanjaa tekemään, jolla estettäisiin Sebastian Dwyerin valinta parlamenttiin ja pitäjän äänikuninkuus. Se oli suorastaan välttämätöntä, jotta Patty ei joutuisi vilkuilemaan sivuilleen velkavankeuden varjo kannoillaan. Jo yksistään ajatus siitä, että jäisi velkaa Christine Weirin kaltaiselle hyväntekijälle tuntui kamalalta. Lisäksi Pattyn pitäisi tunnustaa miehelleen, millä ehdoin hän saikaan lahjoituksen vaalikassaansa, kun talonkirjoja ei lopulta vaadittukaan.

   ''Olen niin iloinen, että päätit ojentaa auttavan kätesi kartanon hirmuvallan nujertamiseksi, Gisele!'' Patricia virkkoi iloisena, kun he istuivat vieretysten olohuoneen sohvalla.

   Gisele Gibbons naurahti. Hänellä oli katkerankarvainen kokemus kartanosta ja sen korskeasta väestä, joten luonnollisesti hän oli mukana kaikessa mahdollisessa, mikä oli suunnattua kartanoa vastaan.

   ''Enemmän kuin mielelläni autan vesittämään Sebastianin vaalikampanjan'', Gisele vastasi kaunankiilto silmissään.

   ''Tarjoilemme kartanonrouvalle ja hänen pojalleen sellaisen nöyryytyksen, etteivät he toivu siitä ikinä!'' Patricia huudahti voitokkaana.

   ''Väännän Sebastianilta pallit rusetille!'' Gisele sanoi uhmakkaasti. ''Hän särki sydämeni ja hänen kamala äitinsä väänsi niskat nurin suurilta suunnitelmiltani ja suunnattomilta unelmiltani!''

   ''Muistan elävästi, miten julmasti ja sydämettömästi hän ajoi sinut käpälämäkeen, vaikka olit raskaana hänen pojalleen'', Patricia muisteli.

   ''Sanoit, että sinulla on suunnitelma heidän kukistamiseksi? Kuulisin mielelläni'', Gisele sanoi ja loi kysyvän katseen ystävättäreensä.

   ''Se on hyvä suunnitelma, koska se on naurettavan yksinkertainen!'' Patty aloitti selostuksensa. ''Sinä astut lehdistön eteen ja kerrot heille kokemuksistasi kartanolla, paljastaen salasuhteesi Sebastianiin ja sen, miten Constance Dwyer ajoi sinut haulikolla uhaten matkoihisi!''

   ''Haulikolla? Tuohan kuulostaa pikemminkin hänen mieheltään'', Gisele sanoi ihmeissään.

   ''Mutta totta joka sana!'' Patty painotti ja iski silmää.

   Gisele vaikeni hetkeksi.

   ''Haluatko, että aiheutan skandaalin?''

   ''Skandaalin seurauksena Sebastianin julkikuva tuhoutuu, uskottavuus kärsii kohtalokkain seurauksin, kun äänestäjät kääntävät hänelle selkänsä ja antavat äänensä hieman ylevämmille ehdokkaille, kuten esimerkiksi minulle!'' Patty sanoi luottavaisesti.

   ''Miten minä hyödyn siitä? Asetan kuitenkin nimeni ja kasvoni arvostelulle alttiiksi'', Gisele kyseli. 

   ''Jaamme rahat puoliksi, jotka sain vaalikampaanjani varten eräältä paikalliselta isorikkaalta kartanon hirmuvallan vankkumattomalta vastustajalta. Viisikymmentätuhatta puntaa,  josta sinä saat puolet ja minä pidän toisen puolen. Oletko mukana?''

   Kartanonrouvaksi tahtova Felicia kiirehti vastaan rakkaita vanhempiaan, jotka olivat tulleet Dawpooliin tyttärelleen kartanoa ostamaan. Fulhamin kreivitär Carmen oli tahtonut saada kaupat tehdyksi heti, sillä pelkäsi vapaaherrattaren muuttavan mielensä. Silloin on taottava, kun rauta on kuumaa.

