42. Tallipiian taru

 

Osa 42

   Aamu valkeni harmaana ja sateisena, mutta kartanonväkeä sellainen ei hetkauttanut. Hehän asuivat Englannissa, ainaisten sateiden ja sumujen maassa. Sebastian Dwyerin avioliitto rakoili, sillä Felicia oli ryhtynyt pitämään mykkäkoulua sen jälkeen, kun ilmeni, että hänestä oli tullut kartanonomistajan sijasta pellonomistajatar. Kaiken lisäksi Sebastian joutui sietämään anoppinsa raivopuheluita, joissa tämä vaati välittömiin toimiin ryhtymistä Felician ennakkoperinnön palauttamiseksi.

   Sebastianin ei auttanut muu kuin yrittää taivutella äitinsä purkamaan kauppa ja palauttamaan kauppasumma kokonaisuudessaan Guthrieille.

   ''Etkö voisi mitenkään ajatella, että kauppa voitaisiin purkaa?'' Sebastian kyseli äidiltään varovaisen toiveikkaana.

   Constance naurahti kevyesti.

   ''Se on aivan mahdotonta, poikaseni. Tein tämän yksinomaan sinun etuasi ajatellen, joten en aio toimia sen vastaisesti'', Constance väitti.

   Sebastian ällistyi.

   ''Miten kauppa edistää etuani? Avioliittoni on kriisissä ja minua uhkaillaan avioerolla'', Sebastian sanoi tuskaantuneena. ''Haluaisin keskittyä vaalityöhön, joten en välittäisi tällaisista stressitekijöistä.''

   Constance huokaisi syvään.

   ''Onko niin, että mennessäsi naimisiin Felician kanssa, sinä allekirjoitit Fulhamien vaatiman ja laatiman avioehtosopimuksen, jossa turvattiin vain ja ainoastaan Felician omaisuus avio-oikeuden ulkopuolelle?'' 

   ''Kyllä, mutta suostuin siihen vain osoittaakseni, etten ole Felician rahojen perässä. Avioeron tullessa ei Felicia paljoakaan hyödy minusta, kun minulla ei ole omaa omaisuuttakaan'', Sebastian selitti. ''Kaikki varat ovat sinun takanasi kuten hyvin tiedät.''

   ''Ole siinä tapauksessa kiitollinen, että järjestin sinulle taloudellista turvaa avioeron varalta'', Constance naurahti.

   ''Se on laiha lohtu, jos joudun avioero-oikeudenkäyntiin ja kohun keskelle'', Sebastian sanoi hivenen tyytymättömänä.

    ''Se ei ole kovin todennäköistä'', Constance naurahti. ''Fulhamit eivät ota riskiä, että joutuisivat kyseenalaisessa valossa seurapiirilehtien palstoille.''

    Sebastian vaikeni.

   ''Älä suotta murjota, Sebastian, sinulla on takataskussasi puoli miljoonaa puntaa'', Constance huomautti.

   ''Puoli miljoonaa puntaa ja avioliittokriisi'', Sebastian tarkensi.

   ''Felicia leppyy aikanaan, joten hänen kiukuttelunsa voit hyvällä omalla tunnolla jättää huomiotta'', Constance sanoi ja nousi sitten ylös lähteäkseen asioilleen.

   Sebastian seurasi perässä.

   ''Entä jos hän ei lepy? Puhumattakaan hänen äidistään, joka soittaa minulle alati ja lähettää kaikenlaisia solvausviestejä'', Sebastian sanoi.

    ''Ei hänen äidillään ole väliä. Se nainen on aivan mahdoton, joten antaa hänen kähistä kaikessa rauhassa'', Constance huokaisi.

    ''Olisi silti helpompaa, jos purkaisit kaupan'', Sebastian yritti.

    ''Tämä aihe on loppuun käsitelty ja siihen on turha palata. Ajattele mieluummin Westminsteriä ja mitä kaikkea voit saavuttaa, joten jätä Fulhamit minun huolekseni ja keskity vaalityöhösi'', Constance sanoi ja lähti.

   Majatalolla Christine Weir otti Patricia Egertonin ja Gisele Gibbonsin vastaan heti aamupäivästä. Epäusko levisi Christinen kasvoille varsin pian sen jälkeen, kun Patricia oli esitellyt neiti Gibbonsin osana mestarillista suunnitelmaa, jonka tarkoituksena oli tuottaa vastaehdokkaalle mainehaitan lisäksi ikimuistoinen rökäletappio.

