18. Valheen lyhyet jäljet

 Osa 18

Durhamien kyyditsemänä Grace oli viety lääkäriasemalle vatsanväänteiden takia, jotka olivat alkaneet välittömästi sen jälkeen, kun Grace oli löytänyt itsensä lattialta hyökättyään Constancen kimppuun.

''Ei teillä ole syytä huoleen, neiti,'' lääkäri sanoi rauhallisesti sen jälkeen, kun oli ohjannut Gracen ja Geraldinen istumaan pöytänsä taakse.

''Onko lapseni yhä elossa?'' Grace kyseli epävarmasti.

''Lapsenne?''

''Tarkoitan sikiötä,'' Grace tarkensi.

''No mutta, tyttökulta!'' Geraldine huudahti. - ''Miten ihmeessä se olisi edes mahdollista? Ensin sinulla on oltava mies ja teidän tulee olla naimisissa!''

Lääkäri katsahti Geraldineen epäuskoisesti, mutta käänsi oitis katseensa jälleen kohti Gracea.

''Ultraäänitutkimuksessa ei ilmennyt mitään raskauteen viittaavaakaan, neiti,'' lääkäri sanoi.

''No mutta. Nyt en ymmärrä laisinkaan,'' Grace alkoi sopertaa. - ''Oletteko varma, tohtori?''

''Absoluuttisesti, neiti. Ette ole raskaana ja mitään keskenmenoa ei ole siten myöskään tapahtunut,'' lääkäri täsmensi.

''Kysymys on vatsanpuruista kuten vapaaherratarkin sanoi. Minulla olisi lääkettä niihin kotona pappilassa,'' Geraldine naurahti ystävällisesti.

''En ymmärrä alkuunkaan! Tohtori Gastone vahvisti raskauteni Hypotalamuksen valalla appivanhemmilleni ja nyt te väitätte, etten ole ollutkaan raskaana. Onko tapahtunut kenties kammottava hoitovirhe?''

   Lääkäri huokaisi ja sanoi sitten malttinsa säilyttäen:

''Hippokrateen valalla, neiti, ei hypotalamuksen. Olette saanut väärän diagnoosin.''

''Hippokrates? Eikö kysymys ole kuitenkin Herakleesta?'' Geraldine kysyi hämmentyneenä.

''Haluan tavata tohtori Gastonen. Onko hän täällä?'' Grace parahti. - ''Hän vahvistaa minun saaneen keskenmenon!''

''Voisin kirjoittaa teille jotakin stressiin ja alakuloisuuteen, neiti,'' lääkäri sanoi ja alkoi näppäillä tietokonettaan Gracen taivastellessa, miten hän ei olekaan raskaana ja hänelle on tehty väärä diagnoosi taikka hoitovirhe.

''Minulla on rauhoittavia pappilassa, tohtori. Varmasti tepsivät neidin valeraskauteenkin,'' Geraldine sopersi hyväntahtoisesti.

Grace vietti yön pappilassa, sillä Geraldine oli pitänyt ehdottoman sopimattomana häiritä vapaaherrattaren ylevän ylhäistä unta, joka varmasti keskeytyisi Gracen hiiviskellessä kartanoon aamuyön pimeinä tunteina. Ruustinna päästi Gracen lähtemään vasta aamiaisen jälkeen, vaikka hän ei suostunut maistamaan muruakaan Geraldinen epäilyttävän näköisistä keitoksista.

Kartanolla Grace kuuli Beatricelta rouvan olevan tallilla hevostensa parissa, jolloin Grace suuntasi suorinta tietä juoksujalkaa hevoshakaan.

''Kas, Grace. Hyvää huomenta! Ovatko vatsanväänteet helpottaneet lääkärikäynnin jälkeen?'' Constance kysyi ivalliseen sävyyn Gracen rynnistäessä aitaukseen.

''Ei kiitos sinun! Se oli keskenmeno ja odotahan vain, kun Sebastian kuulee sinun aiheuttaneen sen,'' Grace raivosi.

''Keskenmeno? Lääkärin mukaan kysymys oli vatsanväänteistä, jotka ilmeisesti johtuvat alakuloisuudesta ja stressistä. Määräsikö hän sinulle onnenpillereitä oloasi helpottamaan?'' Constance ivasi.

''Et sinä voi tietää, mitä lääkäri on minulle sanonut. Turha yrittää! Tästä et puhu itseäsi kuiville ja Sebastian ei anna sinulle tätä koskaan anteeksi,'' Grace julisti.

