39. Vastaehdokas
39. Vastaehdokas
Vuosi oli vaihtunut ja talvi taittunut kevääseen. Dawpoolin pitäjässä Greathamissa valmistauduttiin jo täyttä häkää tuleviin parlamenttivaaleihin. Kylän oma poika Sebastian Dwyer oli niin ikään asetettu puolueensa viralliseksi ehdokkaaksi, mikä tietystikin lisäsi vaalihumua.
Tietämättään Sebastian oli saamassa pitäjältä vastaehdokkaan, vaikka puolueitten ehdokasasettelu oli jo päättynyt. Kampaajatar Patricia Egerton oli perustanut oman valitsijayhdistyksen ja ryhtynyt keräämään kannattajakortteja ehdokkuutensa puolesta.
Aivan alkajaisiksi oli Patricia kiirehtinyt hakemaan listalleen henkiystävänsä, maatalon emäntä Elizabeth Quinnin komean nimikirjoituksen. Rouva Quinn asui perheineen kartanon vanhassa tilanhoitajan talossa, jota miehineen viljeli vuokraviljelijänä.
''Minä tiedän, minä tiedän'', Elizabeth huokaisi kyllästyneen oloisesti. ''He kuvittelevat, että kartanon perijä ajaa kotipitäjän asioita parlamentissa, mutta eivät käsitä hänen ehdokkuutensa vain vahvistavan kartanon hirmuvaltaa pitäjällä!''
''Juuri niin!'' Patricia huudahti. ''Kartanon perijä parlamentissa olisi katastrofi, jonka minä haluan ja aionkin estää omalla ehdokkuudellani.''
''Se on oikein. Ei yhtään enempää valtaa kartanon itsevaltiaille. Se on pitäjän etu, että parlamenttiin valitaan joku, jolla ei ole siteitä Ismay-Dwyerin klaaniin'', Elizabeth yhtyi.
Patricia painoi päänsä alas ja sanoi sitten, että hänen pitäisi tunnustaa eräs asia ja toivoi ymmärrystä osakseen.
''En usko, että minut valitaan enkä sitä tahdokaan'', Patricia tunnusti. ''Haluan vain saada edes osan niistä äänistä, jotka muutoin menisivät Sebastian Dwyerille. Parhaimmassa tapauksessa se voisi estää hänen valituksi tulonsa ja toisaalta myös lähettää selkeän viestin kartanon hirmuhallinnolle, etteivät he nauti enää pitäjäläisten luottamusta!''
''Erinomaista taktikointia ja strategista suunnittelua!'' Elizabeth huudahti riemuissaan. ''Allekirjoitan tietenkin kannattajakorttisi. Täytyyhän pitäjän edun vastaisen ehdokkaan läpimeno estää ja murtaa samalla kartanon valta!''
Samalla hetkellä maanviljelijä Philip Quinn astui pitkin askelin olohuoneen puolelle kuultuaan vaimonsa kovaäänisen paasauksen keittiöön asti.
''Kuulinko oikein, mutta sanoitteko pitäjän edun vastainen ehdokas? Jos tarkoitatte Sebastian Dwyeria, niin olette valitettavasti väärässä'', Philip sanoi ja istuutui Patrician viereen sohvalle voidakseen osallistua kiinnostavaan päivänpoliittiseen keskusteluun.
''Sinä renki!'' Elizabeth ärähti närkästyneenä. ''Tietysti kaltaisesi hallintoalamainen on tuota mieltä, koskapa sinä pelkäät kartanon väkeä ja mieluummin värjöttelet kenraalin varjossa niin kunnanvaltuustossa kuin kirkonisännistössäkin!''
Philip naurahti.
''Kyllä minä teen päätökseni kummassakin luottamustoimessa itsenäisesti ja harkintaa käyttäen. En ole läheskään aina samaa mieltä kenraalin kanssa asioista'', Philip huomautti.
''Onko Quinnin maatalon isännällä aikaa istua siinä puhumassa politiikkaa?'' Elizabeth ihmetteli. ''Eivät työt istumalla tule tehdyksi, joten töihisi siitä kuin olisit jo. Ei täällä laiskoina olla!''
''Minä söin äskettäin ja pidän nyt pienen tauon ennen kuin palaan takaisin töitteni pariin'', Philip yritti.
''Selvähän se! Laiskottele siinä kuin mikäkin herra ja hidalgo, mutta sen minä sanon, että työt eivät edisty miehen maatessa'', Elizabeth nalkutti.
