4. Hepsankeikka

Osa 4  

Viimein koitti päivä, jolloin oli tarkoitus tehdä kaksi suurta kauppaa. Henry Lloyd saapui jo hyvissä ajoin ja halusi kiireesti saada nimet kauppakirjaan, sillä hänestä tuntui, että mikäli kauppaa ei tehtäisi nyt, sitä ei tehtäisi koskaan. Ei ollut aikaa viivytellä enää hetkeäkään.

Constance yritti ehdottaa hänelle maakauppojen harjakaisiksi grogilasin lisäksi pientä krokettipeliä, mutta Lloyd ei innostunut kummastakaan ajatuksesta. Hän halusi jatkaa kiireesti matkaa ja tunsi olonsa kiusaantuneeksi siitä, miten hänen lähtöään yritettiin viivytellä. Hankkeet eivät etene sosieteeraamalla.

''Krokettia? Ei minulla ole aikaa jäädä pelaamaan teidän kanssanne ja rupattelemaan jonninjoutavuuksia ilmoista ja muusta sellaisesta. Työt odottavat,'' Lloyd puuskahti.

''Ettekö te ole yrittäjä, herra Lloyd? Tarkoitan, että omana työnantajananne voitte itse päättää työajoistanne,'' Sebastian huomautti.

''Jääkää nyt ihmeessä edes hetkeksi. Pitäähän onnistunutta kauppaa hieman juhlistaakin,'' Constance hymyili.

Lloyd ei kuitenkaan pitänyt siitä, että kaupankäynnistä väännettiin jonkinlainen sosiaalinen tapahtuma. Herraskaista pelleilyä.

''Teillä saattaa olla aikaa tuhlattavaksi kroketinpeluuseen ja muihin joutavuuksiin, mutta minä olen luonut omaisuuteni tyhjästä ja tehnyt sen eteen lujasti töitä. En ole suinkaan saanut sitä hopealautasella kuten te, vapaaherratar. Nyt näkemiin,'' Lloyd tuhahti ja lähti niine hyvineen. Ennen lähtöään hän vielä kaivoi kauppakirjan povitaskustaan esiin ja heilautti sitä kädessään ikään kuin voiton eleenä. Maa oli nyt viimein hänen.

''Moukka,'' Sebastian totesi Lloydin kurvatessa pihasta.

''Pääasia, että maa on myyty ja voimme tehdä toisen merkittävän kiinteistökaupan, jahka herra Castille saapuu,'' Constance sanoi.

Lloydin kaahatessa voitonriemuisena pihasta, pihaan kurvasi hetimiten toinen auto. Tässä autossa oli kanadalaiset kilvet ja se oli uudenkarhea. 

''Lukeekohan hän meidän ajatuksiamme,'' Sebastian sanoi viitaten Castilleen ja jäi odottamaan, koska tämä sai autonsa pysäköityä.

   Autosta ei kuitenkaan noussut suinkaan Dwyerien yllätykseksi Nathan Castille, vaan nuori nainen.

''Kuka tuo on?'' Sebastian ihmetteli.

''Vaatetuksesta päätellen hän on myyntityössä - siinä vanhimmassa laatuaan olevassa myyntityössä. Aja hänet tiehensä kartanon mailta,'' Constance komensi.

''Ja ajaa urheiluautolla? Odotetaan nyt hetki, että kuulemme hänen asiansa.''

Nainen tervehti heitä hyväntuulisesti ja hymyili koko ajan kuin Naantalin aurinko konsanaan.

''Hyvää päivää. Olenko mahdollisesti tullut Dawpoolin kartanoon,'' hän kysyi.

   Constance vastasi myöntävästi ja tarkasteli naista päästä varpaisiin arvostelevasti. Sietäisi nyt sentään pukeutua hivenen arvokkaammin, kun hänen pihaansa tulee käyskentelemään.

''Mahtavaa! Olen tullut tapaamaan vapaaherratar Constance Dwyeria. Oletteko te rouva Dwyer,'' Grace kysyi Constancelta ja ojensi kätensä.

''Kyllä. Kuka te olette?'' Constance vastasi ja tarttui naisen ojentamaan käteen hienoisesti epäröiden.

''Minä olen Grace Castille. Nathan Castillen tytär,'' nainen kertoi suuresti hymyillen.

   Tämän kuultuaan Constance ja Sebastian vaihtoivat keskenään lyhyesti katseita. Ilmeisesti tytär oli tullut hoitamaan kaupan isän puolesta taikka kenties vain todistajan ominaisuudessa ja Castille itse saapuisi pian perässä.

''Odotimme kylläkin herra Castillea saapuvaksi. Tuleeko hän teidän jälkeenne?'' Constance kysyi ja yritti tähyillä, josko pihaan ajaisi pian toinenkin auto.

''Isä on ikävä kyllä estynyt tulemasta. Hänen piti lähteä kiireesti kotimatkalle, joten tulin hänen puolestaan ja pyynnöstään tapaamaan teitä. Eikö olekin hauskaa?''

''Niinkö teistä,'' Constance vastasi ja tämän jälkeen esitteli naiselle Sebastianin.

Seurue siirtyi saliin. Constance ei käynyt istumaan, sillä hän piti parempana seistä. Se tuntui luontevammalta toisin kuin käydä istumaan tuollaisen naikkosen seuraan, joka vaikutti pikemminkin katunaiselta, jolla ei oikeastaan ollut oikeutta nauttia kartanonväen vieraanvaraisuudesta.

''Toivottavasti ette pahastu, jos tiedustelen isänne lähdön syytä tarkemmin, neiti Castille. Onko hän kauankin poissa?'' Constance kyseli.

''Vaikea sanoa, mutta voi olla, että hänen on jäätävä Kanadaan. Viranomaisasiat voivat viedä paljon aikaa,'' Grace vastasi epämääräisesti.

''Toivottavasti hän jätti teille valtakirjan, jotta voitte hoitaa tämän asian hänen puolestaan,'' Sebastian sanoi.

''Minkä valtakirjan ja mistä asiasta puhutte,'' Grace kysyi silminnähden hölmistyneenä. