36. Tulevaisuuden rakentajat
Osa 36
Sebastianin kotiinpaluun jälkeisenä aamuna kartanon vinttikamarissa valmistauduttiin aamiaiselle.
''Kuulehan, Sebastian'', Felicia aloitti hieman arastellen. ''Katsovatko vanhempasi minua jotenkin karsaasti?''
Sebastian mietti hetken, naurahti ja vastasi sitten.
''Eivät tietenkään. He ovat aina tuollaisia, mutta hyväksyvät lopulta. Et ole ainoa, joka on saanut kylmää vettä niskaansa ensitapaamisella.''
Felicia oli hetken vaiti ja mietti. Kenraali ei ollut sanonut hänelle halaistuakaan sanaa illallispöydässä, mutta kylläkin tuhahtanut halveksivasti, kun Felicia oli yrittänyt viritellä keskustelua haute cuisinesta. Vapaaherratarkin oli vain tarkkaillut häntä haukankatseellaan ikään kuin arvioiden, osasiko hän pidellä veistä oikein.
''Yritän ymmärtää heitä'', Felicia sanoi lopulta. ''Ei varmaankaan ole helppoa sulatella luokkaeroja.''
''Mistä luokkaeroista puhut?'' Sebastian naurahti epäuskoisena.
''Tarkoitan vain sanoa, ettei ole ihan jokapäiväistä, kun miniäkokelaana on jaarlin tytär'', Felicia täsmensi.
''Toivottavasti selviydyt kokelasvaiheesta kunnialla'', Sebastian naurahti ja lisäsi, että heitä odotettaisiin parhaillaan ruokasalissa aamiaiselle.
Aamiaisen jälkeen siirryttiin saliin. Aamiainen oli mennyt hieman paremmin kuin illallinen, sillä kartanon pariskunta oli tänään puhellut Felician kanssa enemmän ja vapautuneemmin.
''Voisitte mennä tapaamaan Claudea Enfieldiin'', Constance ehdotti. ''Hän varmasti ilahtuisi tulostanne ja saattaa jopa odottaa kohteliaisuuskäyntiä.''
''Kuka on Claude?'' Felicia kysyi arastellen.
''Setäni. Tulet varmasti pitämään hänestä'', Sebastian sanoi.
''Olen varma, että neiti Guthrie tulee erinomaisesti toimeen Clauden kanssa'', Constance sanoi. ''Claude nimittäin osaa antaa arvoa titteleille, jotka ovat menettäneet merkityksensä nykymaailmassa.''
''Äiti!'' Sebastian huudahti lievästi närkästyneenä Constancen piikittelystä.
Sebastianin onneksi Felicia ei tarttunut Constancen piikkiin. Olisi kurjaa, jos morsian purkaisi kihlauksen pelästyksissään.
''Voisimme mennä tapaamaan tätä sinun Claude-setääsi. Miten häntä puhutellaan?'' Felicia kysyi sulhaseltaan.
''Muodollisissa yhteyksissä herra yli-intendentiksi, mutta varmasti voit puhutella häntä Claude-sedäksi'', Sebastian selvitti ystävällisesti.
''Haluan lausua sydämelliset onnitteluni nuorelle parille'', Claude lausui juhlatyyliin.
''Me kiitämme, setä hyvä'', Sebastian sanoi lähes yhtä muodollisesti.
''Olisin järjestänyt kunniaksenne pienet kalaasit, jos olisin tiennyt tulostanne'', Claude selitti. ''Tietenkään pyyntöni liittyä seurueeseeni kirjastohuoneessa ei ole pitojen veroinen spektaakkeli, mutta ilahduttaisi minua suuresti.''
''Anteeksi, emme tienneet, että sedällä on vieraita'', Sebastian sanoi nolosti ja pahoitteli keskeytystä.
''Älkää suotta pahoitelko. Liittykää seuraan ja voin luvata hyvin hedelmällisiä keskustelua iltapäivän ratoksi'', Claude sanoi ja alkoi ohjata vieraitaan kirjastohuoneeseen.
Uuden ilmeen saanutta kirjastoa hallitsi valkoisiin pukeutunut Christine Weir, jonka terävä katse kiinnittyi tulijoihin välittömästi.
''En odottanut, että vieraanasi on neiti Weir'', Sebastian virkkoi kohteliaasti sedälleen.
Claude ei ennättänyt mukaan asianmukaisiin esittelyihin Christinen kiiruhtaessa vastaamaan:
''Viimeinkin me tapaamme, nuoriherra Dwyer'', Christine lausui matalasti. ''Christine Weir, pääomasijoittaja.''
Claude selvitteli hieman kurkkuaan muistaessaan isännän velvollisuudet.
''Neiti Weir, sallinette minun esitellä veljenpoikani Sebastian Dwyerin ja hänen hurmaavan kihlattunsa, Fulhamin jaarlin tyttären, lady Felicia Guthrien'', Claude lausui pehmeästi ja kehotti sitten seuruettaan istuutumaan.