   Carmenin ökyauto oli pysäköity paraatipaikalle etupihalle, ja kunnioitettu jaarlipari odotti sen edustalla tytärtään.

   ''Katsohan meidän tytärtämme! Hän näyttää jo ihan oikealta kartanonrouvalta'', Carmen kehui ylpeästi.

   ''On oikeus ja kohtuus, että kauniista ja viehättävästä tyttärestämme tulee tämän kartanon täysivaltainen osakas'', Fulham sanoi mielissään.

   ''Rakkaat äiti ja isä, tervetuloa, tervetuloa!'' Felicia liversi niin kuin vanhempansa olisivat ensi kertaa kartanolle tulossa. 

   ''Rakas lapsi! Tänään äiti ostaa sinulle kartanon, rakkaan ja rikkaan isoisäsi jättämän huomattavan perinnön ja mittaamattomien rikkauksien turvin!'' Carmen julisti innoissaan.

   ''Olen niin onnellinen!'' Felicia lausui.  ''Joskin Sebastian ilmaisi olevansa kartanon ostoa vastaan ja kieltäytyi osallistumasta kaupantekotilaisuuteen.''

   ''Mitä hänellä voi olla sitä vastaan, että hänen vaimostaan tulee kartanon omistaja?'' Carmen kysyi nyreästi. Kehtaakin oikutella vaimolleen, kiittämätön!

   ''Hänen mielestään tässä kaupassa pitäisi käyttää erityistä harkintaa, koska kyse on ennakkoperinnöstäni. Sebastianin mukaan turvallisempi ja tuottavampi tapa olisi sijoittaa se muihin omaisuusluokkiin kuin kartanoon”, Felicia selitti.

   Carmen tuhahti huvittuneena. Kartano oli turvallinen sijoitus ja sitä paitsi välttämätön, jotta Felicia saisi arvonsa mukaiset puitteet ja käskijättären oikeudet.

   ''Tyypillinen talonpoikaisylimystön huoli! Hän ei vain halua oman perintönsä kutistuvan, kun ostamme siitä sinulle palasen'', Carmen päätteli. ''Mutta hänen huolensa toissijainen, kun kysymys on oman tyttäremme onnellisuudesta. Mennäänpä nyt ostamaan sinulle kartano!''

   Ja niin Fulhamin jaarlipari siirtyi kartanolle tyttärensä jäljessä.

   Kauppakirjat allekirjoitettiin ja seurue siirtyi sulassa sovussa salin puolelle. Tosin Constance oli tällä välin käynyt kätkemässä oman kappaleensa kauppakirjasta kassakaappiinsa, kun puolestaan Carmen oli sujauttanut oman kappaleensa huolettomasti miehensä rintataskuun. 

   Jaarli pyysi saada lausua muutaman sanan Felician isän ominaisuudessa. George päästi halveksivan tuhahduksen, koskapa hänellä oli suuria vaikeuksia sietää koko miestä. Fulham oli perinyt päärin arvon isältään, joka oli perinyt sen puolestaan omalta isältään, jota George kutsui pilkallisesti Foulham ensimmäiseksi. Foulham toinen ja kolmas menivät samaan kastiin, ollen korruptoituneita jo pelkästään koko kurjan sukuperintönsä välittömänä ja väistämättömänä seurauksena.

   ''Rakas Dawpoolin emäntä, vanha emäntä'', Fulham sanoi ja piti katseensa kiinnittyneenä Constanceen. ''On sanomaton ilo ja kunnia, että sallitte meidän ostaa tyttärellemme palan sukukartanostanne, jotta rakas Felicia voisi ottaa kantaakseen kartanon nuoren armon raskaan vastuun!''

