45. Vaalipäivä
Osa 45
Vaalipäivän aamu valkeni sateisena ja utuisena. Sebastian Dwyer oli nukkunut yönsä huonosti, heräten vähän väliä ja ollen valveilla enimmän osan yöstä. Syynä ei kuitenkaan ollut se, että hän koki loukanneensa setäänsä. Sen sijaan parlamenttivaalit häntä valvottivat, sillä illalla ratkeaisi tulisiko hänestä Greathamin vaalipiirin edustaja alahuoneeseen.
Sebastian ja Felicia olivat kumpikin nousseet ylös varhain ja pukeutuneet. Sebastian oli valinnut ylleen parhaan arkipukunsa, sillä piti tärkeänä näyttää tänään edustavalta. Vaaliuurnille ei sopinut muutenkaan käyskennellä huonosti puettuna, ei ainakaan, jos oli itse ehdolla vaaleissa.
''Toivottavasti sinut valitaan parlamenttiin ja pääsemme muuttamaan Lontooseen'', Felicia sanoi ja huomautti, että hän ei viihtynyt pitäjällä eikä varsinkaan kartanossa. ''Sinun äitisi määrää täällä aivan kaikesta!''
''Älä viitsi aina valitella'', Sebastian sanoi ja kuulosti närkästyneeltä. ''Saithan sinä sisustaa huoneemmekin oman makusi mukaan.''
''Niin, niin, mutta sinun äitisi sanoi, että olemme tärvelleet hänen talonsa'', Felicia muistutti.
''Kuinka niin me? Sinähän tapetit ja tekstiilit valitsit'', Sebastian huomautti huvittuneena.
Felicia mutristi suutaan ja tuhahti.
''Kuten et sanonut silloinkaan, kun äitisi koijasi vanhempiani kaupoissa ja kavalsi perintöni!'' Felicia sanoi katkerasti.
''Anna jo olla, Felicia!'' Sebastian puuskahti. ''Äiti ei heitä huijannut eikä kavaltanut sinun perintörahojasi. Vanhempasi eivät vain vaivautuneet lukemaan kauppakirjaa taikka eivät ymmärtäneet lukemaansa. Mene ja tiedä!''
''Sebastian!'' Felicia huudahti loukkaantuneena. ''Vanhempani aikovat haastaa äitisi oikeuteen ja vaatia kaupan purkua!''
Sebastian huokaisi ilmeisen turhautuneena.
''Toivotan heille siinä tapauksessa paljon onnea ja menestystä valitsemalleen pitkien oikeudenkäyntien okaiselle tielle'', Sebastian veisteli.
''Äiti sanoo, että jos sinä voitat vaalit, saat tulla vierailemaan Mayfairin taloomme vasta sitten, kun olet saanut taivuteltua äitisi purkamaan kaupat mikäli oikeus asettuu äitisi kannalle'', Felicia selitti.
''Suo anteeksi, Felicia'', Sebastian sanoi kärsivällisesti. ''Voisimmeko jättää tämän aiheen edes täksi päiväksi? Kuten ymmärrät, minulla on nyt hieman toisenlaiset asiat mielessäni kuin sinun äitisi oikut.''
''Ja minunko pitää hymyillä tänään päivällispöydässä, kun sinun äitisi ilmoitti, että tänään syömme vaalilounaan koko perheen kesken?'' Felicia nurisi.
''Sanoiko äiti tosiaan koko perheen kesken? Siinä tapauksessa sinulla on aihetta hymyyn'', Sebastian naurahti ja alkoi tehdä lähtöä.
Felicia ei aivan ymmärtänyt, mitä Sebastian mahtoi tarkoittaa, joten hän lakkasi yrittämästä. Oli turha vaivata päätä!
Iltapäivällä kartanonväki lounasti keskenään sen jälkeen, kun he olivat käyneet äänestämässä. Felicia istui pitkästä aikaa ruokasalin pöydän ääressä yhdessä muun perheen kanssa. Hän oli tähän asti vältellyt appivanhempiensa seuraa, mutta tänään oli pitänyt tehdä poikkeus, kun oli sentään hänen miehensä uran kannalta tärkeä päivä.
Felicia ei ollut sanonut juuri mitään ruokailun aikana, mutta kerättyään aikansa rohkeutta, hän päätti avata sanaisen arkkunsa.
''Pian pääsemme Sebastianin kanssa muuttamaan ihanaan Lontooseen kulttuurin ja sivistyksen pariin täältä Jumalan selän takaa!''