   ''Suunnitelma on kaikessa yksinkertaisuudessaan varma kuin tauti'', Patricia selosti innokkaana. ''Neiti Gibbons astuu lehdistön eteen todisteiden kera ja kertoo kammottavista kokemuksistaan kartanolla, kun hän seurusteli Sebastianin kanssa!''

   Christine tuhahti halveksivasti, mutta antoi Patrician jatkaa ihmeellistä tarinaansa.

   ''Ajatelkaapa nyt neiti Gibbonsia ja Sebastian Dwyeria kuhertelemassa kartanon tallissa pahnojen päällä ilkosen alastomina'', Patricia solkotti.

   ''Kautta kultaisten käytöstapojen, rouva Eagleton! Muistakaa, että puhutte parhaillaan armollisen emäntänne kanssa, joka edellyttää sivistyneitä tapoja ja luontaista hienostuneisuutta kanssaihmisiltään'', Christine keskeytti.

   ''Oi, pyydän anteeksi!'' Patricia sanoi kiireesti.

   ''Mitä tulee tähän ihmeelliseen tarinaan tallipiista ja kartanonperijästä'', Christine aloitti. ''Väitän, että se on pelkkää valhetta ja petosta kaikki tyynni. Miksi Sebastian Dwyerin kaltainen hienostokoulun käynyt tärkeilijä olisi missään vaiheessa koskenut tuollaiseen työläiskorttelissa kasvaneeseen halpaan lumppuun, joka sopimattomasta asustaan päätellen harjoittaa maailman vanhinta ammattia!''

   ''Mutta hän koski!'' Patricia väitti oitis.

   Gisele Gibbons, joka oli ollut vaiti lähes kaiken aikaa, näytti nyt perin juurin loukkaantuneelta.

   ''Samantekevää! Kukaan ei sanoa minua halvaksi lumpuksi!'' Gisele huudahti.

   ''Ole hiljaa, katunaisilla ei ole puheoikeutta suuren Christinen Weirin läsnä ollessa!'' Christine kähisi ärtyneenä.

   ''Ketä sinä sanot katunaiseksi?!'' Gisele puuskahti järkyttyneenä.

   Patricia pelästyi, että tilanne kärjistyisi pian, ja pyysi Giseleä hillitsemään itsensä. Oltiin vakavien asioiden äärellä, sillä kysymys oli paitsi koko pitäjän tulevaisuudesta, mutta myös kartanon hirmuvallan nujertamisesta.

    ''Jos suunnitelmasi on saattaa itsesi minun rahoillani raastupaan vastaamaan Sebastian Dwyerin nostamaan kunnianloukkaussyytteeseen, vaadin rahani takaisin välittömästi'', Christine sanoi Patricialle.

   ''Ei Sebastian meitä oikeuteen haasta'', Patricia väitti. ''Hän tekee kaikkensa, jotta tieto salasuhteestaan Gisele Gibbonsiin ei leviäisi.''

    ''Sinä idiootti!'' Christine solvasi. ''Jos te levitätte täysin valheellisia väitteitä, voitte olla varmoja, että se Pikku-Napoleon haastaa teidät oikeuteen ja voittaa jutun kirkkaasti. Kukaan ei usko täysin tuulesta temmattua tarua tallipiiasta ja kartanonperijästä.''

    ''Suhteemme ei ollut mitään tarua! Vietin Sebastianin kanssa monta kiihkeää hetkeä tallissa ja muualla, siksi kunnes hänen äitinsä tuli märisemään'', Gisele sanoi katkerasti.

    ''Niin juuri!'' Patricia huudahti. ''Hän ajoi neiti Gibbonsin kartanolta ja pitäjältä haulikolla uhaten!''

   ''Ihailtava kartanonrouva!'' Christine sanoi sarkastisesti. ''Kyllä minäkin tuollaisen Gibbonskan hätistelisin haulikolla matkoihinsa, jos tunkeutuisi kotiini riettautta harjoittamaan. Sääli vain, että koko tarinanne on puhtaimmillaankin vain valhetta ja petosta!''

   ''Itse olette valhetta ja petosta!'' Gisele puuskahti.