   ''Tuo oli varmaan tarkoitettu kevennykseksi'', George sanoi pilkallisesti. ''Kuten kaikki muukin, mitä suustanne kulloinkin satutte suoltamaan!''

   Tällöin Carmen mulkaisi kiukkuisena Georgea, mutta Fulham ei tuntunut antavan kenraalin julkealle solvaukselle minkäänlaista huomiota. Hän oli harjoitellut puhettaan ja aikoi sanoa sanottavansa loppuun asti.

    ''Kunnioitettu vapaaherratar, ymmärrän hyvin, että tämä kaikki on ollut teille raskasta. Ei voi olla helppoa tehdä tilaa seuraavalle sukupolvelle, kun on täällä koko elämänsä iän emännyyttä pitänyt. Guthrie-Gastonen ja Ismay-Dwyerin klaanin yhteinen taival sai tänään viimeisimmän sinettinsä kartanokaupan muodossa, jonka myötä voimme aloittaa puhtaalta pöydältä rakentamaan yhteistä tulevaisuutte lapsillemme ja lastenlapsillemme!'' Fulham lausui ja kumarsi kevyesti.

    ''Oi, isä!'' Felicia huudahti ihastuksissaan.

   ''Kiitän teitä liikuttavista sanoistanne, jaarli hyvä'', Constance sanoi ja hymyili ystävällisesti samalla, kun vei kätensä pyhimysmäisesti rinnalleen.

   Felicia oli kuitenkin alkanut tuntea jäävänsä huomiota vaille, vaikka tämä oli sentään hänen päivänsä ja suuri hetkensä. Eräänlainen unelmien täyttymys. 

    ''Hetkinen!'' Felicia piipersi saaden kaikkien katseet kääntymään itseensä. ''Joko minä saan alkaa käskeä täällä? Olenhan kartanon nuori rouva!''

   George päästi naurunpoikasen, mutta Fulhamin jaarlipari käänsi katseensa jälleen kohti Constancea ja odottivat tämän nyökkäävän.

   ''Luonnollisesti omistajana voit tehdä omistuksillasi mitä mieleesi juolahtaa'', Constance vastasi nyökäten.

    ''Asia on siis selvä!'' Carmen huudahti riemukkaasti lisäten, että tästä päivästä alkaen kartanon palvelusväenkin on otettava tyttärensä käskyt ja määräykset huomioon.

    ''Voi pyhä yksinkertaisuus! Miten kartanon palvelusväki mihinkään liittyy? Eivät he mitään kyntömiehiä sentään ole, joita tyttärenne voisi käskyttää tiluksillaan'', George ihmetteli huvittuneena.

   Huoneen valtasi täydellinen hiljaisuus, jonka Carmen rikkoi tosin lähestulkoon heti.

   ''Tiluksilla? Mitä, mitä halvattua tuo käppänä tarkoittaa? Vastatkaa heti!''

   ''Kenraali kaltaisellenne pitsamaakarin ja posetiivarin tyttärelle'', George korjasi nyreästi. Kurja vale-englatilainen italiaano!

    Carmen ei kuitenkaan välittänyt tarttua solvaukseen, vaikka hänen mielensä tekikin ja tivasi mieluummin selitystä suoraan itseltään pääpirulta kuin tämän asiamieheltä.

   Constance huokaisi syvään, sulki sitten silmänsä ja hymyili ystävällisesti.

   ''Felician omistama osuus kartanosta, vallan ihastuttava vihannoiva niitty, tosiaan saattaa kaivata kyntäjän väsymätöntä uurastusta. Sentään viisikymmentä eekkeriä käypää heinämaata pitäjän laidalla'', Constance naurahti.

   Carmen vaikeni silkasta järkytyksestä.

   ''Petosta!'' Fulhamin jaarli puuskahti tajuttuaan, mitä hetki sitten oli tarkalleen ottaen sanottu.

