35. Armollisen emännän edessä
Osa 35
Enfieldin uusi isäntä Claude Dwyer oli heti kaupat tehtyään aloittanut huvilassa valtaisat remontit, joiden tarkoituksena oli herättää henkiin herrashuvilan mennyt loisto.
''Tässä on pieni tervetuliaislahja'', Constance sanoi ja ojensi lahjapaketin langolleen.
''Kiitos paljon, rakas käly!'' Claude lausui lipevästi ja tiedusteli sitten, miksi hänen veljensä ei ole vieläkään tullut tervehtimään häntä.
''George ei valitettavasti halua tavata sinua. Hän sanoo, että oleilu samassa tilassa kanssasi aiheuttaa hänelle sydämen tykytyksiä'', Constance kertoi.
''Käly voi uskoa, että teen kaikkeni suhteemme korjaamiseksi. Georgenkin täytyy ymmärtää, että menneitä ei ole hyvä vatvoa. Mutta käydäänpä nyt istumaan'', Claude sanoi ja ohjasi Constancen sohvalle.
''Pahoittelen vielä Georgen puolesta. Eiköhän hän ajan myötä totu ajatukseen, että asut jälleen pitäjässä'', Constance selitti.
''Siitä on tosiaan yli vuosikymmen, kun viimeksi asuin täällä. Sisaresi ja minä valitettavasti emme löytäneet yhteistä säveltä, mutta onneksi avioero ei aiheuttanut juopaa meidän välillemme'', Claude sanoi.
''Ollutta ja mennyttä, Claude hyvä. Kaikesta huolimatta olemme sukua ja pidämme siksi yhtä'', Constance hymyili.
''Sinusta on näiden vuosien saatossa kasvanut esiin todellinen matriarkka, Constance. Olen aina ihaillut sinua ja kykyäsi luovia soljuvasti läpi elämän myrskyjen'', Claude tunnusti.
''Edesmennyt isäni tapasi sanoa, että jos tielläsi on este, kierrä se ja saavu maaliin voittajana'', Constance nauroi.
''Siitä on hyvä meidän kaikkieen ottaa itsellemme ohjenuora ja opinkappale'', Claude myönsi.
Toisaalla Christine Weir oli jo leppynyt, kun hän kutsui neiti Vacciota tulemaan työhuoneeseensa. Huvilan menetys harmitti Christineä yhä, mutta toisaalta senkin voisi kääntää voitoksi.
''Mitä sait selville Enfieldin uudesta omistajasta?'' Christine tiedusteli Adrianalta tämän tultua.
''Et tule pitämään tästä, Christine'', Adriana sanoi vaikeasti. ''Mutta Enfieldin uusi omistaja on George Dwyerin veli, Claude Dwyer''.
''Dwyer? Pitihän se arvata, että tämä on kartanonrouvan tekosia! Se nainen ehtii näemmä joka paikkaan'', Christine sanoi närkästyneenä. ''Saitko muuta selville tästä ääliöstä, joka meni ja osti Enfieldin kohtuuttomalla ylihinnalla nenäni edestä?''
''Hän on Chesterin taidemuseon yli-intendentti, tunnettu galleristi, ja hänestä oli laaja henkilöjuttu The Sunday Telegraphissa'', Adriana selvitti. ''Hän on perustanut lisäksi säätiön, jonka tarkoituksena on kerätä varoja englantilaisen taideperinnön säilyttämiseksi ja vaalimiseksi''.
''Todellinen kulttuurivaikuttaja'', Christine joutui myöntämään. ''Haluan tavata hänet heti!''
''Kuulemma hän remontoi huvilaa'', Adriana sanoi.
''Hän tärvelee siis minun huvilaani. Hae hänet käsiisi ja tuo eteeni tuomiolle!'' Christine komensi ja lähetti Adrianan saman tien Enfieldiin, jotta tapaaminen saataisiin aikaan. Huvilan tärveleminen ja kaivoshankkeen hidastaminen saisi loppua saman tien.
