20. Karkurit

 Osa 20

Pahaa aavistamaton vapaaherratar Constance Dwyer ei ollut uskoa silmiään, kun hän aamulla suuntasi tavanomaiseen tapaansa talliin lähteäkseen juoksuttamaan hevosiaan.

Häntä tallissa odottava näky oli hämmentävä. Karsinat ammottivat tyhjyyttään ja hevosista ei näkynyt jälkeäkään. Hetken hämmästeltyään Constance suuntasi takaisin sisälle kartanoon.

George oli parhaillaan nauttimassa aamiaista keittiössä. Ei hän oikeastaan siitä erityisemmin nauttinut, sillä Beatricen hurmaava seura oli lähinnä kiusaannuttavaa. Tämä kun kolisteli ja kilisteli minkä ehti ymmärtämättä antaa ruokarauhaa. Pian ovi aukesi ja Constance astui sisään.

''Hyvää huomenta, George, Beatrice,'' Constance tervehti, mutta tällä kertaa äänensävy oli tavanomaista tuimempi. 

''Aurinkoista aamua, rouva kulta. Tein miehellenne juuri oikein hyvän aamiaisaterian,'' Beatrice liversi Constancen käydessä istumaan miehensä seuraan Beatricen höpinöistä välittämättä.

''Talli on tyhjä, George. Hevoset ovat tiessään,'' Constance sanoi.

George naurahti epäuskoisesti. Ei tänään ollut suinkaan aprillipäivä, joten hänen täytyi kuulla väärin.

''Anteeksi, Constance, mutta kuulin sinun sanovan, että talli on tyhjä ja hevoset ovat tiessään. Mitä sinä sanoitkaan?'' George kysyi. 

''Nyt ei ole sopiva aika hupsutella, George,'' Constance puuskahti. - ''Hevoseni on viety ja sinä vain naureskelet. Tämä on hevosvarkaus!''

''Vai niin! Onko ne nyt ihan varmasti viety?'' George kyseli epäuskoisena.

''Leikkiäkö luulet minut laskevan,'' Constance ärähti ja nousi siltä seisomalta ylös. - ''Minä soitan poliisin!''

''Jos hevoset on todellakin varastettu, niin uskoakseni syyllistä ei tarvitse kaukaa etsiä. Minulla on vahva aavistus siitä kelmistä, joka on tämän takana,'' George huusi nousten vaimonsa jäljessä.

   Tällöin Beatrice, joka hääri uunin parissa, puuttui keskusteluun, käytiinhän sitä hänen asemapaikallaan: ''Jos saan sanoa, niin syypää on se inha Christine Weir! Tämä on niin hänen tapaistaan!''

''Voisitteko olla hetkisen hiljaa, yritän kuulla mitä keskusneiti sanoo,'' Constance sanoi ärtyneesti.

''Tietysti, rouvakulta! Olen aina vaiti kun täytyy!''

''Hyvää päivää! Täällä puhuu Constance Dwyer Dawpoolista. Voisitteko yhdistää minut komisario Jacob Claytonille, kiitos,'' Constance sanoi puhelimeen. - ''Todellako? Sepä harmillista paikallisten poliisivoimain kannalta! Kuka onkaan uusi komisario? Ei, laskette varmaankin leikkiä!''

''Mitä hiivattia! Onko Clayton lähtenyt? Kuka kurja sinne on tilalle nostettu,'' George huudahti.

''Craig? Eikö siellä tosiaan ole ketään pätevämpää,'' Constance kysyi ihmeissään Georgen muristessa taustalla sadatellen Craigin saamattomaksi nahjukseksi ja vetelysten kruunaamattomaksi kuninkaaksi.

Komisario Adam Craig saapuikin jo heti aamupäivällä kartanoon kohdaten kenraali Georgen etupihalla tämän ollessa lähdössä oikeustalolle rauhantuomarin ominaisuudessa.

''Jo oli aikakin tulla, Craig! Millähän perusteella teidätkin mahdettiin ylentää? Nahjusten turmelemia koko poliisivoimat,'' George parjasi.