''Ilahduttavaa tavata teidät, neiti Weir'', Sebastian sanoi seuratessaan setänsä kehotusta. ''Olenkin kuullut teistä paljon. Maineenne on kiirinyt.''
''Vain myönteistä! Varmastikin'', Claude kiirehti toteamaan ja väläytti leveän hymyn kasvoilleen. Olihan neiti Weirin ja Dwyerin klaanin välinen yhteisymmärrys monumentaalisen kaivoshankkeen pikantin myönteisistä vaikutuksista koko kreivikunnalle elintärkeä.
''Jos olen ymmärtänyt oikein, olette kiinnostunut politiikasta, nuoriherra Dwyer? Ihailtavaa kunnianhimoa kaltaiseltanne miehenalulta'', Christine yltyi kehumaan.
Sebastian tyytyi vain hymyilemään kohteliaasti vastaukseksi. Kehu oli parhaimmillaankin puolivillaisen kuuloinen, mutta siihen oli tarpeetonta tarttua.
''Kaltaisenne hyvin koulutettu nuori kyky varmasti ymmärtää, että kaivoshankkeeni on erittäin tärkeä alueen elinvoimaisuudelle. Henkilökohtainen hyöty ei ole päätavoitteeni'', Christine väitti. ''En syytä teitä tai vanhempianne vastahankaisuudesta, mutta tapaan vaalipiirin parlamenttiedustajan joululomien jälkeen ja sen myötä...''
Tällöin hän tuli Sebastianin kohteliaasti keskeyttämäksi.
''Tosiaan. Tapaatte Burrows'n tammikuun kolmantena.''
''Mistä te sen tiedätte?'' Christine kysyi lievästi hämmentyneenä. Mistä tuo vapaaherrattaren helmoissa roikkuva pikku-Napoleon oli muka onkinut sen kääkän aikataulut tietoonsa?
''Olen herra Burrowsin parlamenttiavustaja, neiti Weir'', Sebastian kertoi. ''Haluan lisäksi todeta, etten suinkaan vastusta henkilökohtaisesti teitä tai hankettanne, mutta me olemme olleet kartanolla pahoillamme tavasta, jolla hanketta on ajettu. Asian kokonaisvaltainen harkinta on tarpeen, mutta nähdäkseni sitä ei tule tehdä hätäillen saati väkisin.''
''Hyvin rationaalista harkintaa, hyvä veljenpoikani!'' Claude huudahti ilahtuneena. ''Olet selvästikin ottanut vaikutteita jääräpäisen isäsi sijaan sedältäsi ja arvoisalta äidiltäsi!''
''Myönnän, että menettelyni on saattanut olla hieman toista kuin se, mihin teidät on Etonissa koulittu. Muistuttaisin kuitenkin olleeni ankaran paineen alaisena ja se on saattanut vaikuttaa kielteisesti harkintakykyyni'', Christine selvitti. ''Toivonkin, että otatte vallitsevat asiainhaarat huomioonne, kun muodostatte näkemystänne minusta.''
''Älkää olko tarpeettoman ankara itseänne kohtaan'', Claude sanoi ymmärtäväisesti.
''Uskon kultaisiin käytöstapoihin ja myöskin siihen, että hankkeeni edistää ahnaan voitonpyynnin sijasta yhteistä hyvää'', Christine sanoi. ''Toivon, että kaltaisenne nuorimies ymmärtää tämän näkökohdan asiaa tarkemmin tarkastellessaan.''
''Altruisminne on esimerkiksi meille kaikille, neiti Weir! Mitä sanot, Sebastian?'' Claude kysyi veljenpojaltaan hymyillen.
''Ilmeinen ristiriitahan keskittyy maisema-arvojen ja taloudellistuotannollisten tekijöiden ristiriitaan'', Sebastian totesi tyynesti. ''Olen kanssanne samaa mieltä siitä, että työllisyysvaikutuksia ei tule sivuuttaa huolimatta kulttuuriarvojen vaalimisen tärkeydestä.''
''Näiden arvojen asianmukainen toteutuminen onkin järjestettävä pedantisti toteutetulla maisemoinnilla, jotta tämän epätoivotun konfliktin ratkaiseva eksklusiivinen kompromissi voidaan saavuttaa'', Claude asetteli sanojaan lähes lipevästi.
''Voitte luottaa siihen, että teen kaiken vallassani olevan asian hyväksi'', Christine vakuutti maireasti hymyillen, kun vei kätensä pyhimysmäisesti rinnalleen. Parlamenttiavustajan tuki voisi olla hyödyksi poliitikkojen voitelemisessa hankkeen taakse. Edistihän hanke sentään paperilla yhteistä hyvää, ja vilpillisten lupausten tullessa lunastettavaksi, olisi kaivos jo täydessä toiminnassa.