   ''Nyt minulle riittää nämä katunaisten ja heitä hännystelevien kampaajattarien tuiskujutut!'' Christine ärähti. ''Vaadin rahani takaisin heti paikalla, rouva Eagleton!''

   ''Ei, ei!'' Patricia sanoi kauhistuneena. ''Antakaa meidän vielä yrittää!''

   ''En varmastikaan anna'', Christine sanoi yksikantaan. ''Jos te levitätte tällaista juttua totena, minä tulen todistamaan teitä vastaan oikeudessa!''

   ''Mitä me sitten teemme? Vaalit lähestyvät kaiken aikaa ja Sebastianin vaalikampanjaa etenee'', Patricia solkotti.

    ''Kehitätte uskottavamman ja mieluiten todenperäisen kertomuksen,  mikäli ette sitten osaa tehdä oikeaa vaalityötä'', Christine tuhahti. '' Ja nyt minä pyydän teitä poistumaan hienosta maaseutuhotellistani. Tuollaiset katunaiset kuten neiti Gibbs alentavat loisteliaan majataloni arvoa!''

   Ennen kuin Gisele Gibbons ehti vastata millään tavoin Christinen solvaukseen, oli Adriana Vaccio kiirehtinyt paikalle ja pyytänyt anteeksi keskeytystä.

   ''Älä suotta pyydä anteeksi, Adriana, naikkoset ovat jo lähdössä'', Christine sanoi tylysti.

   ''Teille on puhelu teollisuusministeriöstä, erittäin kiireellinen asia'', Adriana sanoi ja pyysi Christineä toimiston puolelle.

   ''Minulle soittavat ministerit, mutta katunaisille vain sänkykamaripalveluksia tarvitsevat rietastelijat ja hekin lienevät alaluokkaa palveluntuottajan tavoin!'' Christine ivasi ja lähti kiireesti toimistoon.

   Niine hyvineen Patricia ja Gisele joutuivat poistumaan jälkimmäisen nuristessa jotakin omistajattaren kuulumisesta itse katunaisiin.

   Christine ällistyi, kun kuuli mitä teollisuusministeriön asia koski ja hänellä meni hetken aikaa, että sai mitään sanotuksikaan.

    ''Tarkoitatteko, että minun valtausilmoitukseni on hylätty vain siksi, että on tehty toinenkin valtausilmoitus. Kumotkaa se laittomana!'' Christine kähisi puhelimeen.

    ''Olemme pahoillamme, mutta herra Robert Carlislen ilmoitus on tehty jo neljäkymmentä vuotta sitten ja valitettavasti se on yhä voimassa, koska herra Carlisle ei ole sitä laissa säädetyllä tavalla perunut'', ministeriöstä selvitettiin.

   ''Vastustan! Vuosikymmeniä sitten tehty valtausilmoitus on tietysti vanhentunut!'' Christine huudahti.

   ''Valitettavasti valtausoikeus on herra Carlislella tai mahdollisesti jollakin hänen edunsaajallaan, mikäli herra Carlisle on kuollut'', ministeriön edustaja selvitti ja lisäsi, että parlamentti on sitä paitsi tuolloin hylännyt sorakaivosta koskevan hakemuksen.

   ''Jos ette heti paikalla kuoleta Carlislen valtausilmoitusta, teen teistä kantelun lordikanslerille ja menetätte sekä virkanne että värkkinne!'' Christine kähisi ja paiskasi luurin korvaan.

   Adriana Vaccio oli seissyt vieressä koko puhelun ajan ja halusi malttamattomana tietää, mitä oli tapahtunut.

   ''Ymmärsinkö oikein, mutta soraesiintymästä onkin jo tehty valtaus? Miten se on mahdollista, kun sinä vasta löysit esiintymän'', Adriana ihmetteli.

    ''Miksi idiootit ovat ympäröineet minut tänään?'' Christine solvasi. ''Joku toinen on jo löytänyt esiintymäni ja vallannut sen, joten minä en ollutkaan ensimmäinen!''

   ''Miten tämä ilmenee vasta nyt, kuukausien kuluttua valtausilmoituksesi jättämisestä?'' Adriana hämmästeli.

   ''Mistä minä tietäisin? Kaipa siellä joku virkaintoinen pikkuvirkamies oli alkanut kaivaa arkistoja ja  aiheutti siten minulle suunnattoman vahingon!''