Claude oli samanaikaisesti jo hyvästelemässä Constancea huvilan eteishallissa.
''Kiitän sinua lämpimästi käynnistä ja tulen luonnollisesti saattamaan sinut autollesi'', Claude sanoi kohteliaasti. ''Toivottavasti saföörisi ei pahastunut, kun en pyytänyt häntä sisään.''
''Saföörini? Ei minulla ole ollut omaa autonkuljettajaa enää vuosiin'', Constance naurahti.
''Eikö? Minä luulin... Annoitko vanhalle Hullertonille kenkää?'' Claude kysyi ihmeissään.
''En tietenkään. En ole hankkinut palveluskuntaa vanhojen jäätyä eläkkeelle, lukuun ottamatta kotiapulaista. On liian kallista pitää henkilökuntaa'', Constance sanoi.
Tällöin ovikello helähti ja Claude kiirehti avaamaan. Eteishalliin astui neiti Adriana Vaccio, joka ilmoitti tulleensa tuomaan kutsua herra yli-intendentille.
''Kutsua keneltä, jos saan nöyrimmin tiedustella?'' Claude kysyi Adrianalta.
''Armollinen emäntäni, neiti Christine Weir pyytää kunnioittavimmin yli-intendenttiä saapumaan neuvonpitoon'', Adriana selitti.
''Armollinen emäntä?'' Constance toisti hämmästyneenä. ''Puhutellaanko syöjättäriä aina siten?''
Tällöin Adriana kääntyi katsomaan nyreänä kohti Constancea.
''Te lienettekin se kuuluisa vapaaherratar, joka on heittäytynyt kiveksi armollisen emännän rekeen'', Adriana huomautti närkästyneenä.
''Hyvänen aika, neiti!'' Claude huudahti hämmästyneenä solvauksesta.
''Älähän nyt, Claude. Onhan minua solvattu paljon pahemminkin'', Constance muistutti. ''Tämän pikkuneidin pihahdus ei hetkauttanut minua mitenkään, vaikka se olikin turhan ylidramaattinen. En tiedä, mistä neitonen on saanut päähänsä, että voisin mitenkään vaikuttaa neiti Weirin hankkeisiin.''
''En taidakaan kokea aiheelliseksi noudattaa kutsua saapua tapaamaan tätä neiti Weiriä, jos hänen henkilökuntansa on näin ala-arvoista'', Claude sanoi ja katseli paheksuvasti Adrianaa.
''Älkäähän nyt'', Adriana sopersi. ''Pyydän anteeksi, jos olin tahditon. Se ei ollut tarkoitukseni.''
''Aivan niin!'' Constance yhtyi. ''Kyllä sinun täytyy mennä tapaamaan neiti Weiriä, sillä et välttämättä saa toista kutsua. Voihan olla, että neiti Weir paljastuu todelliseksi taiteen ystäväksi ja kaipaa asiantuntevaa näkemystäsi!''
Lopulta Claude suostui kuin suostuikin tapaamaan Christinen, vaikka Adrianan tökeryys olisikin ollut riittävä syy olla astumatta Weirin vallan keskuksen kynnyksen yli. Claude otettiin vastaan majatalon oleskeluhuoneessa.
''Tervetuloa! Yli-intendentti Claude Dwyer otaksun?'' Christine sanoi ja tarkasteli tulijaa ylhäältä alas asti ikään kuin olisi arvioinut, kuinka paljon tähän kannatti haaskata kallista aikaa.
''Omassa persoonassani, neiti Weir'', Claude sanoi.
''On kunnia saada teidät vieraakseni, herra Dwyer. Olkaa hyvä ja käykää istumaan pehmeimmälle'', Christine sanoi ja ohjasi Clauden nojatuoliin, minkä jälkeen hätisti Adrianan tiehensä. Yli-intendentti tuskin arvosti, jos tapaamisessa oli läsnä vähäpätöinen pöytäkirjanpitäjä.
''Osoittaakseni arvostavani rehellisyyttä ja suorapuheisuutta, menen heti asiaan, jos sallitte'', Christine aloitti.