Philipiä alkoi jo suututtaa. Kyllä hän vaimonsa suunsoiton sieti silloin, kun he olivat perheen kesken, mutta vieraitten edessä se oli jo liikaa.
''Kuka täällä laiskottelee? Emäntä ainakin veti hirsiä vielä seitsemältä, kun minä tulin navetalta rehkittyäni siellä jo puoliviidestä alkaen'', Philip puolustautui.
Silloin Elizabeth rymisti ylös pehmoisesta nojatuolistaan sellaisella raivolla, että Philip teki samoin tietäen, että saisi kuulla kunniansa.
''Kuulepas nyt, senkin renki!'' Elizabeth pauhasi. ''Kaksikymmentä vuotta siitä on, kun minut paiskattiin tänne Ismayn kartanon perukoille torpparin vaimoksi! Yhtä kauan sinä olet sanonut, että ostamme tilan omaksemme, mutta mitä sinä olet siinä asiassa tehnyt? Tyytynyt maata omistamattoman torpparin osaan. Se on taivahan tosi, etten minä ainakaan nouse aamuviideltä kartanonrouvan tähden rehkimään, tiedä se!''
''Emme me kartanonrouvan eteen rehki'', Philip sanoi. ''Rehkimme siksi, että jonakin päivänä meillä on varaa ostaa tila omaksemme käyvällä markkinahinnalla. Rahaa on kertynyt jo varsin paljon ja...''
''Kenen rahoilla karja ja koneet ostettiin, kun tämä tila vuokrattiin? Minun perinnölläni!'' Elizabeth rähjäsi. ''Ja sinä vielä ilkeät väittää, etten ole omaa osaani tehnyt, vaikket ole itse rahaa taloon tuonutkaan!''
Hammasta purren Philip poistui olohuoneesta vaimolleen sanaakaan sanomatta tai vierastaan tervehtimättä. Elizabeth oli täysin kohtuuton.
Kartanolla painittiin hieman toisenlaisten pulmien parissa, sillä Sebastian oli vienyt vihille Felicia Guthrien, joka oli sen perusteella alkanut perätä oikeuksiaan kartanon nuorena rouvana ja käyttäytyä talossa emännän elkein. Sisäkkö ja keittäjätär Beatrice Court oli kuitenkin eri mieltä siitä, keneltä hänen tuli ottaa vastaan käskyjä ja komentoja.
''Tänään tarjoillaan päivälliseksi lohta ja lounaaksi tahtoisin fetasalaatin mozzarellajuuston kera'', Felicia selitti Courtille.
''Mutta rouva on jo päättänyt päivän ruokalistan ja sitä minä noudatan'', Court sanoi hieman vaikeana.
''Kuten tiedät, minä olen Sebastianin vaimo ja kartanon nuori armo, joten odotan sinun tekevän kuten pyydän'', Felicia yritti.
''Ei käy päinsä. Rouvakulta sanoi minulle, että täällä tehdään kuten hän taikka kenraali käskee, joten minulla ei ole lupa ottaa käskyjä vastaan apurouvalta ellei päärouva toisin sano'', Court selitti.
''Olen kartanon nuori armo!'' Felicia huudahti närkästyneenä.
''Siitä minä en tiedä mitään, mutta mikäli Felicia-rouva ei pahastu, minä jatkan nyt isäntäväkeni palvelemista'', Court sanoi ja tekeytyi sitten kuin Feliciaa ei olisikaan.
Tällainen niskuroiva käytös tietystikin harmitti suuresti Feliciaa, joten hän suuntasi Constancen pakeille keskustellakseen palveluskunnan epäkunnioittavasti käytöksestä ja samalla kartanonrouvan oikeuksistaan.
Constance oli kamarissaan siistiytymässä peilin edessä, kun Felicia porhalsi turhia koputtamatta sisään ja ilmoitti haluavansa puhua vanhan emännän kanssa parista asiasta.
''Vanha emäntä? Olen viisissäkymmenissä, mutta eihän se ole tänä päivänä vielä mikään vanhuuden portti'', Constance naurahti huvittuneena.
''Joka tapauksessa minun asiani koskee Courtia! Hän niskuroi ja kieltäytyy noudattamasta käskyjä, joita isäntäväen edustajat hänelle antavat'', Felicia selitti tohkeissaan.
''En ole huomannut tällaista tapahtuneen, mutta jos tarkoitat isäntäväen edustajalla itseäsi olet valitettavasti erehtynyt asemasi suhteen'', Constance naurahti.