   ''Outoa on myös se, että kukaan ei ole täällä sanallakaan sanonut mitään koko asiasta. Varmasti joku on ollut tietoinen'', Adriana päätteli.

   Christine huokaisi syvään.

   ''Kyllä minä tiedän, että kuka siitä on ollut tietoinen kaiken aikaa! Minä sitten vihaan häntä, vihaan!'' Christine puhisi kiukkuaan kihisten.

   ''Tarkoitatko nyt kartanonrouvaa? Sitä inhaa perinnöillään mahtailevaa vapaaherratarta?''

   ''Tarkoitan! Hän on vain hymyillen todennut, että kaivoshanke kaatuu ja antanut minun silti nähdä kaikki vaivat hankkeen edistämiseksi!'' Christine vaikeroi.

   ''Se hävytön ja häikäilemätön nainen on tehnyt työmme tyhjäksi!'' Adriana yhtyi.

 

   ''Mitä sinä olet muka tehnyt? Sinä esiinnyt vain jonkinlaisena lainoppineena, mutta mieleesi ei juolahtanut, että valtausilmoitukseni ei välttämättä saisi lainvoimaa!''

   ''On kohtuutonta olettaa, että minä olisin voinut tietää. En ole kartanonrouva'', Adriana vastasi.

   ''Ole jo hiljaa siitä vietävän vapaaherrattaresta, ja ota vastuu toheloinnistasi!'' Christine märisi lisäten, että Adrianan olisi tullut huomioida riskiarvioissaan erilaiset mahdollisuudet.

   ''Minähän yritin varoittaa'', Adriana puolustautui. ''Mutta sinä sanoit, että jos esiintymä olisi löydetty, täällä olisi jo ollut aikapäiviä sitten kaivos''.

   ''Sinä viuru! Sinun olisi kuulunut olla yhteydessä teollisuusministeriöön ja kiirehtiä heitä jouduttamaan esiselvitystä asiasta'', Christine narisi ja ilmoitti, että hänen on heti paikalla lähdettävä kartanoon Constance Dwyerin pakeille.

   ''Luuletko, että hän auttaa sinua selvittämään, missä se Carlisle on?'' Adriana ihmetteli.

   ''Hän joko auttaa vapaaehtoisesti tai itkee ja auttaa, sillä muuten hän saa tuntea yliotteeni voiman orvaskedessään asti!'' Christine pihisi.

   Vain kotvan kuluttua Christine tunkeutui kartanoon Beatrice Courtin raotettua ovea ja marssi suorinta tietä saliin Constance Dwyerin luokse.

   ''Kas, neiti Weir'', Constance sanoi yllättyneenä. ''Mistä tämä odottamaton kunnia?''

   ''Pah! Mikä kunnia se on, että kaikenlaiset akat päivästä toiseen ryysivät toisten ihmisten koteihin?'' George puuskahti. ''Kohta meitä vaaditan asentamaan pyöröovi!''

   ''Luritukset sikseen!'' Christine kähisi. ''Nyt minun mittani on tullut täyteen teidän vehkeilyänne, vapaaherratar. Kertokaa minulle heti paikalla, miksette kertonut jonkun Carlislen löytäneen soraesiintymäni jo vuosia sitten?''

   Constance ja George katsahtivat toisiinsa ihmeissään.

   ''Olen pahoillani, neiti Weir, mutta nyt minä en ymmärrä'', Constance sanoi rauhallisesti.

   ''Älkää teeskennelkö tietämätöntä ja loukatko älykkyyttäni!'' Christine puuskahti. ''Tietenkin olette tietoisia siitä, että tänne on yritetty ennenkin saada sorakaivos.''

   ''Siitä on varmasti tavattoman pitkä aika, mutta minä en ole sellaisesta kuullutkaan'', Constance kielsi.

   ''Olisitte kerrankin suorapuheinen ja totuudenmukainen!'' Christine kähisi. ''Minä olen yrittänyt kaikin tavoin olla ystävänne, mutta iskette puukon selkääni aina tilaisuuden tullen. Olette suorastaan pitänyt minua pilkkananne kaivosasiassa!''

   ''Älkää nyt viitsikö, neiti Weir. Voisitteko kohteliaimmin kertoa, mitä haluatte minulta tällä kertaa'', Constance sanoi turhaantuneena.

