44. Tuhansien juonien mestari
Osa 44
Kenraali George silmäili aamun lehteä. Hänen huomasi jotakin mielenkiintoista ilmoitusten joukossa, joka sai vahingoniloisen hymynkaaren hänen huulilleen. Pian hän nauroikin makeasti.
''Mikä nyt noin huvittaa?'' Constance kysyi kiinnostuneena.
''Varmaankin ruustinnan säkenöivät pakinat ovat taas ylittäneet julkaisukynnyksen'', Sebastian arvaili sarkastisesti.
''Ei, ei, kyllä tämä ilmoitus on ehtaa Claudea'', George sanoi pilkallisesti ja hohotti.
''Hakeeko hän yhä safööriä itselleen Enfieldin herrana?'' Sebastian kysyi huvittuneena.
''Claude julkistaa kihlauksensa, ja arvatkaa kuka onkaan sen onnentyttö?'' George nauroi. ''Kukapa muukaan kuin soraneuvoksetar Christine Weir!''
Nyt oli Constancen vuoro naurahtaa.
''Lasket varmaankin leikkiä, George'', Constance sanoi epäuskoisena.
''Claude ei vielä tiedä, mihin miinaan on varomattomuuttaan survaissut jalkansa'', George nauroi ja taitteli sanomalehden eteensä pöydälle.
Sebastian oli ainoa, joka ei pystynyt nauramaan asialle vanhempiensa tavoin, jotka vain vitsailivat Clauden ja Christinen ruusuisesta tulevaisuudesta soramontun pohjalla.
''Mahtaako Claude tietää Christine Weirin menneisyydestä?'' Sebastian ihmetteli.
''Ei selvästikään, kun on julkaissut ilmoituksen'', Constance huomautti. ''Hänhän on perin tarkka omasta julkikuvastaan, joten kihlaus tuomitun rikollisen kanssa sopii kovin huonosti Clauden luomaan imagoon.''
''Claudea pitää varoittaa'', Sebastian sanoi.
''Ja pah!'' George puuskahti. ''Tehköön omat virheensä ja kärsiköön seurauksensa niin kuin kaikki muutkin houkat ja typerykset!''
''Mutta Claude on sentään sukulaisemme'', Sebastian yritti.
Constance tuhahti.
''Ei ole meidän asiamme puuttua Clauden kihlaukseen'', Constance sanoi. ''Jos Claude on kihlautunut neiti Weirin kanssa, se on hänen oma asiansa eikä kuulu meille.''
''Antaa Clauden nauttia auvoisasta kihlauksestaan ja soraisasta avioliitosta'', George sanoi pilkallisesti. Mitäpä se heille kuului, kenen kanssa Claude oli päättänyt jakaa pyrkyryyden ja nousukkuuden sävyttämän elämänsä.
Samanaikaisesti Egertonin talolla kokoontuivat Patricia, Gisele Gibbons ja toimittaja Werner Collins, joista viimeksi mainitulle esiteltiin eilispäivänä kartanolla saatuja otoksia muka vankkoina todisteina.
''Sebastian Dwyer on hyvin tunnistettavissa näistä kuvista'', Collins myönsi ja luovutti Patricialle tämän puhelimen.
''Mehän sanoimme, että saamme todisteet ja luovutamme ne mielihyvin lehtijutun tueksi'', Patricia sanoi innokkaasti.
''Tässä on vain yksi mutta'', Collins sanoi hieman kiusaantuneena.
''Mikähän se mahtaa olla?'' Patricia kysyi yllättyneenä. Eihän tässä kohtaa enää pitäisi olla mitään epäselvää, kun kuvissa esiintyvät henkilöt ovat varmuudella tunnistettavia.
''Kuvien konteksti ei avaudu kenellekään'', Collins huomautti. ''Ei suudelmaa, ei halausta eikä edes käden hivelyä. Sitä paitsi herra Dwyer näyttää siltä kuin ei liiemmin välittäisi neidin seurasta.''
''Valitettavasti poistin vahingossa sellaiset kuvat puhelimestani, kun yritin ottaa varmuuskopiot'', Patricia valehteli.
''Ja onko sillä niin väliäkään?'' Gisele ihmetteli. ''Kuvista näkee, että hän keskustelee kanssani. Eikö se muka riitä?''
