30. Don ottaa komennon

 Osa 30

     Samaisena iltana, jolloin Christine oli julistanut sotansa Dwyereille, Constance ja Sebastian keskustelivat tapauksesta keskenään kirjastohuoneessa.

''Hän uhkaili sinua?'' Sebastian varmisteli kykenemättä peittämään ärsyyntymistään.

''En odottanut sen enempää tai vähempää siltä naiselta'', Constance naurahti melko huolettoman oloisena. ''Lipeviä puheita ja puolivillaisia ukaaseja.''

''En pidä hänen tavastaan. Kuka hän on olevinaan, siis muutakin kuin öykkäri ja nousukas'', Sebastian ihmetteli.

''Älähän nyt heittäydy snobiksi, Sebastian'', Constance naurahti. ''Sehän oli pelkkä tyhjä uhkaus, jota hän ei tietystikään vie loppuun asti, jos ymmärtää sen heikkouden.''

''Mitä tarkoitat?'' Sebastian kysyi.

''Ajattelehan tarkemmin, Sebastian. Jos hän saattaisi julkisuuteen tavalla tai toisella ne vähäiset tiedonmurut, jotka hän on meistä onkinut Courtin avulla, ennen pitkään kysyttäisiin, mistä hän on ne saanut selville ja mitkä ovat hänen motiivinsa'', Constance sanoi.

''Jolloin tietysti ymmärretään, että hän on pelkkä pahainen kiristäjä'', Sebastian naurahti.

''Toisin sanoen koko juttu kääntyy häntä itseään vastaan ja alkaa syödä maata hänen jalkojensa alta'', Constance sanoi huvittuneena.

''Mikä tietystikin tarkoittaa sitä, että hänen hankkeensa eivät saa kaupunginvaltuuston tukea taakseen, koska hänen oma uskottavuutensa heikentyy, ja hän näyttäytyy lähinnä pahaisena rähinöitsijänä, jolle ei haluta suoda vähääkään valtaa'', Sebastian sanoi.

''Täsmälleen. Minkä lisäksi olisi kovin ikävää, jos toisin julkisuuteen ne tiedot, jotka minä olen kaikessa hiljaisuudessa hänestä onkinut esiin yksityisetsivän avulla'', Constance naurahti.

''Aiotko käyttää niitä häntä vastaan, jos hän ryhtyy hyökkäykseen?'' Sebastian kysyi.

   Tällöin heidän keskustelunsa keskeytyi, kun he kuulivat kongin soivan päivällisen merkiksi eteishallissa.

''En tietenkään julkisesti, Sebastian. Enhän tahdo näyttäytyä yhtä huonossa valossa kuin hän missään vaiheessa'', Constance sanoi ja astui kirjastohuoneesta salin puolelle Sebastian kannoillaan.

''Ethän päästä häntä kuitenkaan pälkähästä?'' Sebastian kysyi ja pysäytti äitinsä, joka oli jo lähtenyt kohti ruokasalia.

''Ole huoleti, Sebastian. Olen käynyt kovan koulun ja taistelen sen mukaisesti, vaikken olekaan istunut vankilassa taikka saanut muitakaan tuomioita'', Constance hymyili ja ehdotti, että he siirtyisivät viimein ruokasaliin, jotta Courtin ei tarvitse soittaa kongia uudelleen.

    Kartanolta palattuaan Christine oli kiukusta kihisten mennyt suorinta tietä huvilan työhuoneeseen ja komentanut Salin paikalle viivytyksettä.

''Minähän käskin sinua tulemaan jo viisi minuuttia sitten, Sal! Hovimestarin tulee olla säntillinen, ja sinä olet osoittautunut siinäkin suhteessa täydelliseksi pettymykseksi'', Christine sanoi närkästyneenä.

''Don Maranzano ei hyppää sillä hetkellä, kun sinä vihellät pilliäsi, Christine'', Sal sanoi loukkaantuneena.