''Huomaan, että jaamme samat hyveet'', Claude huomautti ystävällisesti.
''Kuten tiedätte. Omistatte huvilan, jonka maat on kaivoslain nojalla vallattu nimiini'', Christine sanoi.
''En voine kiistää, ettenkö olisi tietoinen pyrkimyksistänne ja olen harmistunut asiasta'', Claude sanoi oitis.
''Teidän asemassanne suhtautuisin varmasti aivan samoin, herra Dwyer. Haluaisin kuitenkin ehdottaa teille yhteistyötä'', Christine sanoi.
''Hetkinen, neiti Weir! Minun lienee tarkennettava näkemystä hankkeestanne eksaktisti'', Claude keskeytti. ''Olen pahoillani, mutta vastustan sorakaivoshankettanne ja maanomistajana tulen lausumaan siitä kielteisen kantani.''
''En pyytänytkään teitä puoltamaan hanketta. Olen valmis ostamaan maat ja avokätinen tarjoukseni varmasti tyydyttää teitä'', Christine sanoi varman kuuloisesti.
''Olen pelkkänä korvana'', Claude sanoi kiinnostuneena.
''Maksoitte viisisataatuhatta Enfieldistä. Se oli ylihintaa ottaen huomioon talon todellisen arvon, joten tarjoan teille tilaisuutta kompensaatioon. Olen halukas ostamaan huvilan maat ja maksan teille niistä viisisataatuhatta'', Christine sanoi ja loi Claudeen merkitsevän katseen.
''Olen tutkinut maanomistajan oikeuksia, ja tehnyt kalkulaatioita kaivoksen tuotto-odotuksesta sekä minulle maksettavaksi lankeavista prosenteista'', Claude aloitti.
''Prosenteistanne?'' Christine kysyi ihmeissään.
''Maanomistajana minulla on oikeus kymmenen prosentin osuuteen voitosta ja nojaten kaupunginvaltuustolle toimittamiin laskelmiinne, voitto-osuuteni kohoaisi ainakin miljoonaan'', Claude huomautti.
Christine oli lievästi yllättynyt, sillä hän ei odottanut Clauden kaltaisen kulttuuri-ihmisen ymmärtävän luvuista paljoakaan.
''Olette selvästi perehtynyt hankkeeseen'', Christine myönsi. ''En kuitenkaan usko, että kaivos tuottaa ihan noin paljon. Se on vain varovaisen optimistinen arvio.''
''Luku voi osoittautua jopa odotettua suuremmaksi, joten sikäli minun ei olisi järkevää hyväksyä maanostotarjoustanne'', Claude sanoi.
''Taidamme olla samalla aaltopituudella, herra Dwyer'', Christine sanoi yhtäkkiä. ''Olen jopa yllättynyt, sillä odotin teidän olevan yhtä kielteisellä kannalla kuin veljenne vaimoineen.''
''Ymmärrän heidän kantansa, mutta he nojaavat näkemyksensä sentimentaalisiin lähtökohtiin'', Claude huomautti. ''Aikanaan, kun soraesiintymä on ehtynyt, maisemoinnilla voidaan palauttaa alue lähes ennalleen.''
''Meistä vaikuttaisi tulevan liikekumppaneita'', Christine sanoi ja hymähti mielessään, että viimeinkin hän oli kohdannut jonkun, joka vaikutti ymmärtävän rahan päälle.
''En ole kuitenkaan vielä muodostanut lopullista kantaani, mutta mitä enemmän tutustun kaivoshankkeeseen, sitä enemmän se minua imponoi'', Claude myönsi.
Kaksikko keskusteli pitkän aikaa sorakaivoshankkeesta, mutta kumpikaan ei tuntunut silti täysin luottavan toisiinsa. Neuvottelua jatkettiin vielä majatalon aulassa, kun Claude oli jo tekemässä lähtöä.
''Luonnollisesti edellytän, että teemme laillisen ja sitovan yhteistyösopimuksen'', Christine sanoi.
''Muunlaisia minä en toki tekisikään'', Claude naurahti.