''Mitä tarkoitat?'' Felicia kysyi hölmistyneenä. ''Enkö ole poikasi ja perijäsi vaimo?''
''Asia voidaan näinkin ilmaista, mutta ymmärrettävästi kaikki tekevät virheitä. Myös Sebastian'', Constance sanoi piruillen.
Felicia järkyttyi.
''Loukkaavaa! Mennessäni naimisiin Sebastianin kanssa, minulle luvattiin sen mukainen asema'', Felicia huudahti kiivastuneena.
''Siitä sinun on keskusteltava Sebastianin kanssa, mutta hänen tämänhetkinen asemansa liittyy jotenkin meneillään oleviin parlamenttivaaleihin, joten sinun varmaankin olisi parempi keskittyä miehesi vaalityöhön ja jättää kartanon emännyys sille, jolle se kuuluu'', Constance sanoi tiukasti ja näytti kädellään Felicialle ovea. Keskustelu oli hänen osaltaan päättynyt.
Närkästynyt Felicia riensi suorinta tietä Sebastianin työhuoneeseen, jossa tämä hioi vaalipuhettaan. Luonnollisesti Sebastian häiriintyi keskeytyksestä, mutta sulki kannettavansa näyttöpääteen edessään voidakseen keskittyä siihen, mitä vaimollaan oli asiaa.
''Sebastian, Sebastian!'' Felicia toisteli huoneeseen tullessaan. ''Sinun äitisi sanoi juuri äskettäin minulle, että olen vain parlamenttiehdokkaan vaimo, enkä ollenkaan mikään kartanon emäntä!''
Sebastiania hymyilytti, mutta hän yritti säilyttää vakavuutensa.
''Me olemme naimisissa, joten sinä olet parlamenttiehdokkaan vaimo. Eihän sen pitäisi tulla yllätyksenä?'', Sebastian naurahti.
''Entäpä minun asemani kartanon rouvana ja emäntänä? Sinähän perit kartanon, joten perijän vaimo on nuori rouva. En käsitä, miksi äitisi tuntuu olevan eri mieltä asiasta'', Felicia valitti harmistuneena.
''Tämä on hänen talonsa ja ymmärrettävästi äiti on emäntä täällä'', Sebastian selitti kiusaantuneena. ''Olen pahoillani, mikäli olet saanut väärän käsityksen siitä, että sinusta tulisi kartanonrouva ennen kuin minä olen saanut talon haltuuni.''
''No mutta minun äitini sanoo, että minut on naitu tähän taloon, koska olen jaarlin tytär!'' Felicia huomautti.
''Äitisi on valitettavasti väärässä. Olen nainut sinut, koska olet poliitikon tytär, joten oletin sinun sopeutuvan taustasi tähden poliitikon vaimoksi'', Sebastian huomautti ja nousi sitten ylös työpöytänsä takaa.
''Sinä sanoit minulle, että minusta tulee kartanonrouva!'' Felicia piipitti.
''Kaikki aikanaan, mutta minusta on alkanut tuntua hieman siltä, että olet nainut minut jotta pääsisit kartanon emännäksi'', Sebastian puuskahti kiukkuisena.
''En tietenkään! Mutta äitini mukaan on kohtuullista olettaa, että koskapa olen jaarlin tytär, että minusta tulee kartanonrouva!''
''Älä jatkuvasti vetoa siihen, että olet jaarlin tytär. En haluaisi jatkaa tätä ilmeisen turhaa ja tarpeetonta keskustelua kanssasi, joten neuvoisin sinua vaikenemaan ja jättämään tämän asian tähän'', Sebastian sanoi närkästyneenä.
Felicia järkyttyi silminnähden ja ilmoitti soittavansa heti paikalla äidilleen, joka tietää keinon, miten inhottava riita saadaan ratkaistua jokaisen osapuolen kannalta onnellisesti.
Patricia Egerton jatkoi kannatuskorttiensa keräämistä ja suuntasi seuraavana etappinaan Christine Weirin omistamalle majatalolle. Hän ei ollut koskaan tavannut neiti Weiriä, mutta päätteli tämän kuuluvan omaan kannattajakuntaansa. Olihan Patricia muotoillut vaaliohjelmaansa, että hän kannattaa sorakaivoshanketta parlamentissa, koskapa vastaehdokkaansa Sebastian Dwyer sitä vastusti. Pitihän sitä erottautua edukseen, joten neiti Weir ilman muuta tarjoaisi hänelle tukensa!