   ''Kerrankin osoitatte sentään yhteistyöhalukkuutta!'' Christine riemastui. ''Haluan vain erinäisiä tietoja ja te saatte luvan antaa niitä minulle!''

   ''Teiltä eivät valitukset ja vaatimukset lopu'', George puuskahti. ''Mitä te annatte puolestanne vastineeksi?''

   Christine ei vilkaissutkaan Georgea päin ja osoitti vastauksensa suoraan Constancelle.

   ''Olette palveluksen velkaa minulle, vapaaherratar. Jos te autatte minua nyt, minä autan poikanne parlamenttiin!''

   Constance naurahti kevyesti.

   ''Arvostan tarjoustanne, mutta vaalit ovat jo loppusuoralla'', Constance huomautti.

   ''Siinä tapauksessa teen teille vieläkin paremman tarjouksen'', Christine sanoi ovelasti. ''Jos te autatte minua löytämään Robert Carlislen ja taivuttelette hänet luovuttamaan valtausoikeutensa minulle, teen teistä osakkaan kaivosyhtiööni!''

   Tällöin George alkoi nauraa röhöttää.

   ''Se käy helposti, neiti Weir'', Constance vastasi huvittuneena. ''Hän asuu kirkon ja pappilan välisellä maakaistaleella kuuden jalan syvyydessä!''

   ''Että mitä?'' Christine kysyi hölmistyneenä. ''Ei kai hänellä vain ole perillisiä, jotka voisivat olla oikeudenomistajia?''

   ''Hänellä on tytär, joka tietääkseni asuu tätä nykyä New Yorkissa. Mahdollisesti Brooklynissä, mutta sen tarkemmin en tiedä'', Constance selitti.

   ''Mikä hänen nimensä on? Saatte kertoa sen minulle heti!''

   ''Edwina Carlisle hän oli silloin, mutta hän on voinut mennä naimisiin ja hänen löytämisensä on näillä tiedoilla varsin vaikeaa'', Constance sanoi.

   ''Lähetän yksityisetsivän asialle ja jos ilmenee, että valehtelitte minulle tälläkin kertaa, tuhoan teidän ennen aamunkoittoa. Hyvästi!'' Christine sanoi ja riensi kiireesti takaisin majatalolle käynnistääkseen kadonneen etsinnät.

   Patricia ja Gisele olivat siirtyneet miettimään uutta suunnitelmaa lähipubiin, sillä aiemmin punottu juoni oli joutunut Christine Weirin ankaran vastustuksen ja murskaavan kritiikin kohteeksi.

   ''En arvosta häntä vähääkään!'' Gisele sanoi.

   ''Mutta hän teki mittavan lahjoituksen vaalikassaani. Ilman häntä minulla ei olisi mahdollisuutta tehdä vaalityötä ja estää Sebastianin läpimeno'', Patricia selitti. 

    ''Tuskin sitä hienostopoikaa niin moni äänestääkään, että hän pääsisi läpi'', Gisele epäili.

    ''Mutta minun on myös estettävä hänen nousunsa pitäjän äänikuninkaaksi. Täällä ihmiset äänestävät häntä, koska hän on oman kylän poika'', Patricia vaikeroi. ''Sinun pitää auttaa minua. Mitä me nyt keksimme, kun neiti Weir julkesi epäillä suhdettasi Sebastianiin?''

   Gisele Gibbons oli hetken vaiti ja pähkäili asiaa mielessään.

   ''Nyt minä tiedän! Minä menen tapaamaan Sebastiania ja sinä tulet mukaan, mutta et näyttäydy!'' Gisele sanoi ja madalsi sitten ääntään.

   ''Kerro ihmeessä, mitä keksit'', Patricia hoputti malttamattomana.

   ''Suutelen häntä ja sinä otat kuvat todisteeksi. Sitten me kiristämme häntä luopumaan ehdokkuudestaan ja jos hän ei siihen suostu, lähetämme kuvat hänen pikkuvaimolleen ja kaikkiin iltapäivälehtiin!''

   ''Jippii! Nerokas suunnitelma!'' Patty huudahti riemuissaan.

   ''Murskaamme Sebastianin ja jaamme rahat puoliksi!'' Gisele sanoi ja hieroi käsiään yhteen.