''Mutta rikostuomiotaan suojissani pakoileva Salvatore Maranzano hyppää, sillä minulla on hänestä yliote!'' Christine muistutti ja hymyili voitokkaasti.

''Anna jo viimein olla tästä aiheesta, taikka minä räjähdän totaalisesti'', Sal puhkui. ''Don Maranzanosta ei ole kenelläkään yliotetta koskaan ollutkaan!''

''Muista, että minä olen sinun emäntäsi ja sinä puhuttelet minua sitä paitsi armolliseksi emännäksesi, koska olet armon aurinkoni alla vain niin kauan kuin minä sen sinulle suon!'' Christine sanoi ja alkoi hänkin suuttua.

''MINÄ OLEN LA FAMIGLIA MARANZANON KUMMISETÄ!'' Sal alkoi totuttuun tapaansa mylviä.

''Nyt riittää, Sal!'' Christine huudahti ja ampaisi ylös työtuolistaan.

''Kuuntelehan oikein tarkasti, senkin vanha homekorva!'' Christine kähisi. ''Jos tämä kissanhännänveto ei lopu tähän paikkaan, ilmiannan sinut virkavallalle, vaikka voisit säilyttää vapautesi noudattamalla emäntäsi antamia käskyjä ja määräyksiä.''

''DON MARANZANO EI PELKÄÄ VIRKAVALTAA. VIRKAVALTA PELKÄÄ DON MARANZANOA!'' Sal jylisi.

''Me emme leiki nyt rosvoa ja poliisia, vaikka lapsenlapsesi kenties sitä leikkivätkin kanssasi, Sal'', Christine huomautti. ''Joten kehotan sinua ottamaan onkeesi ja istumaan alas kuulemaan tehtävää, jonka sinulle olen hyvin armollisesti päättänyt antaa, vaikka kärsitkin alkavasta vanhuudenhöperyydestä!''

''Minä istun alas heti, kun sinä osoitat sitä kunnioitusta, joka minulle La Famiglia Maranzanon kummisetänä kuuluu'', Sal kihisi.

''Sal hyvä,'' Christine aloitti. ''Sinun on aika tutkia kurjan sielusi tutkimattomia syvyyksiä, ja katsoa sitten, mikä on suurempi paha. Onko suurempi paha tulla teljetyksi vankilaan lopuniäksi vaiko nauttia vapaudesta seuraten emäntäsi viitoittamaa tietä.''

   Kiukkuaan niellen Maranzano taipui ja kävi istumaan toiseen erkkeriin sijoitetusta nojatuoleista, vaikka nurisikin puoliääneen jotakin sisilialaiseen alamaailmaan kohdistuvan kunnioituksen puutteesta, vaikka kyseisen alamaailman johtavimmalta mieheltä oltiin palveluksia haluamassa aina tarvittaessa.

''Asia on siten, että kartanonrouva Constance Dwyer kaivaa verta nenästään ja me tulemme sitä hänen nenästään vuodattamaan!'' Christine aloitti, vaikka tulikin heti Salin keskeyttämäksi.

''Kuulostaa siltä, että yliotepuheesi ei tehonnut häneen'', Sal sanoi pilkallisesti.

''Hiljaa!'' Christine komensi. ''Hänet minä hotkaisen alkupalaksi, mutta sinun hotkaistavaksesi jätän hänen miehensä!''

''Don Maranzano ei ala nöyristellä englantilaisen lordin edessä. Tämä hoidetaan sisilialaisittain, jos minun perheeni palveluksia halutaan'', Sal sanoi tiukasti.

''Idiootti!'' Christine huudahti. ''Hän ei ole mikään lordi, jota tarvitsee nöyristellä. Hän on kaupunginvaltuutettu ja siinä roolissa seutukunnan vaikutusvaltaisin, ja sinun tulee varmistaa, että hän ajaa hankkeeni läpi, vaikka henki menisi!''

