8. Suuri petos
Osa 8
Ruustinna Geraldine Durham ei ollut uskoa silmiään selaillessaan päivän lehteä pappilan komeassa salissa. Ensin hän järkyttyi ja sitten hän oli lähellä joutua raivon partaalle.
''Minut on petetty, minut on petetty!''
Charles, joka oli asettunut mukavasti aamunokosille aamiaisen uuvuttamana, säpsähti hereille vaimonsa rääkäisyn välittömänä ja väistämättömänä seurauksena.
''Mikä on vialla, sinä elämäni valo ja aamunkoitto?'' Charles kysyi haukotellen ja jäseniään samalla oikaisten.
''Voitko kuvitella, mutta vapaaherratar on pettänyt minut. Kerrassaan pöyristyttävää! Miten hän saattoi, vaikka minä niin lirkutin hänelle ystävyyden sanoja,'' Geraldine vaikeroi pöyristyneenä.
''Miten hän sinut on pettänyt,'' Charles kysyi ja istui vaimonsa seuraan.
''Vapaaherratar kaappasi varainkeruukampanjani! Lehdessä sanotaan, että vapaaherratar Constance Dwyer toimii kirkon kunnostamiseksi tähtäävän varainkeruukampanjan suojelijana ja kartanossa järjestetään hyväntekeväisyysillalliset,'' Geraldine parahti lähes itkun partaalla.
''No mutta. Etkö sinä pyytänyt häntä varainkeruukampanjan suojelijaksi,'' Charles muistutti.
''Pyysin kyllä! Mutta tarkoitus oli, että minä Geraldine Durham, Pyhän Paavalin seurakunnan korkeasti kunnioitetun kirkkoherran rouva ja pappilan arvostettu emäntä olen esillä ja johdan varainkeruuta. Tämä on tyylipuhdas vallankaappaus!''
''Näin pappina minun täytyy huomauttaa sinulle, rakas vaimoni, anteeksiannon merkityksestä. Kartanon vapaaherratar on epäilemättä oleva kadotuksen lapsi, mutta häntäkin kohtaan pitää osoittaa armoa ja anteeksiantoa, jotta kadotus ei odottaisi myöskin sinua!''
''Kehtaatkin lukea lorujasi minulle! Minä lähden nyt kartanoon sanomaan suorat sanat,'' Geraldine puhisi ja lähti matkaan siltä istumalta.
Laskeutuessaan alas pappilan kuistin portaita Geraldine tyyntyi hieman saadessaan tuumista mitä mainioimman. Hän antaisikin vapaaherrattaren maistaa omaa lääkettään kostoksi siitä, että oli kaapannut häneltä varainkeruukampanjan, jolla oli ollut määrä kiillottaa kirkkoherran ja etenkin tämän viehättävän puolison kilpeä pitäjäläisten silmissä, ja kirjoittaa kokonaan uusi luku kirkon ja seurakunnan historiaan.
Geraldine tarttui luuriin ja soitti vapaaherrattarelle, joka vastasikin pitkän odottelun päätteeksi.
''Mitä mainiointa päivää teille, arvoisa vapaaherratar,'' Geraldine liversi mitä makeimmalla äänellä. - ''Luin juuri lehdestä varainkeruukampanjan julkistamisesta ja täytyypä sanoa, että uskon lahjoituksia tulevan aivan valtavasti teidän ollessanne korkean profiilin suojelija. Siksi ajattelinkin, että minä voisin tarjota tänään illallisen väellenne pappilassa... Välitätte kutsun mielellänne? Erinomaista! Kuulemiin, rakas vapaaherratar!''
Lopettaessaan puhelua Geraldine yritti saada kasvoilleen samanlaisen mairean hymyn kuin oli ollut havaitsevinaan vapaaherrattarenkin kasvoilla välillä käyvän. Kyllä hän oli nähnyt!
Odottamattomasta illalliskutsusta hämmentynyt Constance suuntasi suorinta tietä keittiöön neiti Courtin pakeille, joka ilahtui vapaaherrattaren poiketessa häntä varta vasten tapaamassa.
''Ruustinna soitti hetki sitten ja kutsui sinut tänään illalliselle pappilaan,'' Constance kertoi.
Nyt oli Beatricen vuoro hämmentyä, sillä hänelle ei tavallisesti illalliskutsuja lähetetty ja kaikista vähiten hän odotti sitä ruustinnalta.