   Craigin teki mieli jo sakottaa Georgea virkavaltaan kohdistuvasta herjauksesta, mutta peläten siitä koituvan itselleen hankaluuksia hän hylkäsi ajatuksen. Kenraalilla oli suhteita ylimpään johtoon huolimatta siitä, että hän solvasi heitä siekailematta.

''Teiltäkö oli varastettu jotain?'' Craig sai sitten kysytyksi yrittäen pitäytyä mahdollisimman asiallisena.

''Jotain? Hevosvarkaudesta tässä on kysymys! Tutkikaa, ottakaa varkaat kiinni ja palauttakaa anastettu omaisuus,'' George komensi lähtiessään.

Huokaisten Craig suuntasi kohti kartanon tallia, jonka edustalla Constance olikin jo häntä odottamassa. Craig katseli aikansa ympärilleen sekä sulki ja avasi välillä tallin ovea ennen kuin viimeinkin sanoi:

''Ei murtojälkiä, vapaaherratar. Oletteko varma, ettette unohtanut viedä hevosia talliin, kun menitte illalla sisään?''

''Kuulkaahan tarkastaja,'' Constance aloitti tullen oitis Craigin keskeyttämäksi.

''Ylitarkastaja, jos vapaaherratar sallii. Sain näet ansaitsemani ylennyksen,'' Craig täsmensi ylpeästi.

''Onneksi olkoon! Palatakseni varsinaiseen asiaan. Olen kasvattanut hevosia melkein kolmekymmentä vuotta, Craig. Enkä ole kuuna päivänä unohtanut viedä hevosia päivän päätteeksi talliin enkä liioin salvata ovea jäljestäni,'' Constance sanoi tiukasti.

''Mutta, kun ei ole murtojälkiä,'' Craig yritti. - ''Vakuutuskaan ei tässä tapauksessa korvaa mitään.''

''En ole kiinnostunut vakuutuksen korvaushalukkuudesta vähääkään, tarkastaja. Haluan hevoseni takaisin ja ripeästi, joten pankaa toimeksi, älkääkä koko ajan keksikö lisää tekosyitä,'' Constance puuskahti.

''No mutta, kun ei ole murtojälkiä. Jospa hevosenne löytyisivät lähimaastosta, rouva vapaaherratar. Voin lähettää Cliffordin ja Bellinin etsimään. He kyllä löytävät karkurit kuin karkurit hujauksessa!''

''Ne laiskurit? Ei heistä ole mihinkään!''

''Älkäähän nyt, rouva vapaaherratar. Kyllä he ovat oikein päteviä ja hyviä poliiseja!''

''Katinkontit! Hyvänen aika, Craig, tehkää jotakin ennen kuin varkaat ehtivät viedä hevoset kanaalin yli Eurooppaan. Käsitätte varmaankin, että jos näin käy, niitä ei saada takaisin ja vuosien työ valuu hukkaan jahkailunne tuloksena?''

  Craigin ei auttanut muuta kuin taipua, vaikka hänestä tuntuikin siltä, että vapaaherratar ei vain voinut myöntää jättäneensä eläimensä heitteille, mistä johtuen ne nyt olivat sitten karanneet.  Mokoman herrattaren ylpeys työllisti nyt kohtuuttomasti virkavaltaa, jolla oli toki tärkeämpiäkin rikoksia tutkittavaksi kuin parin vanhan kaakin jäljittäminen!

Kunnan oikeustalolla käsiteltiin kolme eri juttua, joissa George käytti raastuvanoikeuden tuomarille kuuluvaa tuomiovaltaa rauhantuomarina. Päivän päätteeksi käsiteltiin Ben Wrightin törkeä liikenteen vaarantaminen ja rattijuopumus, mutta syytetty ei saapunut oikeuteen, joten George tuomitsi hänet poissaolevana kahden viikon ehdottoman vankeusrangaistukseen määräten lisäksi tuntuvan sakon luvattomasta poissaolosta.

Celine Wright oli tullut seuraamaan oikeudenkäyntiä, mutta kohtuuttoman tuomiolauselman kuultuaan hän päätti jäädä odottamaan Georgea oikeustalolle käsittelyn päätteeksi - ja saikin hänet kiinni talon portailla.

''Kenraali, kenraali!''

