38. Voittajattaren hymy
Osa 38
Juhlapyhät eivät olleet Christine Weirille erityisen merkityksellisiä. Eivät ainakaan silloin, kun ne estivät häntä ajamasta omia asioitaan.
''Kuinka te uskallatte vaikertaa, että olette joululomalla, vaikka minua vastaan on hyökätty?'' Christine kähisi asianajajalleen. ''Saatte selvittää juurta jaksaen heti paikalla, miten on mahdollista, että tieto vankilatuomiostani on vuotanut vapaaherratar Constance Dwyerille!''
''Anteeksi, neiti Weir, mutta vankeinhoitolaitoksen arkistosta tietonne ovat vapaasti saatavilla'', asianajaja selitti.
''Saatte vaatia ne salassa pidettäväksi!'' Christine huudahti. ''Oikeusturvani vaatii, että menneisyyttäni ei voida käyttää minua vastaan!''
''Katson mitä voin tehdä, mutta palaisin nyt mielelläni joulunviettoon'', asianajaja sanoi hivenen kärsimättömästi.
''Te ette tainnut ymmärtää, että tämä oli mahtikäsky ja syötän teidät tarvittaessa vaikkapa susille, jos epäonnistutte teille annettujen määräyksien noudattamisessa!'' Christine puhisi.
''Olkaa hyvä. Kuulemiin, neiti Weir'', asianajaja vastasi ja löi luurin Christinen korvaan.
Christine oli raivoissaan. Hän ei voinut hyväksyä sitä, etteivät ihmiset syystä tai toisesta taipuneet hänen tahtoonsa. Tällaisen yhteistyöhaluttomuuden ilmenemisen täytyy olla erityisen turhauttavaa ihmisestä, joka arvelee mahtinsa ylettyvän Kölnin tuomiokirkon katon harjalta aina maan matosiin asti.
''Saatte luvan selittää, kenelle kaikille olette jo ehtinyt laverrella pötyä vankilatuomiostani?'' Christine kuulusteli kiihdyksissään.
''En ole kielikello, neiti Weir. Juoruilu ei kuulu tapoihini'', Constance vastasi rauhallisesti.
''Valehtelette!'' Christine huudahti. ''Olette tietysti levitellyt satujanne kaikille tahratakseni puhtoisen maineeni. Haastan teidät käräjille kunniani loukkaamisesta!''
Constance naurahti kevyesti. Neiti ei varmaankaan ollut miettinyt tätä juttua loppuun asti.
''En arvannutkaan, että mielitte tuoda likapyykkinne jälleen oikeuden käsiteltäväksi. Neuvoisin kuitenkin ottamaan huomioon, että skandaalinkäryisen petostuomionne uudelleen käsittely saattaisi luoda perin ikävän varjon hankkeittenne ylle'', Constance selitti huvittuneena.
Christine vaikeni. Oikeassahan tuo pöyhkeä nainen oli, mutta tietenkään Christine Weir ei sellaista myöntäisi edes kuolinvuoteellaan. Sehän olisi heikkouden osoitus ja saattaisi hänet naurettavaan valoon.
''Tehän ette minua kiristä!'' Christine puuskahti. ''Tuollainen saliin istumaan syntynyt kartanonrouva ei minun silmilleni hypi!''
''Vaihtoehtonne ovat sangen vähissä, joten teinä vaihtaisin taktiikkaa johonkin hivenen hienostuneempaan'', Constance piruili.
''Varoitan teitä koettelemasta minua! Älkää unohtako, että voin marssia suorinta tietä poliisin pakeille ja lyödä tietoni tiskiin, mikä tuhoaisi teidät lopullisesti!'' Christine muistutti voitokkaasti.
''Miksi ette ole jo mennyt?'' Constance kysyi kykenämättä enää salaamaan huvittuneisuuttaan.
''Aina on hyvä olla ässä hihassa, vapaaherratar!'' Christine väitti.
''Siinä tapauksessa toivotan teille onnea sen ässän metsästykseen, neiti Weir. Suokaa anteeksi, mutta lounas odottaa'', Constance naurahti.