   ''Isä, isä, mitä tämä merkitsee? Enkö olekaan kartanon omistaja?'' Felicia piipersi saamatta kuitenkaan vastausta.

   Carmen nousi ääneti ylös ja piti katseensa tiukasti Constancessa, joka vaistonvaraisesti teki samoin ja he katsoivat toisiaan pian silmästä silmään, muun seurueen seuratessa tätä erikoista sanatonta näytöstä mykistyneinä.

   ''Tiesittekö, että minä olen Cornelio Gastonen tytär Lontoon Pikku-Italiasta? Ehkä tunnette hänet paremmin kuuluisana ravintoloitsijana, joka loi omaisuutensa verta ja hikiä säästämättä, syösten kilpailijansa yksi toisensa jälkeen konkurssiin. Hän oli hyvä mies silloin, kun hänelle oltiin hyviä. Huono mies silloin, kun hänelle oltiin huonoja. Minä olen perinyt hänen luonteensa viimeistä piirtoa myöten, arvoisa vapaaherratar'', Carmen sanoi matalasti. ''Ja nyt minä nirhaan teidät!''

   Sitten Carmen kävi hyökkäykseen. Hänen mittansa oli tullut täyteen, joten hän aikoi antaa tuolle pöyhkeälle ja omahyväiselle, katalalle kartanon valtiattarelle ikimuistoisen opetuksen siitä, että kukaan ei hypi kreivitär Carmen Gastonen silmille ja pidä häntä pilkkanaan.

   Carmen oli päättänyt repiä Constancelta silmät. Vetää häntä hiuksista ja luututa pitkin salin lattiaa. Silloin, kun naiset tappelevat on kysymys kissatappelusta, ja tässä nimenomaisessa tapauksessa oli kyse suorastaan leijonaemon ja aristokatin yhteenotosta.

   ''Antakaakin olla viimeinen kerta, kun kajoatte minuun. Nyt pyytäisin herrasväkeä poistumaan kartanoltani'', Constance puuskahti rimpuiltuaan irti Carmenin otteista.

   ''Kuinka te kehtaatte iskeä minut kanveesiin? Nostan teitä vastaan syytteen pahoinpitelystä!'' Carmen mourusi ja kömpi ylös taistelutahtonsa menettäneenä.

   Felicia oli järkyttynyt välikohtauksesta eikä saanut sanaa suustaan.

   ''Varmistan korkeimman omakätisesti, että kauppa todetaan ylimpiä oikeusasteita myöten pätemättömäksi. Hyvästi, vapaaherratar!'' Fulham jylisi ja ojensi käsivartensa vaimolleen.

    ''Olkaa jo vaiti ja totelkaa vaimoni kehotusta, ellette tahdo minun nousevan tuolistani ja antavan teille korkeimman omakätisesti vauhtia!'' George puuskahti närkästyneenä Foulhamin pihinään.

   Fulhamit lähtivät. Jaarli kihisi vihastuksesta ja Carmenin teki mieli vaatia revanssia. Olihan Constance kunniattomasti ja kavalasti hyökännyt takaa päin tilapäisesti puolustuskyvyttömän kreivittären kimppuun!

   ''Tämä ei jää tähän. Saatte katua, että hyökkäsitte kimppuuni ja kavalsitte tyttäreni perintörahat!'' Carmen rääkyi miehensä taluttaessa häntä ovesta ulos.

Järkytyksestä toinnuttuaan Felicia porhalsi Sebastianin pakeille. Hän ryntäsi työhuoneeseen koputtamatta, sillä nyt ei ollut aikaa tämänkaltaisille toisarvoisille kohteliaisuuksille. 

   ''Sebastian, Sebastian!'' Felicia piipersi. ''Sinun äitisi petti meitä kaupoissa ja kavalsi perintöni!''

   ''Tuskin sentään kavalsi'', Sebastian  sanoi ärsyyntyneenä töittensä keskeytymisestä.