''Minutko on kutsuttu illalliselle pappilaan?'' Beatrice hämmästeli.
''Hän sanoi haluavansa tarjota väellemme illallisen pappilassa. Voi olla, että hän haluaa hyvitellä eilistä käytöstään ja jos sinä haluat mennä, niin voit pitää vapaailtasi tänään,'' Constance sanoi.
Beatrice ei olisi tahtonut mennä, sillä ruustinna vaikutti hänestä perin epämiellyttävältä henkilöltä, jonka valmistaman illallisen taso olisi varmasti suorassa suhteessa pärstäkertoimeen.
''Osallistuukohan kirkkoherrakin illalliseen,'' Beatrice kysyi toiveikkaana, sillä pastori vaikutti hänestä mukavalta.
''Uskoisin hänenkin olevan siellä,'' Constance sanoi.
''Siinä tapauksessa vastaan kutsuun mielihyvin menemällä paikalle, kiitoksia rouva vapaaherratar,'' Beatrice sanoi huojentuneena.
Constance lupasi välittää ruustinnalle vahvistuksen, että väki tulee illalliselle pappilaan sovittuna ajankohtana. Constancen lähtiessä keittiöstä Beatrice ampaisi hänen perään ja pysäytti hänet käytävässä.
''Anteeksi, rouva kulta, mutta minulla on tärkeää asiaa. Haluaisin kertoa teille jotakin, mikä painaa mieltäni,'' Beatrice sanoi.
''Beatrice rauhoittuu ja kertoo, mitä hänellä on sydämellään. Olen pelkkänä korvana,'' Constance sanoi toiveikkaasti odottaen, että Court viimein tunnustaisi kykenemättömyytensä hillitä uteliaisuuttaan.
Beatrice takelteli, mutta sanottava se silti oli, sillä olihan kysymys merkittävästä asiasta.
''Minä luulen, että Sebastian-herra ja kanadalaisnainen seurustelevat,'' Beatrice lopulta kuiskasi Constancen korvaan ja kertoi nähneensä neiti Castillen hiiviskelleen ulos aamuyön tunteina Sebastian-herran huoneesta. Hän oli nähnyt omin silmin, kun oli lähtenyt tarkastamaan, ettei vintillä kolistellut murtovaras!
''Murtovarkaat tunnistaa siitä, etteivät ne pidä juurikaan meteliä, Beatrice. Oletko varma, että se oli neiti Castille,'' Constance varmisteli.
''Menen siitä vaikka valalle, rouva vapaaherratar. Ulkolaisnainen on tunkeutunut ylhäiseen perheeseenne!''
''Voisimmeko sopia, että tämä tieto pysyy kartanon seinien sisäpuolella, Beatrice? Olisi tärkeää, että väärät huhut eivät lähde liikkeelle,'' Constance pyysi.
''Minuun voitte luottaa kuin kalliioon,'' Beatrice hymyili. - ''Olen hyvin luotettava henkilö!''
Beatricen kertoma mietitytti Constancea ja hän päättikin pyytää Sebastianin kanssaan ratsastamaan, jotta voisi onkia totuuden esiin.
''Olet tainnut jättää politikoinnin viimeaikoina sangen vähälle huomiolle, Sebastian,'' Constance aloitti.
''Mitä? En suinkaan. Olen valmistellut jo kaksi valtuustoaloitettakin esiteltäväksi seuravassa valtuuston istunnossa, vaikka kieltämättä eläkeläiskotihankkeen hautautuminen harmittaa,'' Sebastian sanoi.
''Tarkoitin neiti Castillea. Hän taitaa käydä nykyään päivittäin sinun opetettavana?''
''Kyllä vain. Hän on lupaava aloittelija ja hänestä saattaa kehkeytyä hyväkin ratsastaja,'' Sebastian totesi.
''Hänen on nähty hiiviskelevän ulos sinun huoneestasi aamuyön pimeinä tunteina. Onko mieleesi juolahtanut, että sellainen voi laukaista ikävän huhumyllyn ja vahingoittaa mainettasi?''
''Tämä on tietysti neiti Courtia. Etkö voisi lähettää häntä jo matkoihinsa nuuskimasta asioita, jotka eivät hänelle kuulu,'' Sebastian sanoi kiusaantuneena.
''Nyt on kysymys sinun maineestasi eikä suinkaan sisäköstä. Jos seurustelette...,'' Constance aloitti, mutta Sebastian keskeytti hänet oitis.