Patrician yllätykseksi hänet suostuttiin ottamaan vastaan, vaikkapa ovella vastassa ollut Adriana Vaccio oli pitänyt sitä epätodennäköisenä. Olihan armollisella emännällä paljon tärkeämpi vieras kestitettävänään kuin tuntematon kyläläinen, joka elätteli turhia toiveita parlamenttipaikasta.
''Käy rohkeasti sisään, maanmatonen, ja kerro vähäpätöinen asiasi!'' Christine lausui huomatessaan vieraansa arastelevan sisääntuloa.
''Anteeksi, mutta minä olen Pat...'' Patricia aloitti tullen heti keskeytetyksi.
''Ei teidän tarvitse pyytää anteeksi sitä! Istukaapa nyt armollisen emännän eteen'', Christine sanoi lähes maireasti viitaten kädellään vastapäistä sohvaa.
Hämmentynein mielin Patricia istuutui, mutta tunsi olonsa kiusaantuneeksi. Hän ei ollut tottunut tämänkaltaiseen leikinlaskuun, joka sitä paitsi vaikutti tyylipuhtaalta nöyryyttämiseltä.
''Niin, minä oikeastaan tulin pyytämään teitä tueksi'', Patricia sanoi arasti.
''Huomaatko nyt, Claude? Pitäjän köyhät ja vaivaiset kääntyvät suuren hyväntekijänsä puoleen, kun eivät saa kipeästi kaipaamansa tukea ja apua äveriäältä kälyltäsi'', Christine sanoi kääntyneenä Claude Dwyeriin päin, joka oli tätä nykyä vakituinen vieras hänen luonaan.
Claude ei saanut sanaakaan suustaan, kun Patricia innostuneena rääkäisi asian olevan prikulleen siten, miten neiti Weir oli sanonutkin.
''Olette tullut oikeaan paikkaan, rouva kuka-lienettekin! Myönnän käyttäneeni joskus koviakin otteita, mutta kartanonrouvasta poiketen toimin niin yksin armosta kuin halusta auttaa surkeita sieluja, niin kuin teitä! Joita voi vain Christine Weir auttaa'', Christine virkkoi omahyväisesti.
''Todellako?'' Patricia ihmetteli häkellyksissään. Siinäpä lupaava liittolainen!
''Näet olen sielultani suurisydäminen altruisti'', Christine lausui juhlavasti. ''Sen sijaan kartanonrouva on vain maalaisaatelin aggressiivisen säätytietoisuuden ruumiillistuma, pelkästään omistaja, joka pitää kaiken antamatta kenellekään. Mutta minä annan armon aurinkoni säteiden langeta myös sorrettujen ja solvattujen ylle!''
''Hetkinen!'' Claude puuttui. ''Toivoisin, ettei armasta kälyäni tieten tahtoen solvattaisi. Ei hän mikään sydämetön riistäjä ole. Sitä paitsi hän on nähdäkseni hoitanut kartanonomistajan velvollisuutensa pitäjää kohtaan kerrassaan esimerkillisesti!''
''Puhummeko samasta kälystä, joka vastoin kaikkia lupauksiaan jätti antamatta sinulle lupaamansa taulun, ja joka sitä paitsi asettui miehensä kanssa poikkitelon kaivoshankkeeni tielle?'' Christine kysyi ivailevasti.
''Olen yrittänyt saada vakuutettua heidät, ettei kaivos turmele pitäjän kaunista kulttuurimaisemaa'', Claude selitti.
''Sinä et ymmärrä pohjasyitä! He vastustavat hankkeitani, koska pelkäävät menettävänsä otteen pitäjänherruudesta ja samalla henkilökohtaisen vaikutusvaltansa murentuvan, kun kaltaiseni mahtitekijä on astunut näyttämölle tarjoten tälle Jumalan hylkäämälle takahikiälle mahdollisuuden, joka ei ehkäpä ikinä toistu'', Christine sanoi mahtipontisesti.
''Kartanonrouva ja kenraali edustavat kartanon hirmuvaltaa, minkä tähden he lähettävät nyt poikansakin parlamenttiin, jotta voisivat estää koko kreivikunnan etua palvelevia hankkeitanne'', Patricia ryhtyi selostamaan.
''Ymmärtääkseni veljenpoikani on hakeutumassa politiikan huipulle henkilökohtaisten ambiotioittensa tähden, jotka eivät nähdäkseni suoraan kontekstoidu kartanoon'', Claude huomautti lisäten, että kartanon merkitys on suuressa mittakaavassa vähäinen.