''Ei kannata jättää huomiseen mitään, minkä voi tehdä tänään'', Constance naurahti.
''Äiti!'' Sebastian huudahti toruvasti.
''Se on minun mottoni'', Constance selitti huvittuneena.
''Äitini sanoo, että voisimme ostaa Lontoosta oman asunnon, mutta tarvitsisimme siihen käsirahaa noin puoli miljoonaa'', Felicia sanoi yllättäen.
Tällöin Sebastianilla oli mennä ruoka väärään kurkkuun. Felicia ei selvästikään ymmärtänyt, että nyt oli aivan väärä hetki ottaa raha-asiat puheeksi.
''On kunnioitettavaa, että äitisi on lupautunut edistyksellisen hankkeen rahoittajaksi'', Constance naurahti.
Felicia hämmentyi.
''Tarkoitin, että jos te voisitte antaa käsirahan'', Felicia takelteli.
''Lasket varmaankin leikkiä! Ei meillä sellaisia rahoja ole'', Constance sanoi huvittuneena.
Sebastian aavisti, mihin suuntaan keskustelu oli kääntymässä ja pyysi, että rahasta puhuminen jätettäisiin toiseen kertaan ja varsinkin ruokasalin ulkopuolelle.
''Mutta missä me sitten asumme Lontoossa?'' Felicia kyseli.
''Vuokraamme asunnon kuten kaikki muutkin, joiden on siellä asuttava'', Sebastian vastasi rauhallisesti.
''Kuka nyt Lontoossa haluaisi vapaaehtoisesti edes asua?'' George puuskahti pöydän toisesta päästä. ''Siellä on vain valtaisa väentungos, ulkomaalaisia enemmän kuin ulkomailla, hölmöt turistit saavat pelätä alinomaa rosvoja ja ryöväreitä, roskat makaavat pitkin katuja ja ilmakin on liikenteen pakokaasujen saastuttama!''
''Puhut nyt minun kotikaupungistani'', Felicia huomautti ilmeisen loukkaantuneena. ''Minä synnyin ja kasvoin Mayfairissä!''
''Lausumme syvimmät osanottomme, rakas Felicia'', Constance sanoi sarkastisesti.
''Mayfairiin meidänkin on muutettava, kun Sebastianin valinta parlamenttiin varmistuu'', Felicia huomautti. ''Äiti sanoo, että Lontoossa on vain kaksi asuinaluetta, jotka sopivat jaarlin tyttärelle – Mayfair ja Belgravia!''
''Entä Foulhamin jaarlin tyttärelle?'' George kysyi pilkallisesti. ''Riittääkö kenties Fulham?''
Feliciaa alkoi jo suututtamaan appivanhempiensa ainainen piikittely ja nälvintä.
''Riittääkö Sebastianille Bethnal Green?'' Felicia kysyi ja tunsi salaista mielihyvää päästessään piikittelemään takaisin.
''Voisimmeko nyt jättää tämänkin puheenaiheen?'' Sebastian kysyi ja vaikutti ärsyyntyneeltä. ''Tänään on vaalipäivä. Mietitään Lontoota vasta ääntenlaskennan jälkeen, jos arvon herrasväelle se mitenkään sopii.''
Egertonin talolla myös jännitettiin vaaleja, joskin tunnelma oli aavistuksen erilainen kuin kartanolla. Ruokailuhuoneen pöydän ympärillä istui Patricia, Gisele ja Maxwell Egerton.
''Tämä on tärkeä päivä koko kylän kannalta'', Patricia selosti ja ilmoitti, että vaalitulos osoittaisi kiistattomasti sen, haluavatko pitäjäläiset irti kartanon hirmuvallan ikeestä.
''Entä jos he eivät halua?'' Maxwell kysyi ja yritti olla nauramatta.
''Sitten pitää epäillä lahjontaa kartanon taholta!'' Patricia huudahti ponnekkaasti.
''Lahjontaa? Höpönpöpön'', Maxwell kiisti mokoman väitteen hölynpölynä.
''Pitäjäläiset ovat helposti lahjottavissa äänestämään ja puhun nyt kokemuksen syvällä rintaäänellä'', Patricia sanoi. Hän oli oppinut vaalikiertueellaan pitäjäläisten mentaliteetista yhtä ja toista.
Maxwell vakavoitui.
''Tarkoitatko, että sinä olet onnistunut lahjomaan jonkun äänestämään sinua?'' Maxwell kysyi ja toivoi samalla, että näkisi vain pahaa unta. Ei kai hänen vaimonsa nyt niin typerä voisi olla!
''Tarkoitan! Saimme eilen yli neljäkymmentä ääntä taakseni, kun vilautin shekkivihkoani'', Patricia alkoi selittää.
''Millä rahalla?'' Maxwell ihmetteli ja pudisteli päätään samanaikaisesti epäuskon vallassa.
''Niillä rahoilla, jotka neiti Weir avokätisesti lahjoitti vaalikassaani!'' Patricia kertoi. ''Viisikymmentätuhatta puntaa, joka piti kaikki käyttää vaalityöhön!''
Maxwell huokaisi helpotuksesta. Hän ehti jo pelätä, että Patricia olisi ottanut lainaa tai käyttänyt yrityksensä varallisuutta lahjontaan.
''Ja mistä te saitte päähänne alkaa lahjomaan?'' Maxwell kysyi, vaikka ei ollutkaan varma pohjimmiltaan, halusiko tietää vastausta.
''Rouva Griffiniltä!'' Patricia sanoi. ''Hän vaati tuhat puntaa ja tukanleikkuut äänensä hintana. Sitten keksimme Giselen kanssa, että kokeilemme samaa strategiaa muihin ja sehän puri kuin häkä!''
Maxwell suorastaan järkyttyi.
''Oletteko jakanut jokaiselle, joka on luvannut äänestää sinua, tuhat puntaa ja ilmaiset tukanleikkuut?!''
''En tietenkään kaikille! Giselelle annoin kymmenentuhatta puntaa, vaikka alun perin meidän piti jakaa rahat puoliksi ja näin olisimme tehneetkin, mikäli alkuperäinen suunnitelma olisi toiminut'', Patricia selosti.
''En halua kuulla yhtään enempää!'' Maxwell sanoi, nousi äkäisesti pöydästään ja lähti ruokailuhuoneesta sadatellen heitä typeryksiksi.
''Eroa tuosta pehmoilijasta!'' Gisele Gibbons sanoi Maxwellin lähdettyä. ''Suuttua nyt tuollaisesta pikkujutusta!''
''Kyllä hän leppyy iltaan mennessä, kun vaalitulokset tulevat ja osoittavat, että vaimonsa ajatuksille löytyy kannatusta pitäjällä'', Patricia sanoi ja kuulosti huolettomalta. Jokainen ääni, joka oli pois Sebastianilta, oli hänen voittonsa!
Gisele huokaisi.
''Voittaakohan Sebastian?''
''Hän ei saa voittaa!'' Patricia sanoi tiukasti. ''Jos hän voittaa, neiti Weir alkaa ihan varmasti periä vaalirahoitustani takaisin!''
Päivä kääntyi viimein iltaan, mutta ääntenlaskuun oli vielä aikaa. Kartanonväki oli kokoontunut olohuoneeseen istumaan ja odottamaan. Puoluetoimistolta oli luvattu ilmoittaa heti, kun ääntenlaskenta olisi saatu suoritettua ja tulokset olisivat selvillä. Sebastiania jännitti ja hän katsoi kelloa vähän väliä.
''Piristy, poika!'' George sanoi ja huomautti kellon vilkuilun olevan turhaa. ''Odottajan aika on pitkä ja piinallinen, varsinkin, jos muut odotushuoneen puolella käyvät hermoille!''
''Voi tätä tuskaa!'' Felicia sanoi. ''Soittaisivat sieltä toimistolta, jotta tiedämme, pääsemmekö viimein muuttamaan Lontooseen!''
''Juuri tätä minä tarkoitin'', George sanoi lähes tuskaisena.
''Niin mitä?'' Felicia piipersi ymmärtämättä, mihin armon appiukko mahtoikaan viitata.
George vastasi vain pudistamalla päätään.
''Jos voisit olla mainitsematta Lontoota?'' Sebastian sanoi ja kääntyi kohti vaimoaan pyytävän näköisenä.
''Kyllä me varmasti pääsemme muuttamaan. Kunhan vahvistaisivat jo vaalivoittosi'', Felicia solkotti.
''Sitä ilon ja onnen päivää odottaessa'', George yhtyi naurunpoikasen kera.
''Minä en tainnut ihan ymmärtää'', Felicia sanoi hetken kuluttua lievän hämmennyksen vallassa.
''Naiset!'' George tuhahti.
Sebastian ei välittänyt seurata keskustelua. Oikeastaan kaikki epämerkittävä tuntui tänään menevän yhdestä korvasta sisään ja tulevan toisesta ulos.