   ''Luulimme ostavamme kartanosta osuuden, mutta äitisi antoikin meille kaupoissa vain pellonpientareen. Eikä siinä kaikki, sillä sen jälkeen syntyi kammottava tappelu ja äitisi löi minun äitini maahan, minkä jälkeen hän ajoi vanhempani ulos talosta!''

    Sebastian huokaisi. Hän olikin arvellut äitinsä paljastaneen korttinsa sen jälkeen, kun Carmenin raivontäyteinen mekastus ja mylvinnän äänet olivat alkaneet kantautua yläkertaan.

   ''Minähän neuvoin teitä lukemaan kauppakirjan tarkkaan, mutta ettehän te kuunnelleet'', Sebastian huomautti kiusaantuneena.

   ''Äitisi teki petoksen ja kavalsi perintöni!'' Felicia huudahti. ''Tee jotain ja vaadi häntä palauttamaan rahani!''

   ''Valitettavasti en voi tehdä mitään hyväksenne tässä asiassa. Purkamisperusteeksi ei riitä se, että ostaja ei lue kauppakirjaa'', Sebastian selitti.

   ''Etkö voisi vedota äitisi omaantuntoon ja pyytää häntä purkamaan kaupan puolestamme?'' Felicia ihmetteli.

    Sebastian pudisteli epäuskoisena päätään. Jos hänen äidillään oli omatunto, niin se ei varmasti kolkuttanut Carmen Guthrien kohdalla. Päinvastoin. 

   ''Helpommalla pääsette, kun myytte niityn takaisin äidilleni'', Sebastian sanoi. ''Tosin en usko, että hän suostuu maksamaan siitä samaa hintaa kuin mitä te maksoitte, mutta saisit edes jotakin takaisin.''

   Patricia Egerton oli kutsunut paikallislehden toimittaja Werner Collinsin luokseen lupaamalle tälle skandaalinkäryistä skuuppijuttua. Patricia, Gisele Gibbons ja Werner Collins keskustelivat asiasta Egertonin talon viherhuoneessa, jonka ikkunoista avautui näkyi yli vehmaiden niittyjen aina kirkonkylään asti.

   ''Lehti voi saada syytteen, mikäli julkaisemme lähteettömiä kyläjuoruja, hyvät naiset'', Collins huomautti.

   ''Ei se ole mikään juoru. Se on totisinta totta!'' Patricia huudahti lähes loukkaantuneena.

   ''En kiistä, etteikö se voisi olla totta. Mutta neiti Gibbonsin sana tai teidän sananne, rouva Egerton, ei yksin riitä'', Collins sanoi rauhallisesti.

   ''Hankimme teille todisteet itse pääkallonpaikalta, jos niikseen tulee'', Patricia sanoi.

   ''Se ei ole temppu eikä mikään. Hankimme ne huomisiltaan mennessä'', Gisele Gibbons sanoi ja osoitti Collinsia sormellaan ikään kuin lupauksensa merkiksi.

   ''Milloin juttu olisi mahdollista julkaista? Toivottavasti ennen vaalipäivän iltaa!'' Patricia riemuitsi. ''Otsikoksi voisi sopia Kartanon hirmuvallan perillinen tai Ruma totuus Sebastian Dwyerista!''

   ''Ei, vaan Pukki-Sebastianin seikkailut!'' Gisele rääkäisi.

   ''Kaikki aikanaan, mutta jos todella saatte vakuuttavat todisteet hankituksi voi olla, että tämä juttu tosiaan kääntää koko parlamenttivaalien kulun ainakin Dwyerin ehdokkuuden osalta'', Collins naurahti.

   Patricia ja Gisele lupasivat yhteen ääneen, että näin tapahtuisi. Patrician vieläpä lisätessä, että se oli koko pitäjän etu ja vaalipiirin onni, kun Sebastian Dwyer jäisi häväistynä ja nolattuna rannalle ruikuttamaan.