''Odotan teidän myöskin puhuvan veljenne ja kälynne hankkeeni taakse'', Christine lisäsi.
''Veljeni George ja kälyni Constance ymmärtävät varmasti hankkeen hedelmällisyyden seudulle, kun asia esitellään heille oikealla tavalla'', Claude väitti.
''Lisäksi osoittaakseni etten ole täysi moukka, haluaisin panna pääni taiteen alttarille ja tehdä avokätisen lahjoituksen taideperintösäätiöllenne'', Christine sanoi ovelasti.
''Miten jaloa, neiti Weir. Taideperintösäätiön perustajana ja puheenjohtajana lausun lämpimät kiitokseni'', Claude sanoi ilahtuneena.
''Muistakaa, että haistan bluffin! En halua saattaa teitä aiheettomasti varpaillenne, mutta mikäli petätte minut, saatte kävellä lankkua pitkin'', Christine sanoi lopuksi.
''Olkaa huoletta, neiti Weir. Kaivoshanke hyödyttää minua siinä määrin, että olisi epäviisasta toimia sitä vastaan. Ohjaan voitto-osuuteni kokonaisuudessaan säätiölleni, jotta voin edistää henkilökohtaisia ambitioitani taiteen ja kulttuurin saralla'', Claude muistutti.
Kartanolla Constance ja George istuivat salissa. Heidän päällimmäisenä puheenaiheenaan oli Claude, jolle George kantoi kaunaa.
''Hän on täysin epäluotettava opportunisti!'' George pauhasi. ''En ymmärrä, miksi houkuttelit hänet takaisin tänne, kun vasta hänestä pääsimme eroon!''
''Tietysti siksi, että saamme Enfieldin jonkun sellaisen omistukseen, joka todennäköisesti ei petä meitä'', Constance huokaisi. ''On hyvä, jos maanomistaja vastustaa myös hanketta. Clauden myötä meillä on jälleen yksi ihminen lisää kaivoshankkeen vastaisessa rintamassa.''
''Claude pettää aina!'' George huudahti. ''Muistan vieläkin, miten hän vuoti lehdistölle tiedon siitä, kun minulle tarjottiin paronin arvoa. En olisi ottanut mokomaa edes vastaan, mutta Claude saattoi minut sellaiseen asemaan, etten voinut kieltäytyä tittelistä aiheuttamatta skandaalia!''
''Se on vanha asia, George. Yrittäisit piristyä! Sebastiankin tulee tänään kotiin'', Constance muistutti.
Juuri tällöin he kuulivat, miten kartanon pääovi kävi.
''Sieltä hän kuuluukin jo tulevan'', George puuskahti ja he kumpikin siirtyivät eteishalliin.
Dwyerin pariskunnan hämmästykseksi Sebastian oli tuonut naisseuralaisen mukanaan Lontoosta.
''Rakas äiti ja hyvä isä'', Sebastian aloitti kohteliaasti. ''Saanko esitellä morsiameni, lady Felicia Guthrien.''
Constance ja George vaihtoivat lyhyesti epäuskoisia katseita, jolloin Felicia astui lähemmäksi Constancea.
''Sopiiko, jos sanoisin teitä Constanceksi?'' Felicia tiedusteli ystävällisesti.
''Rouva Ismay-Dwyer riittää mainiosti'', Constance sanoi lievästi kiusaantuneena.
''Rouva?'' Felicia sanoi ja kääntyi Sebastiania kohti hämmentyneenä.
''Pyydän anteeksi, Felicia. Vanhempani eivät oikein välitä aatelistitteleistä'', Sebastian selitti rauhallisesti.
Felicia oli ymmärtävinään, jolloin hän rohkaistui sitten puhuttelemaan Georgea, huolimatta tämän äskettäisestä ärähdyksestä.
''Herra Dwyer otaksun'', Felicia sanoi ja yritti ojentaa kättään.
'Phah! Kenraali Dwyer teille, neiti'', George sanoi tuimasti.
Kommentit
Lähetä kommentti