Viimein puhelin soi. Huoneen valtasi täysi hiljaisuus, kun Sebastian nousi ylös ja lievästi hermostuneena vastasi.
Puoluetoimistolta tiedettiin ilmoittaa, että äänet oli nyt laskettu ja tulokset selvillä. Vaalitulos suosi yhtä ehdokasta selvästi enemmän kuin muita. Kuunnellessaan puhelua Sebastian näki sielunsa silmin itsensä palkintokorokkeella pronssinen pokaali kourassaan. Hän oli kerännyt kolmanneksi eniten ääniä, joten näin ollen hän sai jättää haaveet Westminsteristä, alahuoneesta ja kaikesta mikä siihen liittyi.
''Huonoa tuuria!'' George sanoi.
''Emmekö me pääsekään Lontooseen? Etkö sinä voittanutkaan vaaleja?'' Felicia piipersi.
''Hyvänen aika, Felicia. Noita kysymyksiä ei ole tarpeen esittää'', Constance sanoi.
''Se siitä sitten'', Sebastian sanoi ilmeisen pettyneenä. ''Kaikki vaalityö turhan takia!''
''Älähän nyt, Sebastian. Sinä yritit ja sinä pääset vielä aikanaan parlamenttiin'', Cosntance lohdutti.
''Isä sanoi, että valinta on varma! Miten tässä nyt näin kävi?'' Felicia huudahti.
''Menen huoneeseeni. Kiitos illasta'', Sebastian sanoi lakonisesti.
''Minä tulen mukaan!'' Felicia ilmoitti.
''Arvostaisin, jos saisin hetkisen omaa rauhaa. Kiitos'', Sebastian sanoi ja lähti masentuneena yläkertaan.
Illan mittaan kaikille selvisi, miten vaalissa oli käynyt. Egertonin talossa myös asiasta keskusteltiin kiivain äänenpainoin isännän ja emännän kesken. Neiti Gibbons oli puolestaan lähtenyt kotiinsa Greathamiin.
Patricia ei ollut täysin tyytyväinen äänisaaliiseensa.
''Minulle olisi pitänyt tulla vähintään neljäkymmentäkolme ääntä, mutta sainkin vain kymmenen ääntä. Kyläläiset ovat pettäneet minut!'' Patricia vaikersi.
''Ja minkä laskuopin mukaan pääsit edes tuohon neljäänkymmeneenkolmeen?'' Maxwell kysyi.
''Minun ääneni, sinun äänesi ja Elizabethin ääni, tekee kolme ääntä ja siihen päälle loput neljäkymmentä ääntä, jotka ostin taakseni'', Patricia selitti ja kuulosti lievästi katkeralta.
''Voit lohduttautua sillä, että kompurointisi politiikan tantereella kartanoa vastaan tuotti kuitenkin peräti kymmenen ääntä. Tyhjää parempi'', Maxwell piruili.
''Onneksi Sebastiankaan ei päässyt läpi'', Patricia lohduttautui.
Heidän huomionsa vei pian ovikellon raivoisa rinkutus.
''Hyvää iltaa, arvon Eagletonit!'' Christine Weir sanoi ja purjehti sisään. ''Mainio ilta! Eikö totta?''
''Anteeksi, mutta nimi on Egerton'', Maxwell oikaisi.
''Kas, neiti Weir!'' Patricia huudahti lievästi hermostuksissaan.
''Kas, kas! Neiti Weir!'' Christine toisti pilkallisesti. ''Tulin lausumaan lämpimät onnitteluni valtaisasta äänisaaliista, rouva Eagleton, vai pitäisikö minun sanoa Patty?''
Patricia ei saanut sanaa suustaan.
''Te olette siis kuuluisa neiti Weir'', Maxwell sanoi sarkastisesti.
''Armollinen emäntänne'', Christine sanoi ja kääntyi kohti Patriciaa. ''Vaalit ovat nyt ohi ja pyydän sinua palauttamaan lainaamasi viisikymmentätuhatta puntaa välittömästi!''
''Ei minulla ole!'' Patricia huudahti. ''Tehän käskitte käyttää koko summan vaalityöhön ja tein työtä käskettyä.''
''Sovimme myös, että Sebastian Dwyer häviää vaalit niin kotipitäjässä kuin koko vaalipiirissä'', Christine tarkensi.
''Ja näin on käynyt! Hän jäi rannalle ruikuttamaan, joten olen täyttänyt kaikki ehdot ja siksipä en ymmärrä, mihin vaatimuksenne perustuu'', Patricia ihmetteli.