''Voimme tietysti julkaista jutun ja todeta, että tässä ja tässä kuvassa parlamenttiehdokas keskustelee kanssanne, mutta emme tiedä mistä'', Collins huokaisi.
''Mutta tehän voitte kirjoittaa, että Sebastian keskustelee kotinsa takapihalla prostituoidun kanssa!'' Patricia huudahti.
''Patty! Minä en ole mikään katunainen'', Gisele puuskahti loukkaantuneena.
''Mutta lukijat eivät tiedä sitä! Ajattele, miten mehukas juttu tästä tulee ja sinusta käytetään tietysti salanimeä!'' Patricia sopotti.
Collins naurahti.
''Emme me sellaista juttua voi julkaista ja miten ihmeessä tämä teidän tarinanne on tällä tavoin muuttunut?'' Collins ihmetteli ja huomautti hänelle aiemmin kerrotun Gisele Gibbonsin olleen suhteessa Sebastian Dwyerin kanssa.
''Ei kai sillä nyt väliä ole? Kyllä teidän täytyy joku juttu julkaista, kun mekin olemme nähneet niin paljon vaivaa todisteiden saamiseksi'', Patricia huomautti ärsyyntyneenä.
''Mutta nämä todisteina esittämänne kuvat eivät todista mitään, jonka tähden lehtemme ottaisi riskin ja julkaisisi jutun, josta se joutuisi ennen pitkää raastupaan'', Collins selitti rauhallisesti.
''No entä Pattyn vaalikampanja? Vaalit ovat jo huomenna ja tässä on kulunut paljon aikaa, kun olemme hankkineet todisteita'', Gisele sanoi.
''Se ei ole minun asiani, jos rouva Egerton on uhrannut kaiken liikenevän ajan muuhun kuin vaalityöhönsä'', Collins sanoi ja ilmoitti lähtevänsä. Hänelle saisi kyllä soittaa, jos naiset saisivat hankituksi vahvoja todisteita.
Pettynein mielin Patricia ja Gisele jäivät olohuoneeseen istumaan Collinsin lähdettyä.
''Vaalit ovat tosiaan jo huomenna, enkä ole ehtinyt edes vaalikampanjaa tehdä'', Patricia kauhistui.
''Meillä on koko tämä päivä aikaa voittaa edes muutama ääni taaksesi'', Gisele huomautti ja vilkaisi takan päälle sijoitettua kelloa. Vasta kymmenen.
''Täytyy palata alkuperäiseen vaalikampanjasuunnitelmaani'', Patricia vaikeroi. ''Mutta ehkä se sentään puree, kun korostan olevani vaihtoehto!''
''Lähdetään heti kylälle ja kierretään kaikki talot, esittelet heille oman vaaliohjelmasi ja saat voitettua parhaimmillaan monta ääntä taaksesi'', Gisele sanoi ja yritti luoda Pattyyn voittajan mielialaa.
''Pakko yrittää. Lähdetään!'' Patricia sanoi ja niin he jalkautuivat vaalityötä tekemään ovelta ovelle.
Iltapäivällä Patricia ja Gisele ehtivät pappilaan asti. Rovasti ei ollut kotona, mutta sentään ruustinna oli ja kutsui heidät saliin sen jälkeen, kun Patricia oli esitellyt asiansa olevan laadultaan säädyllinen. Pappilaan olivat tervetulleita kaikki, jotka tunnustivat rovastin ja ennen kaikkea itsensä ruustinnan loukkaamattoman arvon ja aseman.
''Teillä saattaa jopa asiassani olla vaa'ankieliasema'', Patricia sanoi mielistellen.
''Mutta niinhän ruustinnalla aina on!'' Geraldine väitti ponneekkaasti ja huomautti, että se kuului hänen asemaansa yhtä vahvasti kuin liperit pappismiehensä kaulaan.
''Erinomaista!'' Patricia sanoi iloisesti.
''Käykäämme istumaan edustuskalusteille'', Geraldine ehdotti ja riensi itse ennen vieraita, koska katsoi olevansa heitä arvokkaampi henkilö ja muutenkin etuoikeutettu. Patricia oli kampaaja ja hänen avustajansa oli pukeutunut ruustinnan makuun liian omalaatuisesti, joten hänen täytyi olla vieläkin vähäpätöisempi kuin rouva Egertonin.
