Suden hetki

 Osa 38 Juhlapyhät eivät olleet Christine Weirille erityisen merkityksellisiä. Eivät ainakaan silloin, kun ne estivät häntä ajamasta omia asioitaan.    ''Kuinka te uskallatte vaikertaa, että olette joululomalla, vaikka minua vastaan on hyökätty?'' Christine kähisi asianajajalleen. ''Saatte selvittää juurta jaksaen heti paikalla, miten on mahdollista, että tieto vankilatuomiostani on vuotanut vapaaherratar Constance Dwyerille!''    '' Anteeksi, neiti Weir, mutta vankeinhoitolaitoksen arkistosta tietonne ovat vapaasti saatavilla '', asianajaja selitti.    ''Saatte vaatia ne salassa pidettäväksi!'' Christine huudahti. ''Oikeusturvani vaatii, että menneisyyttäni ei voida käyttää minua vastaan!''    '' Katson mitä voin tehdä, mutta palaisin nyt mielelläni joulunviettoon '', asianajaja sanoi hivenen kärsimättömästi.    ''Te ette tainnut ymmärtää, että tämä oli mahtikäsky ja syötän teidät t...

 Osa 37 Joulupäivän aamu valkeni kirkkaana ja kylmänä. Pitäjäläiset kokoontuivat runsaslukuisena kirkkoon, kuten heidän tapanaan oli juhlapyhisin. Tällä kertaa tosin hymy oli monella herkässä, ja joku päästi suoranaisen röhönaurunkin, kun kirkkoherra Charles Durham kapusi saarnastuoliin ja alkoi lukea päivän tekstiä punakkana ja ääni kumisten. Sanankuulijoille lisähuvituksia tarjosi ruustinna, joka oli tuonut kotoa oman edustustuolin mukanaan ja asettanut sen saarnastuolin alle tarkkaillakseen kirkkorahvaan ilahtuneita ilmeitä ja suosionosoitusten eleitä, kun tuleva piispa saarnasi.    Kirkonmenojen jälkeen kirkkoherrapariskunta ryhtyi pukemaan iltapukujaan ylle, sillä olihan heidät kutsuttu kartanoon joulupäivän illanviettoon. ''Mielestäni meidän ei pitäisi mennä. He pilkkaavat meitä päin näköä'', Charles vaikeroi smokissaan. ''Ystävättäreni rouva vapaaherratar on kutsunut meidät kartanoon illalliselle, ja mehän menemme kutsun käydessä! Sitä edellyttää jo sääty...

 Osa 36 Sebastianin kotiinpaluun jälkeisenä aamuna kartanon vinttikamarissa valmistauduttiin aamiaiselle. ''Kuulehan, Sebastian'', Felicia aloitti hieman arastellen. ''Katsovatko vanhempasi minua jotenkin karsaasti?''    Sebastian mietti hetken, naurahti ja vastasi sitten. ''Eivät tietenkään. He ovat aina tuollaisia, mutta hyväksyvät lopulta. Et ole ainoa, joka on saanut kylmää vettä niskaansa ensitapaamisella.''    Felicia oli hetken vaiti ja mietti. Kenraali ei ollut sanonut hänelle halaistuakaan sanaa illallispöydässä, mutta kylläkin tuhahtanut halveksivasti, kun Felicia oli yrittänyt viritellä keskustelua haute cuisinesta. Vapaaherratarkin oli vain tarkkaillut häntä haukankatseellaan ikään kuin arvioiden, osasiko hän pidellä veistä oikein. ''Yritän ymmärtää heitä'', Felicia sanoi lopulta. ''Ei varmaankaan ole helppoa sulatella luokkaeroja.'' ''Mistä luokkaeroista puhut?'' Sebastian naura...