''Selityksiä selityksien perään! Sebastian Dwyer sai yli puolet kaikista pitäjäläisten äänistä, joten hänestä tuli pitäjän äänikuningas, joten valitettavasti velka on täysin perintäkelpoinen ja vaadin nyt rahani takaisin'', Christine selitti.
''Se on mahdotonta. Mutta saatte kampaamoni, jos sopii'', Patricia yritti.
''Oletko hullu?'' Maxwell kysyi vaimoltaan.
''Kyllä hän on, mutta niin olette tekin, kun olette mennyt naimaan tuollaisen huushollerskan'', Christine sanoi pilkallisesti.
''Teillä ei nähdäkseni ole syytä ärjyä minulle'', Maxwell sanoi hieman loukkaantuneena.
''Olkaa sitten hiljaa!'' Christine komensi ja ilmoitti Patricialle, että hänen ei mitään konkurssikypsää karvarin puotia kelpuuta velanmaksuna.
''Ei minulla muutakaan omaisuutta ole'', Patricia selitti nolona.
''Aivan, ja kuten varoitin, tulen siksi viemään talonne! Anna teille armollisesti vain vartin aikaa kerätä henkilökohtaiset tavaranne ja lähteä tamustamaan talostani'', Christine julisti.
''Hetkinen, neiti Weir!'' Maxwell keskeytti. ''Tätä taloa ei ole kiinnitetty velan pantiksi, ja minä olen tämän talon omistaja enkä ole velkasuhteessa teihin.''
''Mutta vuokrasuhteessa olette, ja minä irtisanon nyt kaikki mahdolliset ja mahdottomat vuokrasopimukset tästä hetkestä lukien'', Christine ilmoitti voitokkaasti.
Maxwell naurahti hölmistyneenä.
''Sanoin, että olen talon omistaja. En mikään vuokralainen'', Maxwell selitti.
''Mutta minä olen Stuckien talon omistaja ja minä irtisanon kaikki maanvuokrasopimuksenne!'' Christine julisti ja selitti, että hän osti talon Charlie Wrightiltä noin viikko sitten ja lainhuudatus vahvistettiin tänään.
''Jos näin on'', Maxwell sanoi epäilevästi. ''Voisimmeko neuvotella? Kyse on sentään leipäpuustani!''
''Annan armon käydä oikeudesta ja ehdotan, että te luovutatte tämän talon omistajuuden minulle ilmaiseksi. Saatte jatkaa viljelyä sekä asuttaa taloa vuokralaisina'', Christine sanoi lähes ystävällisesti.
''Ihanaa!'' Patricia huudahti helpottuneena. ''Suostuthan, Max? Pääsemme veloista!''
''En varmasti suostu! Tämä talo on paljon arvokkaampi kuin viisikymmentätuhatta puntaa, ja sitä paitsi velka on sinun eikä minun'', Maxwell sanoi äkäisesti vaimolleen.
''Sääli! Menetätte tämän talon sitten joka tapauksessa, sillä minä en anna tässä asiassa periksi'', Christine virkkoi.
''Haastan teidät oikeuteen maanvuokrasopimusten laittomasta irtisanomisesta'', Maxwell sanoi hetken hiljaisuuden jälkeen.
''Minun lakimiesarmeijani kyllä löytää lailliset perusteet irtisanoa vuokrasopimus ja yhdeksi sellaiseksi riittää, että minä ryhdyn harjoittamaan tiluksillani maanviljelyä'', Christine selitti.
''Hyvä on! Vuokraan sitten kartanosta maat, mutta minua te ette kotoani aja'', Maxwell sanoi tiukasti.
''Vaimonne ristiretki kartanoa vastaan varmistaa, että he eivät teitä pelasta tältä väistämättömältä ja välittömältä tuholta ja turmiolta, johon teidät tuomitsen yliotteellani'', Christine virkkoi pilkallisesti.
''Sehän nähdään! Kartanonrouva on kummitätini'', Maxwell huomautti.
''Minä olen ainoa kummitäti tällä pitäjällä, pikkuherra Egerton, ja nauran makeasti tulevassa pakkohuutokaupassa, kun meklari napauttaa nuijaa yhden punnan tarjoukseni päätteeksi!''
''Olette hullu!'' Maxwell pihahti.
''Mutta minulla on hyppysissäni valtikka, jonka mahdin voimalla syöksen teidät konkurssiin ja päädytte köyhäintaloon mätänemään!''
Kommentit
Lähetä kommentti