''Ketä olette ajatellut äänestää tulevissa parlamenttivaaleissa, jos saan luvan udella?'' Patricia kysyi heti istuuduttuaan.
''Ruustinnan ehdokas kuuluu samaan luokkaan kuin ruustinna itse'', Geraldine virkkoi.
''Kuulostaa lupaavalta'', Gisele sanoi Patricialle.
''Tiedätte varmaankin, että olen ehdolla?'' Patricia kysyi ruustinnalta.
''Oo. Parlamenttiinko? En tiennyt, että parlamentin työntekijätkin valitaan vaaleilla. Onko montakin ehdokasta parlamentin virkakampaajaksi?'' Geraldine tiedusteli kiinnostuneena. Rouva Egerton oli kohoamassa arvossaan ja asemassaan!
''Ei, kun minä olen ehdolla parlamenttiedustajaksi!'' Patricia oikaisi.
''No mutta! Ettehän te kuulu edes yläluokkaan ja parlamenttiin valitaan vain hienostokansalaisia!'' Geraldine huomautti ihmeissään.
''Enkö minä ole teistä muka tarpeeksi hieno parlamenttiin?'' Patricia kysyi loukkaantuneena.
''Ettekö tiedä, että minä olen liikenainen ja kuulun keskiluokkaan?'' Patricia ihmetteli närkästyneenä. ''Sitä paitsi asun hienossa talossa, mutta samaa ei voi sanoa pappilastanne!''
Patrician yllätykseksi Geraldine ei huomannut tarttua solvaukseen.
''Tehän tungettelitte Liverpoolin liepeiltä työläiskorttelista pormestarin miniäksi, hieman samalla tavalla kuten Sebastian Dwyerin vaimo maalaisaatelin häntäpäästä kartanon rouvaksi'', Geraldine väitti.
Giseleä huvitti, mutta hän oli päättänyt olla hiljaa ja antaa Patrician hoitaa itse kaikki keskustelut.
''Pitäkää kämäinen äänenne, ruustinna! Minä lähden jatkamaan vaalikiertuettani'', Patricia sanoi loukkaantuneena ja nousi loukkaantuneena ylös.
''Mieheni lukee teille madonluvut saarnastuolista!'' Geraldine puhisi loukkaantuneena, kun Patricia ja Gisele rynnistivät ulos pappilasta.
Seuraavaksi Patricia ja Gisele suuntasivat Griffinin mökille. Camilla Griffin oli sattumalta piha-askareissa, kun he tulivat ja keskeytti arkisen aherruksensa kuullakseen, mitä asiaa kampaajalla oli.
''Kappas, rouva Egerton! Minä en tule kampaamoon vielä ainakaan kuukauteen, joten turha tulla kotoa hakemaan!'' Camilla nurisi.
''Tulinkin vain pyytämään teiltä tukea parlamenttiehdokkuudelleni'', Patricia selitti.
''Minä allekirjoitin jo kannattajakorttinne, kun lupasitte tukanleikkuun puoleen hintaan'', Camilla muistutti. Mitä nyt vielä haluttiin?
''Niin, niin, mutta vaalit ovat huomenna ja haluan varmistaa, että äänestätte minua'', Patricia sanoi ja hymyili ystävällisesti.
''No en kai minä nyt teitä äänestä. En ainakaan ilmaiseksi'', Camilla sanoi pilkallisesti.
''Jos äänestätte minua, saatte tukanleikkuun ja värjäyksen veloituksetta'', Patricia ehdotti.
''Tukanleikkuu puodissanne värjäyksineen maksaa sata puntaa, rouva Egerton!'' Camilla sanoi närkästyneenä.
''Ajatelkaa säästöä, minkä teette, kun äänestätte minua'', Patricia huomautti.
''Ajatelkaa itse, kun loukkaatte potentiaalisia äänestäjiä, kun yritätte lahjoa heitä pikkurahalla taaksenne'', Camilla huomautti ilkikurisesti.
Patriciaa alkoi jo suututtaa.
''Paljonko teille sitten pitää maksaa?!''
''Tuhat puntaa ja ilmaiset tukanleikkuut koko vaalikauden ajaksi!'' Camilla ilmoitti yksikantaan.
''Tuhat puntaa? Häpeämätöntä kiskontaa!'' Patricia huudahti kiukustuneena.