   George kääntyi ja huokaisi tyytymättömästi käsittäessään peräänsä huhuilijan olevankin rouva Wright, jonka asian nyt saattoi arvatakin, mutta jonkinlainen kunniantunto esti Georgea sivuuttamasta rouvan asiaa kylmiltään.

''Herra kenraali,'' Celine aloitti. - ''Ettekö te voisi mitenkään vapauttaa poikaani? Me maksamme mieheni kanssa takuut, jos vain päästätte hänet vapaaksi!''

''Tapauksen käsittely on päättynyt, rouva Wright. Poikanne lienee jo sitä paitsi etsintäkuulutettu ja vankilasta pakoilu tietää hänelle vain lisää vaikeuksia,'' George vastasi kuivasti.

''Jos menisin henkilökohtaisesti Benistä takuuseen? Voin vakuuttaa, että hän on oikein kunnollinen nuori miehenalku ja rauhoittuu tämän tapauksen jälkeen. Sirtä paitsi jokainenhan meistä on nuoruudessaan tehnyt typeryyksiä,'' Celine yritti.

''Pah! Puhukaa vain omasta puolestanne ja mitä tulee kelvottomaan pojanheittiöönne, jos saan todisteet siitä, että hän on varastanut vaimoni arvokkaat laukkahevoset, varmistan hänen joutuvan telkien taakse pitkäksi aikaa,'' George puuskahti.

''Ei Ben ole varmastikaan varastanut vapaaherrattaren hevosia. Ei hän tekisi sellaista,'' Celine puolusti aidosti uskoen pojastaan vain pelkkää hyvää. 

''Hah! Poikanne on minun nähdäkseni vain kurja rosvo ja ryöväri, kyllä hän tekisi! Nyt näkemiin, rouva Wright,'' George puuskahti ja lähti matkoihinsa Celinen kyräillessä hänen peräänsä.

Poikansa saamasta tuomiosta ja kenraalin nuivamielisyydestä ärsyyntynyt Celine kutsui perheen koolle olohuoneeseen kertoakseen tapauksesta.

''Minun nähdäkseni tuomio syntyi väärin perustein! Mistä tiedetään, että Ben muka kaahasi ylinopeutta?'' Celine ihmetteli.

''Voi pyhä yksinkertaisuus! Hän ajoi tutkaan, poliisi pysäytti ja hänet puhallutettiin. Siitä se tiedetään,'' Charlie tuhahti. Että hänellä oli sitten typerä vaimo!

Celine intti vastaan. Kuvallinen todiste pitäisi vähintäänkin löytyä ja mieluiten videoitu, jotta aitoudesta voitaisiin varmistua. Charlie tuskaili tuolissaan kuunnellessaan vaimonsa lennokkaita typeryyksiä kultapoikansa puolustukseksi.

''Eikä siinä vielä kaikki,'' Celine huudahti. - ''Kenraali väittää, että meidän Ben, voitteko kuvitella, on muka todennäköisesti syyllistynyt hevosvarkauteen. Kieltäydyn ehdottomasti uskomasta siihen!''

''Minä taas voin uskoa sen hyvin helposti, Celine. Poika tietää vain ongelmia koko perheelle, häpeästä puhumattakaan,'' Charlie sanoi turhautuneesti.

''Jos Ben on syyllinen hevosvarkauteen, hän saa vieläkin pitkäkestoisemman linnatuomion,'' Quintana sanoi ja ehdotti sitten, että he antaisivat veljelle alibin.

''Ei tule kuulonkaan!'' Charlies sanoi napakasti isän ja perheen pään auktoriteetilla.

''Mutta eihän meidän Ben,'' Celine piipitti lohduttomasti taustalla.

Philip, joka oli tähän mennessä tyytynyt seuraamaan keskustelua vaitonaiselta, otti siihen viimein kantaa:

''Isä on oikeassa. Benin suojelusta seuraa meille vain lisää vaikeuksia ja meidät saatetaan jopa tuomita avunannosta itse kukin, jolloin voimme joutua kiinnittämään tilammekin sakkojen sekä vahingonkorvausten maksamiseksi. Ajatelkaa nyt, jos Köysi-George saa vihiä, että olemme hyysänneet Beniä täällä!''

''Taidat olla enemmän huolissasi vain perinnöstäsi, Philip,'' Jessica huomautti vieressään istuvalle veljelleen.