''Kuinka kauan aiot jatkaa tätä charadea? Ruustinna soitti ja kertoi jo. Miten alkeellinen virhe ottaa hänet mukaan lääkäriä kuulemaan. Eikö totta?''

   Grace häkeltyi. Ruustinnahan nimenomaan oli kieltäytynyt ehdottomasti häiritsemästä vapaaherrattaren ylen yleviä unia. Constancen täytyi sahata häntä silmään, mutta hän tiesi, mitä lääkäri oli sanonut. Ruustinna – se vietävän kielikello oli jossakin ihmeen välissä ehtinyt jo juoruilemaan!

''Valehtelet!'' Grace sai lopulta sanotuksi.

''En suinkaan, Grace darling. Sinä valehtelet ja tiedät sen itsekin, joten saanen antaa sinulle neuvon, josta on suotavaa ottaa vaari? Kerää luusi ja lähde lamustamaan tästä kartanosta taaksesi katsomatta!''

Gracea suututti. Sitä virhettä hän ei enää tekisi, että hyökkäisi tuon pöyhkeän naisen kimppuun. Oli parempi pelata Constancen peliä tämän säännöillä, mutta häntä paremmin ja ovelammin.

''En anna tätä sinulle ikinä anteeksi! Pakotat minut lähtemään, mutta tulet huomaamaan sen pian erittäin epäviisaaksi liikkeeksi. Näemme vielä,'' Grace piipersi ja lähti sitten niine hyvineen pois.

''Pakatessasi romujasi, älä vie mitään, mikä on kartanon omaisuutta,'' Constance huudahti hänen jälkeensä.

Voisi kai sanoa olevan kohtalon ivaa, että kaikki tapahtui samana päivänä, jolloin Sebastian palasi kotiin Amsterdamista. Grace halusi tavata hänet ennen paluuta kartanolle ja tärskyt sovittiinkin pidettäväksi pitäjän huoltamon kahviossa.

''En ymmärrä, miksi halusit tavata minut kaikista maailman paikoista juuri täällä, Grace,'' Sebastian ihmetteli ja vilkuili lievästi epäuskoisena ympärilleen. Huoltoaseman kahvilassa tapaaminen ei ollut kovin tyylikästä.

''Minun täytyy saada kertoa sinulle jotakin, mitä en voi tehdä kartanolla,'' Grace sanoi ääntään madaltaen.

''Oletko varma, että haluat tehdä sen täällä?'' Sebastian varmisteli. 

''Sain keskenmenon, Sebastian. Äitisi hyökkäsi kimppuuni, joten voit syyttää vain ja ainoastaan häntä tästä kaikesta,'' Grace sanoi krokotiilin kyyneleitä tihrustaen.

''Et ole tosissasi? Äitikö tosiaan aiheutti tämän,'' Sebastian ihmetteli ja näytti järkyttyneeltä kuunnellessaan Gracen selostusta siitä, miten Constance oli ivannut ja pilkannut häntä kelpaamattomaksi Sebastianin vaimoksi ja kartanonrouvaksi, ja sitten ilmoittanut Gracen kelpaavan vain lattialuutuksi antaen vieläpä näytteen käytännössä.

''Sebastian... Jos hän pystyy tähän, niin mihin vielä? Ei riitä, että hän aiheutti keskenmenoni, pelkään hänen vielä tekevän pahempaakin!''

''Niinkö tosiaan?'' Sebastian naurahti. 

''Sinäkö et usko, vaikka ruustinna ja rovasti joutuivat viemään minut sairaalaan?'' Grace kyseli teeskennellen järkyttynyttä.

''Ihmettelen lähinnä sitä, miten pitkälle menet näissä lennokkaissa kertomuksissasi, Grace. Äitini soitti aikaisin aamulla ja kertoi sinun joutuneen vatsanväänteiden takia lääkäriin, jossa taas vahvistettiin, ettet ole edes raskaana. Ruustinna on lupautunut sen kuulemma vannomaan vaikka valalla,'' Sebastian sanoi ja nousi pöydästä.

''Uskot yhä äitiäsi ennen minua?'' Grace kysyi ääni väristen ja nousi Sebastianin jäljessä.

''Uskon, että äitini pystyisi varmasti menemään valheissaan yhtä pitkälle kuin sinäkin, mutta en siihen, että hän jäisi niistä kiinni,'' Sebastian sanoi ja lisäsi sitten: - ''Mutta nyt on minun vuoroni kertoa sinulle oma pikku salaisuuteni, dearie. Muotoiltakoon niin, että jos minun aikeeni eivät olleet suhteesi kunnialliset, niin eivät ne kuitenkaan olleet niin kunniattomat kuin sinun aikeesi minun suhteeni.''