''Kalliit ovat äänen lunnaat, rouva Egerton! Jos te ette maksa, kerron lehdistölle, että yrititte ostaa ääniä'', Camilla sanoi ja nautti silminnähden Patrician kiemurtelusta.
''Törkeää kiristystä!'' Patricia puuskahti.
''Ajatelkaa nyt minuakin, kun minä vanha ja raihnainen ihminen, joudun asioimaan kampaamossanne, kun rahani eivät riitä edes bussilippuun, että pääsisi kerrankin Greathamiin kunnolliselle karvarille'', Camilla veisteli.
Patriciaa suututti. Tietysti hänen olisi pitänyt tajuta, että muorinraato taitaa kaupankäynnin salat ja käyttää tilaisuuden häpeämättä hyväkseen.
''Hyvä on! Minä maksan, mutta miten todistatte, että olette varmasti äänestänyt minua?'' Patricia kysyi.
''Teidän pitää vain luottaa sanaani'', Camilla naurahti. Ei hän alkaisi mitään valokuvaa näpsimään äänestyslipukkeesta todisteeksi.
''Eli otatte rahat ja äänestätte siltikin ketä haluatte?'' Patricia kysyi vihaisena.
''Vannon kautta rakkaan äitini Barbro Forresterin haudan, että sen minkä Camilla Griffin lupaa, sen hän pitää'', Camilla sanoi ja alkoi vaatia shekkiä.
Sebastian poikkesi tervehtimässä Claude-setäänsä Enfieldiin. Hänestä tuntui, että Claudea pitäisi sentään onnitella kihlauksesta. Oli hän ehdottanut vanhemmilleen, että he tulisivat mukaan tervehdyskäynnille, mutta kumpikin kieltäytyi. George siksi, että hän ei astuisi taloon, jossa isännyyttä piti Clauden kaltainen houkka ja pyrkyri. Constance puolestaan oli kokenut, että olisi tekopyhää onnitella tarkoittamatta sitä aidosti.
Claude otti Sebastianin vastaan huvilan olohuoneessa ja pyysi anteeksi sitä, että kihlattunsa oli parhaillaan hääpukuostoksilla Greathamissa.
''Arvostan sofistikoituneita tapojasi, Sebastian'', Claude lausui. ''On kunnioitettavaa, että kesken hektisen vaalikampanjan poikkeat tervehtimässä setääsi ja onnittelet häntä kihlauksen johdosta. Samaa ei voi sanoa vanhemmistasi!''
''Pyydän anteeksi heidän puolestaan'', Sebastian sanoi. ''Kartanolla on kevätkylvöt meneillään, joten vanhemmat eivät päässeet irtautumaan töistään.''
Se oli tietysti valkoinen valhe, mutta Sebastian ei tahtonut loukata setäänsä tuomalla julki vanhempiensa verukkeita.
''Olen kuitenkin hyvilläni, että sinä pidät arvoisan setäsi puolta'', Claude sanoi hyvillään.
Sebastian kiusaantui.
''Anteeksi, Claude-setä, mutta olisi eräs asia, josta meidän pitäisi puhua'', Sebastian sanoi vaikeasti. Hän kuuli päässään äitinsä ja isänsä äänenpainot siitä, ettei ole heidän asiansa puuttua Clauden kihlaukseen. Mutta toisaalta omatunto vaati kertomaan totuuden.
''Voit uskoutua sedällesi asiassa kuin asiassa'', Claude sanoi lempeästi. ''En ole isäsi kaltainen tyranni, jonka mielipiteitä saa pelätä.''
''Tämä on hieman vaikeaa'', Sebastian takelteli. ''Mutta onko Christine, tarkoitan neiti Weir, kertonut sinulle menneisyydestään?''
Claude yllättyi kysymyksestä, sillä hän ei osannut kuvitellakaan Sebastianin haluavan puhua kihlattunsa henkilöhistoriasta.
''Tiedän hänen luoneen uraa Cityssä ennen kuin muutti tänne hoitamaan sairasta tätiään, joskaan en ole kyseistä rouvashenkilöä tavannut, mutta hän kuuluukin olevan hyvin heikossa kunnossa eikä voi ottaa vastaan vieraita'', Claude selitti.