''Emme seurustele!''
''Siinä tapauksessa lopeta hänen tapailunsa tai julkista suhde, mutta huhuilta on katkaistava siivet ennen kuin koko pitäjä tietää. Kansanedustajuuden kannalta on vahingollista, jos taustalta löytyy aineksia häväistysjuttuun. Lehdistölle ei pidä antaa reviteltävää, Sebastian,'' Constance sanoi.
''Hyvä on, hyvä on. Järjestän asian,'' Sebastian taipui tietäen, että kansanedustajaksi oli suunnattava maine edellä.
Keventääkseen tunnelmaa Constance ehdotti, että he pitäisivät leikkimielisen laukkakisan ja jättäytyi sitten hieman Sebastianista jälkeen äidillisesti ikään kuin antaakseen lapsen voittaa, koska tämä oli lapsi ja kenties unohtaen, että Sebastian oli jo kasvanut aikuiseksi.
Pappilan salin pitopöytä oli katettu niin hienoksi kuin suinkin ja olipa isäntäpari pukenut ylleen kaikista hienoimmat illallispukunsakin. Ruustinna ei kuitenkaan voinut uskoa silmiään, kun vapaaherrattaren ja kenraalin sijasta pappilan saliin purjehti kartanon sisäkkö Charlesin käyskennellessä peränpitäjänä.
''Mitäs tämä merkitsee? Missä on rouva vapaaherratar ja kenraali,'' Geraldine kyseli ärsyyntyneenä.
''Heitä ei kutsuttu,'' Beatrice vastasi kainosti.
''Älä puhu pötyä! Minä esitin kutsun vapaaherrattarelle henkilökohtaisen matkapuhelimeni välityksellä aamupäivällä,'' Geraldine murisi.
''Rouvan mukaan olitte kutsunut väen illalliselle ja tässä minä nyt olen,'' Beatrice puolustautui.
''Väen ja väen! Kartanon herrasväkeä minä tarkoitin enkä suinkaan palvelusväkeä!''
''Väki kuin väki! Mitäs hyvää meillä täällä on tänään? Oletteko itse keittänyt tämän sopan, rouva Durham,'' Beatrice kyseli istuutuessaan pöytään valmiina nauttimaan pappilan väen tarjoamasta vieraanvaraisuudesta Geraldinen kihistessä kiukusta.
Aterioinnin jälkeen suuttumuksen riivaama Geraldine ajoi neiti Courtin matkoihinsa valitellen muka ankaraa päänsärkyä, jonka arveli johtuvan illallisia varjostaneesta
''Miten nöyryyttävää! Ensin varainkeruukampanjani kaapataan ja sitten kaiken kukkuraksi joudun illastamaan kyökkipiian kanssa,'' Geraldine vaikersi miehelleen, joka liittyi hänen seuraansa.
Geraldine arveli, että kaikessa oli lopulta kysymys heitä vastaan punotusta salajuonesta ja siksipä kenraalikin oli nauranut heille päin näköä, kun he olivat ensikertaa vierailleet kartanossa Geraldinen esitelmöidessä varainkeruukampanjasta vapaaherrattarelle.
''Haluaisin lausua sinulle neuvon, rakas vaimo! Jätä vapaaherratar omaan arvoonsa marinoitumaan omissa liemissään. Meidän pitää keskittyä voitelemaan kirkkoneuvoston jäseniä ja kenraalia, jotta saan palkankorotuksen. Mammonaa ei voi koskaan olla liikaa!''
''Hän on silti nöyryyttänyt minua ja haluan maksaa potut pottuina. Hän ei minun nenilleni hypi,'' Geraldine jankutti.
''Mutta ajattele palkankorotusta! Voisimme palkata sisäkön kuten kartanossakin ja sinä voisit ryhtyä huolta vailla olevaksi elintasorouvaksi, jollaiseksi luoja sinut epäilemättä on luonut!''
Geraldinea ei miehensä palkankorotusasia juuri tällä hetkellä kiinnostanut, sillä häntä oli loukattu ja pahasti.
''Tulet huomaamaan kuten vapaaherratarkin, että minua ei pidetä pilkkana! Rouva vapaaherratar tulee katumaan, että koskaan edes tapasi minut. Vannon sen kautta kiven ja kannon!''
Kommentit
Lähetä kommentti