2. Katkeran kaupan hinta

Osa 2

Seuraava aamu valkeni aurinkoisena, vaikka ilman oli jälleen ennustettu muuttuvan sateiseksi iltapäivään mennessä. Vapaaherratar palasikin parahiksi joka-aamuiselta ratsastukseltaan pihaan, kun hänen uteliaisuuteen taipuvainen sisäkkönsä oli käyttänyt sään tarjoaman tilaisuuden hyväkseen haravoidakseen kuolleita lehtiä pihatieltä. Työtä pelkäämätön hän sentään tuntui olevan, jolla sai anteeksi sietämättömän uteliaisuuden kaltaisen vähäpätöisen pikkuvian.

''Hyvää huomenta, Beatrice. Saimmekin kauniin aamun,'' Constance tervehti hyväntuulisesti.

''Rouva vapaaherratar! Mitä suloisinta aamua teille,'' Beatrice liversi ja jätti haravoinnin siihen paikkaan voidakseen keskittyä täysin vapaaherrattareensa.

''Muutos päiväohjelmaan. Meille on tulossa vieras iltapäivästä ja toivoisin, että loihtisit sen mukaisesti pöytään antimet,'' Constance sanoi.

Beatrice oli yhtä hymyä ja hän yhdisti kätensä ikään kuin olisi tahtonut lyödä ne yhteen vain silkasta innostuksesta.

''Oijoi! Kuka on tulossa ja mihin aikaan,'' Beatrice kyseli.

''Kaikki selviää aikanaan, Beatrice hyvä. Väistyisitkö hieman, tulisin alas satulasta.''

''Ilman muuta. Sitä minä vain jäin miettimään, ehdinkö piipahtaa huoneessani ennen vieraan tuloa?''

   Constance laskeutui satulasta ja salasi hymynsä, minkä jälkeen vastasi:

''Vallan mainiosti. Hänhän tulee vasta iltapäivästä.''

''Mitä herkullista loihdin pöytään, rouva kulta,'' Beatrice kysyi ennen lähtöään huoneeseensa.

   Constance, joka oli toivonut Beatricen lähtevän jo siinä vaiheessa, kun hän laskeutui satulasta, vastasi: ''Luotan ammattitaitoosi ja tilannetajusi pettämättömyyteen täysin.''

''Aivan! Valmistan suussasulavia piiraita vierastamme varten. Poikkean vain ensin huoneessani ja ryhdyn sitten oitis leipomaan,'' Beatrice selitti lähtiessään Constancen jäädessä katsomaan häneen peräänsä päätään pudistellen.

Beatricen huone eli sisäkön kamari sijaitsi palvelusväen siiven toisessa kerroksessa. Se ei ollut erityisen mukavasti kalustettu, mutta siellä oli kuitenkin kaikki välttämätön ja huoneessa saattoikin levätä päivän uurastuksen jälkeen häiriöttä sekä soittaa yksityisluontoisia puheluita kuten Beatrice tälläkin kertaa teki tultuaan kamariinsa.

Näppäiltyään haluamansa numeron, hän nosti luurin korvalleen ja sai tavoittelemansa henkilön nopeasti kiinni.

''Haloo! Minä täällä, en voi puhua pitkään,'' Beatrice aloitti ja jatkoi sitten antamatta toiselle lainkaan suunvuoroa langan toisessa päässä: ''Kartanolle on tulossa iltapäivällä vieras, mutta toistaiseksi en tiedä kuka kummassa on kysymyksessä. Mahdollisesti liittyy Sebastian-herran eiliseen salamyhkäiseen tapaamiseen. En ole varma. Vapaaherratarkaan ei suostunut paljastamaan, vaikka yritin saada puristettua hänestä irti lisätietoa. Soitan illalla tarkemmin, kun arvoitus on onnellisesti ratkennut. Kuulemiin!'' 

   Puhelun päätyttyään neiti Court riensi kiireesti keittiöön ja kävi lieden ääreen, sillä hänellä oli hienoinen epäilys, että kenraali George saattaisi piileksiä jossakin nurkassa vain saadakseen hänet narautettua kiinni jostakin luvattomasta. Kenraali kun tuntui suhtautuvan häneen kaikista epäluuloisimmin, vaikka hän oli mitä luotettavin palvelija koskaan!