''Mitä sinä tarkoitat,'' Grace piipersi.

''En olisi kihlannut sinua, jos olisit niin sanoakseni puutteenalainen, olitpa raskaana tai et. Nyt näkemiin hyvästiksi,'' Sebastian sanoi.

''Tarkoitatko, että olisit mennyt naimisiin kanssani vain rahan takia? Olet alhainen, Sebastian!'' Grace puuskahti ja käänsi päänsä pois mielenosoituksellisesti.

''Äitini oli oikeassa sinusta. Jatkuvaa melodraamaa!''' Sebastian sanoi lähtiessään ja lisäsi sitten: ''Vihoviimeinen sana, Grace. Toivottavasti isäsi viihtyy vankilassa, jonne hänet on passitettu talousrikostensa tähden. Voi olla, että joudut vielä turvautumaan maailman vanhimpaan ammattiin pysyäksesi kiinni leivänsyrjässä, mutta siitähän saitkin jo  hyvää harjoitusta!''

Sebastian lähti sen jälkeen enempiä hyvästelemättä, jättäen Gracen seisomaan keskelle huoltoaseman kahviota epäuskoinen ilme kasvoillaan. Vuosisadan rakkaustarina oli totisesti saanut kolean lopun niin kuin jotkut irvileuat saattaisivat veistellä.

Enfieldin olohuoneessa istui huvilanomistaja James Campbell lokoisasti nojatuolissaan samalla seuraten, kun  Christine katseli ympärilleen epäuskoisen näköisenä ja tiedusteli, oliko huvilan uusi sisustus Campbellin käsitys hyvästä mausta.

''Toivon, että vastedes jätät huvilan sisustamisen vastuulleni, James,'' Christine sanoi istuuduttuaan.

''Miksi tekisin niin, Christine? Saatat olla lainanantajani, mutta huvilan omistan minä ja sisustan sen kuten haluan,'' James huomautti.

''Toistaiseksi olet huvilan omistaja, mutta saatan vaatia lainan maksuun heti, kun katson etuni vaativan ja sen jälkeen omistajuutesi on historiaa,'' Christine sanoi ovelasti.

   Campbell naurahti. Christinellä tosiaan oli pokkaa tulla hänen huvilaansa kukkoilemaan laina-asioiden varjolla niin kuin huvila olisi jo hänen ja laina jäänyt maksamatta.

''Et ole tainnut lukea lainasopimusta kovin tarkasti, Christine. Siinä nimenomaisesti kielletään lainaehtojen muuttaminen ilman molempien osapuolten hyväksyntää,'' Campbell sanoi.

''Sopimusehdot eivät päde enää, sillä lainanantaja on vaihtunut ja minä sanelen ehdot,'' Christine julisti.

''Siinä tapauksessa joutunet turvautumaan lakimiesarmeijaasi, sillä ilman oikeuden päätöstä lainaehtojen muuttaminen yksipuolisella päätöksellä ei onnistu.''

''En tarvitse taakseni lakimiesarmeijaa, James. Mitä tulee lakiin, tunnen lain, mutta en noudata sitä,'' Christine sanoi ja hymyili mairean voitokkaasti.

   Campbell kampesi itsensä ylös nojatuolistaan. Hänellä alkoi vähitellen keittää Christinen omahyväinen lätinä.

''Kuka kuvittelet olevasi, Christine? Tulet tänne sanelemaan ehtoja ja luulet vieläpä, että taivun niihin tuosta noin vain. Harhaluulo!''

   Nyt oli Christinen vuoro kammeta ylös nojatuolista ja antaa kuulua, kuka käskee.

''Taivut, koska et muuta voi. Lainasopimus mahdollistaa minulle yliotteen sinusta ja jos haluat saada pidettyä huvilan, teet kuten sanon taikka itket ja teet. Minulla tulee pian olemaan kultainen ääni tässä pitäjässä, jahka saan voimasuhteet käännettyä seuraavissa kunnallisvaaleissa omille hankkeilleni myönteisemmiksi!''

''Suuria puheita, mutta tässä pitäjässä vain sillä, jolla on kartano, on myöskin voima ja valta. Toisin sanoen vapaaherratar Constance Dwyerilla.''

''Ajat muuttuvat, James. Tästä lähtien sinun on parempi kulkea kanssani samoja polkuja ja unohtaa kartanonrouva!''