Christine huomasi maalanneensa itsensä nurkkaan. Ässä, jota hän oli hihassaan piilottelevinaan, ei tuntunut hetkauttavan vapaaherratarta mitenkään. Nyt pitäisi päästä pois tätä hyvin epämiellyttävästä pattitilanteesta menettämättä kasvoja.
''Nyt minä ymmärrän kaiken'', Christine aloitti. ''Te yritätte manipuloida minut luopumaan mahdollisesta oikeusjutusta, koska pelkäätte nahkanne puolesta. Ehdottaisin kuitenkin ihanteellista ratkaisua pulmaanne osoittaakseni, etten ole kostonhimoinen.''
Tällöin Constance painoi päänsä alas ikään kuin alistumisen merkiksi.
''Mikähän se olisi, neiti Weir?''
''Te ette sepitä enää satuja menneisyydestäni, ja minä puolestani jätän tämän asian sikseen. Kenenkään ei tarvitse joutua käräjille ja tulla häväistyksi!'' Christine julisti.
''Miten jaloa, neiti Weir. Hyväksyn ilomielin rauhantarjouksenne'', Constance lausui ironisesti, mutta Christine tuskin edes huomasi sitä.
''Muistakaa kuitenkin, että jos te vahingoitatte minua, minä vahingoitan teitä!'' Christine sanoi lopuksi.
''Olenkin aina kannattanut reilua peliä. Paras mies voittakoon'', Constance nauroi lähes ystävällisesti.
Näin Christine saattoi lähteä kartanosta kotimatkalle voittajattaren hymy huulillaan. Majatalolle tullessaan hän kutsui sihteerinsä Adriana Vaccion seuraansa ja kertasi tälle päivän tapahtumia.
''Saitte asiat selviksi vapaaherrattaren kanssa?'' Adriana uteli varovaisesti.
''Pienen alkukankeuden jälkeen koko juttu selvisi kuin itsestään'', Christine vastasi tyhjentävästi. ''Voin olla levollisin mielin sen suhteen, ettei se julkea nainen levittele minusta valheita ympäriinsä.''
Adriana nyökytteli päätään.
''En ymmärrä, mistä hän oli saanut päähänsä, että sinä olisit muka ollut vankilassa?'' Adriana ihmetteli huvittuneena.
''Hän oli typeryyttään sekoittanut minut johonkin toiseen samannimiseen henkilöön'', Christine selitti. ''Minun rikosrekisterini on merkinnöistä putipuhdas.''
''Käsittämätöntä, miten se nainen saattoi väittää sinusta jotain tuollaista tutkimatta taustojasi tarkemmin'', Adriana taivasteli. ''Hän on muutenkin hyvin epämiellyttävän ja riitaisan oloinen, mutta että vielä mustamaalaajakin. Sillä rouvalla ei ole sitten yhtään häpyä!''
''Nimenomaan, Adriana!'' Christine yhtyi. ''Hänen syntilistansa on loputon. Kultaisista käytöstavoista ja korkeasta moraalista ei ole tietoakaan, ja silti on olevinaan kuin mikäkin mahtinainen tällä kylällä!''
''Onneksi sinun mahtisi perustuu omiin ansioihin toisin kuin tällä rouva Dwyerilla. Hänhän öykkäröi vain perintöjensä turvin, mutta ilman niitä hän olisi kuin kuka tahansa kylän akka'', Adriana huomautti osuvasti.
''Minä olenkin saavuttanut kaiken sen mitä minulla on, Adriana'', Christine lausui ylpeästi. ''Voimiani säästämättä, työtä pelkäämättä ja armoa antamatta. Vapaaherratar ei olisi yhtään mitään ilman kartanoaan ja muita perintöjään. Ilman niitä se kenraalikaan tuskin olisi vilkaissut häneen päinkään!''
Kartanolla lounastettiin ilman Sebastiania. Tämä oli saanut yllättävän kutsun saapua puolueensa Greathamin-toimistolle juuri ennen lounasaikaa.
''Anteeksi, että olen hieman myöhässä. Televisio vei kaiken huomioni'', Felicia selitti tullessaan.