Beatricen epäilys oli kuitenkin tällä erää aiheeton, sillä George tuli samanaikaisesti eteishalliin, kun hän oli matkalla asemapaikalleen keittiöön.

''Miksi ihmeessä sinä olet pukenut tuon mekon yllesi?'' George kysyi vaimoltaan, joka siistiytyi paraikaa eteisen peilin edessä

''Ei uskoisi, että huomaat tällaisia asioita, George. Meille on tulossa vieras ja on suotavaa pukeutua sitä kunnioittaen,'' Constance vastasi välinpitämättömästi.

''Sinä olet tietysti kutsunut sen löysäilevän lakimiehen kuvatuksen tänne ja siksi olet pukeutunut tuohon mekkoon,'' George murisi. - ''Kyllä minä tiedän, mitä peliä hän pelaa ja sinä vielä annat siihen aihetta!''

''Hyvänen aika, George. En tietenkään kutsuisi Bayfieldiä,'' Constance vastasi lievästi huvittuneena miehensä mustasukkaisesta virhepäätelmästä. - ''Kutsuin herra Castillen vierailulle, sillä onhan hän sentään herra Blakeyn sukulaispoika ja perijä.''

''Mikä lie kelvoton huijari!''

''Oliko sinulla tänään jokin meno sovittuna?'' Constance kysyi tietäen vallan hyvin, että George olisi poissa paikalta Nathanin tullessa. Asiasta oli kuitenkin syytä varmistua, jotta suunnitelma ei lässähtäisi Georgen tahdittomuuteen.

''Minulla on tapaaminen Egertonin kanssa golfkerholla. Kyllähän sinä sen tiedät,'' George tuhahti.

''Erinomaista. Ei ole tarpeen kiirehtiä kotiin, George. En tahdo säikyttää vierastamme pois vielä tässä vaiheessa,'' Constance sanoi poistuessaan salin puolelle.

   George ymmärsi Constancen kommentin piikittelyksi, mutta hänellä ei ollut aikaa käydä sanailemaan vaimonsa kanssa ehtiäkseen valmistautua omaan tapaamiseensa.

* * *

Nathan Castille ei suinkaan saapunut sovitusti iltapäivällä, Hän antoi kartanonväen odottaa itseään pitkälle iltaan ennen kuin suvaitsi saapua. Sebastianin piti olla häntä ovella vastassa, mutta viivästyksestä johtuen neiti Courtille lankesi tilaisuus yksihenkisen vastaanottokomitean jäsenyyteen ja hän olikin haukkana paikalla ottamassa Nathania vastaan tämän viimein saapuessa.

''Kuka te olette ja mikä on asianne,'' Beatrice uteli tiukkaan sävyyn, mutta Nathan arvasi hänet oitis kartanon sisäköksi, jonka tiedusteluihin ei ollut tarpeen vastata tarkentavasti.

''Olen täällä vapaaherrattaren kutsusta. Väistäkääpä,'' Nathan sanoi, minkä jälkeen kylmänviileästi ohitti Courtin ja käveli eteishalliin.

Constance ja Sebastiankin olivat jo ennättäneet saapua vastaanottamaan Nathania, vaikka Beatricen kunniaksi oli langennut olla ensimmäisenä paikalla. Constance toivotti Nathanin tervetulleeksi kartanoon ja johdatti hänet sitten olohuoneeseen. Beatricekin riensi heidän vanavedessään saliin ja jäi seisoskelemaan taka-alalle siinä toivossa, että voisi jäädä aitiopaikalta vierailua todistamaan, mutta Constance lähettikin hänet keittiöön valmistamaan illallista.

Lähtiessään Beatrice jupisi jotakin käyttövalmiudestaan olla tarjoilemassa vieraalle virvokkeita, mutta saikin oivan tuuman ja asettuikin istumaan eteishallin puolelle. Sieltä kuulisi kyllä, mitä salissa puhuttaisiin ja kaltaisensa huippukokki valmistaisi illallisen käden kääntessä vähän myöhemminkin. 