''En tädistä tiedä, mutta ennen tänne muuttoaan neiti Weir asui vuoden päivät Hänen majesteettinsa Hollowayn vankilassa törkeästä petoksesta ja kavalluksesta tuomittuna'', Sebastian sai viimein sanotuksi.
Claude järkyttyi.
''Olet varmasti erehtynyt'', Claude sanoi lopulta ja nousi ylös tuolistaan.
Sebastian teki samoin.
''Tuo on vakava syytös, Sebastian hyvä'', Claude sanoi. ''Haluaisin tietää, mikä on lähteesi ja onko sen todenperäisyys tarkistettu.''
''Kuulin tämän äidiltäni'', Sebastian myönsi. ''Tiedäthän sinä miten pitkälle äiti on valmis menemään, jos hän haluaa löytää törkyä jonkun taustasta.''
Claude tiesi, mutta hänen ei tahtonut uskoa kuulemaansa todeksi. Kysymys täytyi olla erehdyksestä, joka epäilemättä johtui nimien sekoittumisesta. Christine Weirillä oli varmasti kaima jossakin, joka oli kyseinen linnanneito.
''Pyydän anteeksi, mutta pyytäisin sinua poistumaan'', Claude sanoi vaikeasti. ''En saata sallia, että kihlattuani panetellaan pahantahtoisen kuulopuheen perusteella.''
''Sebastian'', Claude sanoi sormeaan heristäen. ''Vakavia syytöksiä ei voi huudella pensaikosta, joten vastaisuudessa toivon sinun vaikenevan tällaisista väitteistä.''
Sebastian huokaisi pettyneenä, pyysi kertaalleen anteeksi ja lähti kotimatkalle. Nyt häntä jo harmitti, että oli ottanut koko asian puheeksi Clauden kanssa. Äiti oli oikeassa. Ei ole heidän asiansa puuttua Clauden kihlaukseen.
Myös Clauden tuntemukset olivat ristiriitaiset, sillä hän halusi uskoa mieluummin Christinen itsensä kertomaan kuin siihen, että hän oli kihlautunut linnassa olleen naisen kanssa.
''Löysin Greathamista näyttävän hääpuvun ja tiaran'', Christine solkotti kotiin tullessaan.
''Sehän on hauskaa'', Claude sanoi vaisusti.
''Häistäni tulee näyttävä spektaakkeli, jollaista näillä tanhuvilla ei ole ikänä nähty'', Christine jatkoi. ''Kirjoitamme itsemme pitäjänhistoriaan mahtavan sorakaivokseni valtiaina!''
Claude yritti teeskennellä innostunutta, mutta se ei luonnistunut millään. Sebastianin kertoma vaivasi häntä aivan liikaa, joten hän päätti kerätä rohkeutensa ja ottaa asian puheeksi.
''Sebastian kävi onnittelemassa kihlauksesta'', Claude aloitti.
''Se Pikku-Napoleon?'' Christine kysyi yllättyneenä.
''Aivan. Se Pikku-Napoleon kertoi minulle, että sinä olet istunut vankilassa petoksesta ja kavalluksesta'', Claude kertoi.
Christineltä meni pasmat sekaisin.
''Ja sinä tietysti uskoit!'' Christine huudahti loukkaantuneena. ''Sen tähden sinä oletkin niin vaisu!''
''En tahtoisi uskoa sitä todeksi, mutta ymmärrät varmaankin syytöksen olevan vakava'', Claude selitti nolostuneena.
''Kehtaatkin loukata minua! Minä sentään nöyryytin itseäni kosimalla sinua ja näin sinä maksat takaisin!'' Christine pauhasi.
''Olen tavattoman pahoillani, Christine'', Claude sanoi. ''Pelissä on kuitenkin minun kunniani, puhtoinen maineeni ja tarkoin hiottu julkikuvani!''
Christine näki punaista.
''Vai sinun kunniasi? Sinulla ei mitään kunniaa ole!'' Christine väitti. ''Kunnian mies olisi kieltäytynyt kauniimman sukupuolen kosinnasta ja kosinut itse, mutta sinä turhamainen keikari ja naismainen miehenpuoli käyttäydyit kuin Felicia Guthrie konsanaan!''
''Häväistys!'' Claude puuskahti loukkaantuneena.
''Se sinä olet. Häväistys miesten riveissä, Claude Dwyer, sinä matomainen mies!'' Christine solvasi.