''Suotta pahoittelet, Felicia. Me kunnioitamme ruokarauhaa ja arvostamme niitä, jotka tekevät samoin'', Constance sanoi ivaillen.
Felicia istuutui pöytään vaitonaisena, sillä hän ei ollut ihan varma, oliko häntä piikitelty.
''Te ette taida pitää minusta'', Felicia sanoi rohkaistuaan mielensä. Olihan kissa nostettava pöydälle.
''No mutta, Felicia'', Constance lausahti myötätuntoisen kuuloisesti. ''Kuinka emme voisi olla pitämättä? Sebastian tuskin saisi korkeampisäätyisempää morsianta kuin jaarlin tyttären. Se on eittämättä sellainen asia, jolle pitäjämme kirkkoherran rouvakin osaa antaa sille kuuluvan arvon!''
Tämän kuultuaan Felicia varmistui siitä, että häntä piikiteltiin. Ruustinnahan oli illallisilla kateuksissaan yrittänyt vähätellä Fulhamin jaarlin arvoa.
''Ymmärrän, että tämä kaikki tuntuu teistä kiusalliselta. Tarkoitukseni ei ole suinkaan vähätellä Sebastiania sukua, mutta onhan se selvää, että taustamme eroavat'', Felicia huomautti toivoen, että hänen sanomansa käsitettäisiin oikeassa hengessä.
Kaikenlaisia horinoita oli vuosien saatossa kuultu kartanon päivällispöydässä milloin kenenkin taholta, mutta tällainen mihinkään perustumaton ylpeys jostakin jaarlin arvosta oli jo ihan omassa luokassa typeryydessään.
''Kuten edesmennyt isoisäni, Dronfieldin viimeinen markiisi tapasi sanoa, jos sinun on kerrottava joka viides minuutti, kuka on sinun isäsi ja mikä on hänen arvonsa, isäsi tuskin on merkittävä mies'', Constance sanoi piruilevasti.
''Anteeksi, mutta isäni on hyvin tärkeä henkilö!'' Felicia puolusti. Eihän se nyt sovi, että Fulhamin jaarlia panetellaan ihan miten tahansa jonkun maalaisaatelin talossa.
''Pah! Foulham on pelkkä pahainen puoluemies ja poliittinen pelinappula!'' George huudahti.
''Isäni on Fulham, kenraali, ja sitä paitsi hänestä saattaa tulla seuraava pääministeri'', Felicia sanoi kääntyneenä Georgen puoleen.
''Aikooko hän tehdä maailmanennätyksen tulemalla virastaan erotetuksi heti nimityksen jälkeen?'' George kysyi pilkallisesti. Foulhamin kaltaisesta miehen irvikuvasta ei tulisi milloinkaan pääministeriä.
''Isäni myös sanoo, että Sebastianista saattaa tulla lordikansleri'', Felicia yritti.
''Tai sitten ei. On parempi olla ennustamatta tulevaa liiaksi'', Constance huokaisi.
''Kerro isällesi terveisiä, että lopettaa turhat haihattelut ja palaa takaisin maan pinnalle!'' George puuskahti ja nousi pöydästä. Hän ei jäisi kuuntelemaan Felician lörpöttelyä enää hetkeksikään.
Constance seurasi pian Georgea perässä, jolloin Felicia sai helpotuksekseen jäädä yksin lounastamaan autioituneeseen ruokasaliin. Elämä sentään tarjosi tällä tavalla pieniä lohdutuspalkintoja, kun suuria ei ollut tarjolla.
Iltapäivällä Sebastian palasi Greathamista. Saatuaan kuulla Courtilta, että rouva oli lukemassa salin viereissä salongissa, Sebastian suuntasi äitiään tapaamaan.
''Anteeksi, äiti, mutta saisinko häiritä hieman lukurauhaasi'', Sebastian kysyi ja kävi istumaan salongin sohvalle.
''Mitä he halusivat kesken joulupyhien?'' Constance kysyi nostamatta katsettaan kirjasta.
''Valitettavasti minulla on suruviesti'', Sebastian sanoi vaisusti.