Christine käänsi katseensa kohti Claudea ilmeisen närkästyneenä.
''Ole hiljaa ja lopeta tuo robottikielen puhuminen. Kartanonväki ei kaipaa puolustuspuheita'', Christine ärähti ja kääntyi jälleen Patriciaa kohti.
''Kertokaa nyt armolliselle emännälle, mikä huoli ja murhe teitä painaa? Autan, oi onnettomia, aina!''
''Haluaisin liittoutua kanssanne! Nimittäin aion asettua ehdolle parlamenttivaaleissa oman valitsijayhdistykseni ehdokkaana ja estää kartanon hirmuvallan perillisen nousun parlamenttiin kahmimalla osan hänen äänisaalistaan'', Patricia selitti innokkaasti. ''Se horjuttaa kartanonrouvan valtaa ja edistää teidänkin asiaanne, kun kannaltanne epäedullinen ehdokas jää lehdelle soittelemaan!''
''Mihin tarvitsen kaltaistanne pikkutekijää? Jos haluaisin puhkaista ilmat vapaaherrattaren kultapojasta, siitä Pikku-Napoleonista, tekisin niin käden käänteessä ja ilman teidän vähäpätöistä apuanne!'' Christine vastasi pilkallisesti.
''Tuota noin'', Patricia sanoi vaikeasti ja posket punottaen vilkuili seiniä. ''Olen hänen vastaehdokkaansa ja kannatan kaivoshanketta!''
Christine päästi halveksivan tuhahduksen.
''Tuskin teitä kukaan ottaa vakavasti! En edes muista, kuka olette, vaikka sihteerikköni jonkin pikkunimen saattoi mainita'', Christine vähätteli.
''Patricia Egerton, maanviljelijän vaimo ja kampaaja'', Patricia selvitti.
''Yleensä on tapana esittäytyä heti alussa eikä lopussa'', Christine naurahti.
''Sanoitteko Egerton?'' Claude kysyi ikään kuin olisi herännyt horroksesta. Hän ei ollut välittänyt kovinkaan keskittyneestä seurata keskustelua sen jälkeen, kun Christine oli käskenyt häntä vaikenemaan.
''Älä kysele joutavia, Claude! Jos tämä maajussin vaimo haluaa tukeni ehdokkuudelleen, on hänen annettava siitä minulle jotain vastineeksi, sillä tuellani on hintansa!'' Christine huomautti.
''Ei minulla ole rahaa muuta kuin muutama kymppi lompakossa!'' Patricia huudahti järkyttyneenä.
''Onhan teillä omaisuutta, rouva Egerton. Maatalo nyt ainakin'', Claude muistutti.
''Siinä tapauksessa haluan talonkirjat vastineeksi siitä, että tarjoan tukeni ehdokkuudellenne. Ottakaa tai jättäkää'', Christine riemastui.
''Mutta talo on minun mieheni. Ottakaa mieluummin kampaamoni!'' Patricia ehdotti liikoja harkitsematta.
''En harrasta pienten mittakaavan liiketoimia, mutta jos teillä on maatila ja miehenne uskoo teihin kuten toivoa sopii, kiikutatte minulle talonkirjat jos tukeani halajatte!'' Christine sanoi ja pyysi sen jälkeen Patriciaa poistumaan.
''Jos ryömitte takaisin ovelleni apuani anelemaan, pitäkääkin huoli siitä, että talonkirjat ovat mukananne!''
Pettynyt Patricia joutui lähtemään kotiin tyhjin käsin, mutta hän oli päättänyt palata. Neiti Weirissä oli jotain, mikä herätti kunnioitusta. Kenties se oli röyhkeys, jonka Patricia tunnisti itsessäänkin. Hänen täytyisi saada neiti liittolaisekseen, keinolla millä hyvänsä!
Fulhamin kreivitär oli tarttunut uutuuttaan kiiltävän autonsa rattiin ja ottanut suunnakseen Dawpoolin kartanon. Piittaamatta nopeusrajoituksista tai liikennesäännöistä, hän kaahasi tuhatta ja sataa kesäasunnoltaan Herefordista saakka puolustaakseen tyttärensä oikeuksia, arvoa ja asemaa.
Ryysittyään kartanon ovesta sisään kuin Leona Maloof-Castille muinoin, kreivitär ryntäsi sen enempää ketään tervehtimättä pääkallonpaikalle Constancen ja Georgen luo.
''Kuka täällä on kehdannut esittää, että minun tyttäreni olisi avioitunut päästäkseen tämän talon emännäksi? Vastatkaa heti!''