''Minua ei ole koskaan loukattu tällä tavoin! Pyydän sinua poistumaan huvilastani ja julistan kihlauksen puretuksi!'' Claude pihisi perin juurin loukkaantuneena.
''Jos sinä sen teet, minä tuhoan sinut, vien talosi ja koko omaisuutesi!'' Christine huusi.
''Sinulla on porttikielto Enfieldiin tästä hetkestä lukien'', Claude inisi ääni naristen.
''Vähät välitän porttikiellostasi, mutta pidä portit mielessä, kun minä avaan tulvaportit ja valjastan mahtavimmat luonnonvoimat sinua vastaan!'' Christine solkotti raivoissaan.
''Pyydän sinua vielä kerran poistumaan tiluksiltani ennen kuin kutsun poliisin'', Claude pihisi.
''Tämä on sotaa! Kertakaikkista sotaa, jonka minä voitan ja sinä häviät kuusi nolla'', Christine mourusi ja taipui lopulta lähtemään.
Raivo, viha ja pettymys siivittivät Christine Weirin ajatuksia, kun hän palasi majatalolle ja komensi Adrianan toimistoonsa valitusvirttä kuulemaan. Hän oli ollut niin lähellä tavoitettaan, mutta yhdessä hetkessä vääryys oli ottanut vallan ja vienyt Christine Weiriltä kaiken sen, mikä hänelle kuului. Sellainen peli ei vetele.
''En voi ymmärtää, miten hän saattoi purkaa kihlauksen ja uskoa kartanonrouvan sepittämiä karkeita valheita'', Adriana taivasteli.
''Eikä siinä vielä kaikki! Hän antoi sen Pikku-Napoleonin manipuloida itseään minua vastaan!'' Christine sanoi katkerasti.
''Epäilemättä, koska kartanonrouva lähetti hänet asialle!'' Adriana päätteli.
''Tietysti lähetti, mutta hänet minä hoidan!'' Christine pihisi. ''Ensin tuhoan Clauden, vien hänen talonsa, omaisuutensa ja tahraan hänen nimensä ja maineensa ikuisiksi ajoiksi!''
''Entä kartanonrouva sitten?'' Adriana kysyi kärsimättömänä.
''Älä koskaan enää mainitse sitä naista minun läsnäollessani tai minä myyn sinut kartanoon orjaksi!'' Christine puuskahti.
''En suostuisi koskaan hänen piiakseen'', Adriana sanoi kiireesti.
''Sitten lopetat jauhamasta hänestä, sillä minä en kestä enää kuulla siitä naisesta puhuttavan!''
Adriana ymmärsi, että oli väärä hetki puhua Constance Dwyerista. Olihan kartanonrouva viimekädessä syypää armollisen emännän kokemiin moniin nöyryytyksiin ja lukuisiin takaiskuihin.
''En ole vaatinut kartanonväeltä kunnioitusta, olen odottanut sitä heiltä kuten kaikilta muiltakin, jotka tätä pitäjää asuttavat'', Christine sanoi kotvan kuluttua.
''He ovat aivan mahdottomia!'' Adriana yhtyi.
''Minä vihaan Claude Dwyerin kaltaisia keikareita, kartanonväen kaltaista laiskaa yläluokkaa, ja ennen kaikkea selkäänpuukottajia ja pettureita'', Christine julisti. ''Avaan tulvaportit. Lukuisat liittolaiseni saavat luvan toimia parhaan tietonsa mukaan kartanonväkeä vastaan ja kaikkia heihin liitoksissa olevia henkilöitä kohtaan!''
''He ansaitsevat kaiken saamansa!'' Adriana sanoi ja huomautti kiittämättömyyden olevan maailmanpalkka.
''Clauden minä popsin alkuruuaksi, sitten nitistän sen Pikku-Napoleonin, jolla oli otsaa työntää aatelisnenänsä minun asioihini ja lopuksi hotkaisen Constance Ismayn jälkiruuaksi!'' Christine selosti ja alkoi jo innostua itsekin.
''Kostosi tulee olemaan kammottava!'' Adriana riemuitsi.
''Tietysti tulee, sillä minä olen tuhansien juonien mestari!'' Christine sanoi omahyväisesti.
Kommentit
Lähetä kommentti