''Poliitikkojen voitelu on lapsenleikkiä kaltaisellenne vanhan koulukunnan sisilialaiselle kummisedälle'', Sal sanoi kehaisten itseään siinä toivossa, että Christinekin antaisi hänelle viimein tunnustusta.

   Christine huokaisi syvään ja yritti saada kielensä hillityksi, vaikka hänen tekikin mieli sivaltaa sanansäilällään Maranzanoa ympäri korvia.

''Sinun on pidettävä huoli siitä, että hän ei missään tapauksessa heittäydy kapulaksi rattaisiini'', Christine lisäsi.

''Vain siinä tapauksessa, että minun on hänen suhteensa vapaat kädet'', Sal sanoi.

''Minulle on yhdentekevää, miten toimit, kunhan George Dwyer ajaa hankkeeni läpi kiltisti ja kuuliaisesti lausumatta siitä minkäänlaista poikkipuolista sanaa!''

''Erinomaista. Hoidan asian La Famiglia Maranzanon totuttujen käytäntöjen mukaisesti ja takuutyönä'', Sal virkkoi. ''Mutta missä tämä George Dwyer asuu?''

''Kuulehan, Sal'', Christine huokaisi. ''Eiköhän George Dwyer asu siellä, missä hänen vaimonsakin asuu eli kartanossa. Se on isoin talo koko pitäjässä ja sijaitsee mäenrinteessä kirkon oikealla puolella. Siitä pytingistä ei voi erehtyä.''

''Huomisiltaan mennessä hankkeellasi on tämän mainitun George Dwyerin kannatus, Christine'', Sal julisti ilmeisen riemuissaan saamastaan tehtävästä, ja lähtikin siltä seisomalta työhuoneesta.

   Tullessaan takaisin keittiöön ja lyötyää oven kiinni takanaan, Sal hämmästyi ja sitten harmistui. Morelli oli liuennut paikalta, vaikka hänen piti seistä oven takana vartiossa.

''HOHOI! MORELLI TÄNNE, HETI!'' Sal alkoi mylviä.

''Lopeta se mylvintä heti paikalla, Sal, tai minä tulen täältä ja isken sinut kanveesiin!'' Christinen kiukustunut ääni kähisi keittiön oven takana.

''Don Maranzano antaa miehilleen käskyjä niillä äänenpainoilla, joita tilanne kulloinkin vaatii'', Sal rähähti vastauksekseen, mutta ei kuitenkaan saanut selvää Christinen alati kiristyvästä nalkutuksesta, jonka säksätys kuului yhä kivaampana oven takaa.

   Sal oli jo aikeissa jatkaa huutelua, kun Morelli kiiruhti hänen pakeilleen, anteeksipyytäen ja selittäen käyneensä vain vessassa, mutta olleensa muutoin koko ajan vartiossa työhuoneen oven takana.

''Kuinka monta kertaa minun on sanottava sinulle, ettet meni mihinkään ilman minun lupaani? Don Maranzanon sana on laki, jota koko alamaailma noudattaa. Muista se vastaisuudessa, poika'', Sal puhisi Morellille.

''En kai minä housuihini kuse!'' Morelli sanoi närkästyneenä.

''Älä näsäviisastele kummisedällesi'', Sal sanoi ja kuulosti nuhtelussaan miltei isälliseltä. ''Meidän on aika lähteä suorittamaan tehtävää, joka konkretisoi perheemme moton käytännössä!''

''Me emme kosta, kostaminen on tunteilua, me rankaisemme'', Morelli lausui moton oitis, sillä olihan hän jo ehtinyt oppia sen, että perheen motto tuli lausua aina ääneen, kun Maranzano viittasi siihen puheessaan.

''Olet kunnon poika, Giovanni!'' Sal sanoi herkistyneenä. ''Nyt on tullut se aika, jolloin don Maranzano ottaa komennon täällä, jotta asiat tulevat hoidetuksi!''