Constance nosti katseensa kirjasta ja siirsi sen syrjään. Jos puoluetoimistolle kutsutaan kesken lomien jonkun kuoleman johdosta, kyseessä täytyy olla puolueelle poliittisesti tärkeä henkilö.
''Edwin Burrows on kuollut. Sydänkohtaus'', Sebastian kertoi.
''Kuinka surullista! Lämmin osanotto hänen lähimmäisilleen'', Constance vastasi sanomatta juuri muuta.
''Greathamin vaalipiiri on nyt ilman edustusta parlamentissa ja minäkin olen siten työtä vailla'', Sebastian sanoi ja kuulosti lähestulkoon masentuneelta. Olihan hänen tarkoituksenaan ollut hankkia tärkeää työkokemusta parlamentista.
''Sinähän tiedät, Sebastian, ettei tällainen pieni vaalipiiri voi olla ilman omaa edustusta parlamentissa'', Constance sanoi ovelasti.
''Vaalit on järjestettävä paljon aikaisemmin kuin kukaan osasi odottaa, mutta varteenotettavia ehdokkaita on vain jokunen'', Sebastian selitti. ''Edellisissä vaaleissa hekin jäivät kauas Burrowsin taakse kannatusluvuissa ja äänimäärissä.''
''Tosiaankin! Edesmennyt herra Burrows on jättänyt suuret saappaat täytettäväksi. En äkkiseltään keksi, kuka toinen voisi ne täyttää, ellei sitten hänen parlamenttiavustajansa'', Constance huomautti ja loi poikaansa merkitsevän katseen.
''Ehdotatko, että minä asettuisin ehdolle? Pääsin kaupunginvaltuustoonkin muutaman äänen ratkaistaessa koko jutun'', Sebastian muistutti.
''Sinut tunnetaan nyt paljon paremmin ja etunasi se, että tunnet Burrowsin poliittisen linjan ja jos seuraat sitä, saatat saada häntä äänestäneet taaksesi'', Constance sanoi ja kävi sitten istumaan poikansa viereen sohvalle.
''En ole ihan varma. Mitä jos epäonnistunkin täydellisesti?'' Sebastian sanoi. Olihan hän nuori ja suhteellisen tuntematon – ja juuri nuoruuttaan epävarma.
''Sukunimesi ei ole Weir, Sebastian. Vaikket tulisikaan valituksi, tunnettavuutesi kasvaa ja seuraavat vaalit voivat hyvinkin osoittautua entistä menestyksekkäämmiksi'', Constance sanoi.
''Olet sitä mieltä, että minun pitäisi tarjoutua ehdokkaaksi?'' Sebastian kysyi ja hänen silmänsä kirkastuivat.
''Aikasi on tullut, ja kuka tietää, vaikka pääsisitkin parlamenttiin. Kadut itse, jos et asetu nyt ehdolle, kun tilaisuus on otollinen'', Constance sanoi ja ehdotti, että Sebastian soittaisi heti puoluetoimistoon ja kertoisi halukkuudestaan.
Sebastian ei kuitenkaan ihan heti soittanut puoluetoimistoon. Hän mietti, harkitsi ja tarkasteli ehdokkuuden hyviä ja huonoja puolia monelta kantilta. Ehdokkaaksi asettumisessa voisi lopulta vain voittaa ja jos jättipotti sattuisi kohdalle, hän voisi tosiaankin päästä parlamenttiin. Olihan sinne muitakin yhtä nuoria ja poliittisesti kokemattomampiakin ihmisiä noussut, jotkut suorastaan mustina hevosina tuntemattomuudesta.
Sebastian tarttui sitten matkapuhelimeensa ja otti yhteyden puolueensa aluetoimistoon.
''Aiempaan keskusteluun viitatakseni, olen harkinnut asiaa perusteellisesti ja päättänyt vahvistaa halukkuuteni asettua ehdolle parlamenttivaaleissa herra Burrowsin odottamattoman ja valitettavan poismenon johdosta'', Sebastian lausui huolitellusti ja kuulostamatta yli-innokkaalta.
Kommentit
Lähetä kommentti