Iltapäivällä Sebastian ja Felicia palasivat Enfieldistä takaisin kartanolle. Felicia uskaltautui soittamaan flyygeliä salissa sillä välin, kun Constance ja Sebastian tapasivat kirjastossa.
''Naisystäväsi pahoinpitelee Schubertia. Epämääräinen pimputtelu pitäisi kieltää soittotaidottomilta'', Constance sanoi nyreissään.
''Älähän nyt, äiti. Felicia soittaa ihan mukiinmenevästi'', Sebastian puolusti, vaikkei tuntunut täysin itsekään uskovan siihen mitä sanoi.
''Kas, kun ei vinguta viulua kiusaksemme'', Constance vastasi ja pudisteli päätään salista kuuluvalle epävireiselle soitannalle.
Sebastian tiesi, että Felician soittotaidosta keskusteleminen oli turhaa, joten oli viisaampaa vaihtaa aihetta.''Oli mukava tavata Claude-setää pitkästä aikaa. Hän tuntuu pitävän Feliciasta kuten arvelitkin'', Sebastian aloitti ja jatkoi kiireesti peläten, että äitinsä esittäisi jonkin ivallisen kommentin: ''Tapasimme myös neiti Christine Weirin. Hän oli Enfieldissä vieraisilla.''
''Claude tuntuu puoltavan kaivoshanketta'', Sebastian jatkoi. ''Hän voi hyvinkin kannattaa sitä. Itse asiassa minussa tuntuu, että hän on kaivoksen kannalla.''
''Onneksi Clauden merkitys asian ratkeamisen kannalta on sangen vähäinen, vaikka saatoinkin antaa hänen muuta uskoa'', Constance lausahti.
''Ai niin!'' Sebastian huudahti. ''Claude kysyi jonkin lupaamasi Phelpsin taulun perään.''
''Tosiaankin. Se Phelpsin työ'', Constance muisti. ''Onneksi en sanonut hänelle, milloin hän saa sen. Saakoon vasta sitten, kun on antanut maanomistajan lausunnon. Mikäli lausunto on ylipäätään sellainen kuin sovimme.''
''En ole ihan varma, että taulu ratkaisee tätä asiaa'', Sebastian huomautti varovasti. ''Claude-setä ymmärtää rahan päälle.''
''Täytynee tehostaa asiaa ja luvata hänelle vielä toinenkin keräilyharvinaisuus'', Constance jatkoi ikään kuin ei olisi kuullutkaan Sebastianin huomautusta.
''Aiotko lahjoa Claudea lahjoittamalla hänelle taulujamme?''
''En tietenkään. Lupasin vain lainaksi, en suinkaan omaksi'', Constance sanoi ja hymyili maireasti.
Myöskin majatalolla puitiin päivän tapahtumia, joskin hieman eri hengessä kuin kartanolla. Christine Weir oli tyytyväinen Enfieldin vierailunsa aikana sattuneeseen käänteeseen ja selosti tapahtumia sihteerilleen Adriana Vacciolle.
''Kaivoshankkeen kannalta tähdet ovat aiempaa suotuisammat'', Christine selitti. ''Claude Dwyer on jo sulaa vahaa käsissäni. Miehet ovat niin herkkäuskoisia!''
''Aivan. Hän varmasti syö jo kädestäsi'', Adriana peesasi. ''Entäpä se hänen sukulaispoika, jonka tapasit myös huvilalla?''
''Sinisilmäisyys näyttäisi olevan heillä sukuvika!'' Christine naurahti. ''Kyllä hänelläkin levisi suu messingille, kun lupasin maisemoida kaivoksen. He kumpikin uskovat, että käyttäisin rahaa johonkin yhtä turhaan kuin maisemointi. Saavat itse maisemoida kaivoksen omalla kustannuksellaan, jos haluavat, mutta sen kerron vasta, kun kaivoksesta lähtee ensimmäinen sorakuorma!''
''Hah! Hienoa!'' Adriana huudahti huvittuneena. ''Kumpi on heistä kahdesta heikoin lenkki?''
''Sitä on vaikea tässä vaiheessa arvioida, mutta todennäköisesti juurikin tämä vapaaherrattaren oma kultapoika'', Christine sanoi pilkallisesti. ''Poju olettaa, että hänellä on edessään loistava tulevaisuus politiikan ytimessä, mutta korvantaustat on märät kuin vastasynteellä koiranpennulla!''
''Aivan niin, miten sattuvasti sanottu'', Adriana mielisteli. ''Miten aiot toimia Clauden ja Enfieldin suhteen?''
''Panen pääni pantiksi, että olen ensi keväänä rouva Dwyer. Kuten tiedät, saan tahtoni aina läpi'', Christine sanoi itsevarmasti.
Kommentit
Lähetä kommentti