Pahaksi onneksi kuitenkin kenraali sattui juuri niihin aikoihin tulemaan kotiin ja asteli suorinta tietä halliin, jolloin Beatrice kampesi itsensä äkkipäätä ylös tuolista.

''Kas, herra kenraali! Hyvää iltaa. Toivottavasti tapaaminen pormestarin kanssa oli miellyttävä'' Beatrice liversi.

''Hah! Se ei kuulu sinulle millään lailla. Salakuunteletko oven takana?'' George kysyi ärtyneenä, sillä hän ei voinut sietää moista henkistä alamittaisuutta, jota oli havaitsevinaan Beatricessa.

''En tietenkään. Minähän vain lepuutin hetkisen jalkojani ollessani matkalla keittiöön valmistamaan illallista rouvalle,'' Beatrice puolustautui.

''Pötypuhetta! En luota teihin piiruakaan,'' George sanoi napakasti. - ''Kuulkas nyt, Court. Olen nähnyt urallani yhtä ja toista, ja tiedän milloin palaneen käry käy.''

''Olen syytön,'' Beatrice parahti.

''Syyllisen näköinen sinä ainakin olet, kun täällä salakuuntelet niin kuin vieraan vallan vakooja konsanaan. Menkää hoitamaan tehtäviänne ja äkkiä sittenkin!''

Beatrice mulkaisi Georgea ja lähti kiukustuneena kohti keittiötä. George puolestaan kapusi yläkertaan tuntematta lainkaan halua poiketa olohuoneessa niin kauan kuin talossa oli ei-toivottu, mutta silti kutsuttu vieras.

Georgen ja Beatricen välinen sanailu ei ollut kuulunut kovin hyvin olohuoneeseen, jossa kauppaneuvottelut majatalosta kävivät kuumana siihen saakka, kunnes Nathan esitti kainon toivomuksensa saada jatkaa keskustelua Constancen kanssa kahden kesken vedoten erinäisiin enoaan koskeviin arkaluontoisiin seikkoihin.

Sebastianin poistuttua salista, ilmapiiri muuttui ja Nathan madalsi ääntään.

''Viimeinkin olemme kahden, vapaaherratar, ja voimme puhua siitä mitä tapahtui kolmekymmentä vuotta sitten.''

''En taida tietää, mihin viittaatte,'' Constance sanoi ja jäi odottamaan Nathanin valaisevaa esitystä.

''Enoni arvosti teidät hyvin korkealle. Sitä aina kovasti ihmettelin, kun te kuitenkin olitti vienyt häneltä sukumme maatilan, kun majatalolla meni huonosti. Se oli laillistettu ryöstö!''

Constance oli hetkisen vaiti, sillä hän ei muistanut kovin hyvin kyseenomaista tapausta. Siitä oli jo kauan aikaa ja se tuntui sangen merkityksettömältä, mutta hän ymmärsi sillä olevan merkitystä neuvottelujen saattamiseksi toivotun lopputuloksen mukaiseksi.

''Kyseinen kauppa tehtiin tilanteessa, jolloin markkinahinnat olivat hyvin alhaiset koko maassa. On totta, että ne nousivat vuotta myöhemmin kaikkialla,'' Constance  huomautti.

''Selittelyn makua, vapaaherratar! Käytitte tilannetta häikäilemättömästi hyväksi kasvattaaksenne maaomaisuuttanne entisestään,'' Nathan tuhahti ja jatkoi: ''Välittäjän arvion mukaan majatalon tämän hetkinen arvo on sataviisikymmentätuhatta puntaa. Jos te haluatte sen, maksatte satatuhatta puntaa enemmän ja siten hyvitätte sukutilamme menetyksen.''

''Neljännesmiljoona? Mikäpä siinä. Pidetään sovittuna,'' Constance vastasi huolettomasti.

   Tämä sai Nathanin hetkeksi vaikenemaan, sillä hän oli epäillyt vapaaherrattaren alkavan tingata hinnassa ja siksipä hän olikin varautunut taistelemaan ankarasti vastaan.