''Te juuri äsken, jos ette sattunut huomaamaan'', George sanoi närkästyneenä kreivittären odottamattomasta vierailusta.
''Ette tule viisaaksi viisastelemalla, kenraali, jos sellaista luulette, joten älkää vaivautuko jatkamaan!''
''Tämä ei suinkaan ole mikään talo, Carmen hyvä'', Constance huomautti kiireesti estääkseen Georgea räjähtämästä. ''Tämä on kartano, jonka hahmottaminen saattaa tietysti olla haasteellista, kun on emigroitunut mantereelta Mayfairin kaltaiseen kiipijöiden kuningaskuntaan!''
Carmen ymmärsi, että Constance piikitteli hänen vierasmaalaista perhetaustaansa, mutta päätti asettua sen yläpuolelle, kuten oli joutunut monesti tekemään elämänsä aikana.
''Kartano tai villa, en välitä! Mayfair on sitä paitsi mitä yläluokkaisin asuinalue, jolta tyttärelleni olisi löytynyt kosolti kosijoita'', Carmen sanoi lähes ylpeästi.
''Olisipa löytynyt ja me kaikki olisimme säästyneet tältä ikävystyttävältä charadelta'', Constance ivasi.
Tällöin Georgelle tarjoutui tilaisuus tukistaa Carmenia.
''Mutta kukaan heistä ei tahtonut italialaista kälätätiä myötäjäisinä, joten kosijat kaikkosivat heti morsiamen vanhemmat tavattuaan eikä heitä sen koommin nähty'', George pilkkasi.
Carmen oli raivoissaan.
''Kuinka te kehtaatte?! On teillä otsaa ylpeillä englantilaisuudellanne, koska olette syntyperäisiä englantilaisia toisin kuin minun vanhempani. Voin kuitenkin kertoa teille, että meidät naturalisoitiin, joten olemme yhtä englantilaisia kuin tekin'', Carmen selosti sylki lentäen.
''Pah! Täysin virheellisen ja korruptoituneen päätöksenteon tulosta, jolle ei voida sen tähden antaa minkäänlaista arvoa'', George tuhahti halveksivasti.
''Tietäkääkin, että kansalaisuuspäätöksestä vastasi mieheni isoisän, Fulhamin ensimmäisen jaarlin, johtama komitea!'' Carmen selvitti miltei silmittömän raivon vallassa.
''Niinhän minä juuri sanoinkin. Mainittu korruptoitunut puusilmä, Foulham ensimmäinen, onneksi siirrettiin kansalaisuuspäätöksenne jälkeen muihin vähemmän tärkeisiin tehtäviin virheitä tekemään'', George huomautti pilkallisesti.
Carmen ei tiennyt, mitä olisi sanonut. Hän oli joutunut kohtaamaan kartanossa aivan häpeilemätöntä, röyhkeää ja pidäkkeetöntä parjausta, vaikka oli tullut vain puolustamaan tyttärensä oikeuksia.
Sitten Carmen osoitti sormellaan Constancea.
''Tiedättekö mikä tämä on, vapaaherratar? Se on syyttävä sormi, joka osoitetaan kohti syyllistä eli tässä tapauksessa vain ja ainoastaan teitä kohti!''
''Kovin on epäkohtelias tapa'', Constance huokaisi.
''Jos haluaisitte toimia oikeudenmukaisesti, tunnustaisitte poikanne ja perijänne vaimolla olevan kiistattomat oikeudet kartanonrouvan arvoon ja asemaan. Joten astukaa syrjään ja luovuttakaa talon hallinta seuraavalle sukupolvelle'', Carmen ohjeisti.
''Tehän vasta hulluja puhutte'', Constance naurahti. ''Ette tekään luovu Mayfairin talostanne ja muuta Bethnal Greeniin, joten älkää odottako, että me luovumme kartanostamme ja muutamme portinvartijantupaan.''
''Olette itsekkyyden ja ahneuden perikuva. Tiesittekö sen, vapaaherratar?''
''En, mutta mikäli teillä ei ollut muuta, pyytäisin teitä poistumaan kartanosta ennen kuin kutsun kiiltävänappiset saattamaan teidät kotimatkalle'', Constance sanoi tiukasti.
''Tämä ei jää tähän. Me palaamme vielä tähän asiaan, vapaaherratar!'' Carmen rähjäsi ja viuhui kartanosta ulos kuin myrskytuuli.
Kommentit
Lähetä kommentti