   Celine, joka oli jo muutenkin itkun partaalla, lähti huoneesta tuohduksissaan ilmoittaen haluavansa olla yksin, sillä olihan koko perhe kääntynyt yhtäkkiä Beniä vastaan. Beniä, joka oli vain hieman vallaton nuori miehenalku eikä suinkaan mikään paatunut kylmäverinen rikollinen. Rikollisenakin hän oli korkeintaan näpistelijä ja pahimmillaankin vain hyvää tarkoittava taskuvaras. Eräänlainen oman aikansa Robin Hood!

Myöskin Dwyerit olivat kokoontuneet omalla vähälukuisella kokoonpanollaan olohuoneeseensa puimaan päivän tapahtumia ja jatkotoimia.

''Tilanne ei ole kenties niin paha kuin miltä se kuulostaa,'' Sebastian sanoi. - ''Jos meillä on käynyt onni myötä, hevoset saadaan jäljitettyä ja tuotua takaisin.''

   Constancea ei poikansa sanat juurikaan lohduttaneet. Arvokkaat laukkahevoset olivat tiessään ja ne olivat hänelle enemmänkin kuin niiden rahallinen arvo antoi osviittaa.

''Wrightin ketale joutuu vielä rautoihin ja vankilaan,'' George ilmoitti. Hänelle oli täysin selvää, että Ben oli syyllinen ja tapausta ei tarvinnut edes tutkia, tunnustus riittää ja sellaisen hän puristaisi moisesta klopista irti viidessä minuutissa.

''Craigin nahjuskin vain levitteli käsiään asiassa ja horisi mahdollisuudesta, että hevoset löytyisivät lähimaastosta ja poliisikammarin parhaimmat vainukoirat eli ne kaksi alinomaan munkkikahvilla Griffinin kahvituvassa istuskelevaa poliisinkuvatusta muka jäljittäisivät ne tuossa tuokiossa. Eipä ole näkynyt,'' Constance sanoi lievästi ivaillen.

''Kirjoitan jo tänään Scotland Yardin poliisipäällikölle Craigin virheellisestä virkanimityksestä,'' George julisti.

Sebastian ehdotti, että he lähtisivät itse etsimään hevosia aamun valjettua. George tarttui ajatukseen oikopäätä ja väitti aikoneensa ehdottaa sitä itse samalla hetkellä, kun Sebastian sanoi sen ääneen. Kyllä he sitten taisivat olla isä ja poika, vaikka pojan uravalinta olikin katalan juonittelun tulosta!

''Mitähän te arvon herrat kuvittelette minun tehneen tänään koko päivän,'' Constance kysyi ärtyneesti. Hän oli jo kiertänyt lähiseudulla etsien hevosiaan siinä toivossa, että olisi selvinnyt pelkällä säikähdyksellä.

''Yrittänyttä ei laiteta!'' George julisti. - ''Otan etsintäpartion päällikkyyden, ollessani ainoa päällystötason armeijakoulutuksen saanut rautainen ammattilainen ja ilmoitankin, että heti aamulla kello viisi lähdemme matkaan ja hajaannumme eri suuntiin viidenkymmenen mailin säteellä!''

''Äiti rakas,'' Sebastian sanoi lohduttavasti. - ''Ne voivat vielä löytyä ja kolmin voimme kartoittaa enemmän alaa. Neljästään, jos otamme Courtin mukaan, mutta en tiedä hänen kyvyistään käsitellä hevosia.''

   Constance huokasi. Hän rakasti noita jaloja eläimiä ja hänen hevostoiminnassa ei ollut pohjimmiltaan kysymys rahasta, vaikkakin hän oli hyvin ammattimaisesti jalostanut näitä maan jopa parhaimpina pidettyjä laukkahevosia saaden mainetta ja arvostusta alalla.

''En mene takuuseen niiden löytymisestä, mutta mikäli Craig jahkailun takia ne katoavat minulta iäksi, en anna sitä hänelle anteeksi. Julkesikin vihjailla, että olisin muka huolimattomuuttani jättänyt hevoset illalla ulos ja siksi ne ovat nyt karkuteillä,'' Constance puuskahti.