''Olette hullu,'' Nathan lopulta sai sanotuksi, vaikka katuikin heti sanavalintaansa.

''Näkisin pikemminkin, että olen valmis maksamaan enemmänkin pelastaakseni majatalon joutumasta ahneiden ja historiallisista arvoista piittaamattomien grynderien turmeltavaksi.''

''Jos te niin sanotte.''

''Arvatenkin teillä on tarve saada varanne ulos kiinteistöstä, joten milloin hoitaisimme paperityöt,'' Constance kysyi ohittaen Castillen ilmeisen epäkohteliaisuuden.

''Sovitaan vaikkapa sitten, että ylihuomenna. Tulen iltapäivästä ja tuon kaupanvahvistajan mukanani.''

''Hienoa. Liityttehän seuraamme illallispöytään,'' Constance tiedusteli.

''Ei. Kiitoksia vain, mutta kyllä minun on lähdettävä. Seuraavaan kertaan, vapaaherratar,'' Nathan sanoi ja nousi ylös.

''Odotan teitä saapuvaksi ylihuomenna,'' Constance sanoi ja hyvästeli sitten vieraansa, joka lähtikin kartanosta ilmeisen tyytyväisenä kuitenkaan aavistamatta, että hän ei koskaan enää palaisi takaisin.

* * *

Nathanin lähdettyä Constance ja Sebastian tapasivat toisensa kartanon työhuoneessa, jonka George oli useimmiten vallannut omaan käyttöönsä ja kirjoitti siellä kokemuksistaan sotatantereilla tavoitteena elämäkerran julkaiseminen ilmiömäisestä urastaan, joka oli tuonut hänelle tunnustusta, mainetta ja kunniaa.

Sebastian oli malttamaton ja halusi tietää, olivatko kaupat syntyneet ja miksi hänen oli pitänyt lähteä kesken neuvottelujen pois.

''Castille vain kiskoi hintaa korkeammaksi jonkin iänikuisen sukukaunan katkeroittamana,'' Constance sanoi ikään kuin ohimennen.

''Ja sinäkö suostuit?''

''Neljännesmiljoona on pieni hinta, jos sen avulla voidaan edistää sinun uraasi, Sebastian.''

''Siltikin! Eihän meillä edes ole sellaisia rahoja.''

''Voit olla huoletta. Myyn hieman maata ja löytyyhän meiltä arvotauluja, jotka voimme aina myydä hyvään hintaan sedällesi,'' Constance vastasi ja suunnisti kohti työpöytää.

''Majatalon muuttaminen eläkeläiskodiksi vaatii investointeja enkä usko, että kunta suostuu ostamaan meiltä ylihintaista eläkeläiskotia etenkään niin kauan kuin kunnan kirstunvartijoina häärii pormestari Egerton ja isä,'' Sebastian huomautti.

''Kaikki järjestyy ja kaikki tuo on otettu huomioon. Käynnistän huomenna pienen tapahtumaketjun, jonka jälkeen meillä on rahaa tehdä kaikki mitä täytyy, ja mitä tulee kuntaan, kunta varmasti myös vuokraa kiinteistön tarkoitusta varten,'' Constance sanoi istuuduttuaan.

''Olet uhkapeluri,'' Sebastian sanoi ja naurahti kevyesti Constancen hymyillessä maireaa hymyään.

Heidän tietämättään neiti Court piileksi työhuoneen ikkunan takana, yrittäen tähyillä sisään ja kuulostella, mistä sisällä keskusteltiin.

''Ne höperöt! Eivät ole ymmärtäneet vetää uutimia eteen,'' Beatrice ajatteli vilkuillessaan varovasti sisään. Ei hän kovin hyvin nähnyt eikä varsinkaan kuullut, mutta uteliaisuus ei antanut myöden. Sade kuitenkin tuntui kiihtyvän, joten hänen oli viimein luovuttava ja juostava pihan poikki sateensuojaan. Huolimatta siitä, että kellokin alkoi olla jo vaikka mitä, hänen oli silti raportoitava tietonsa.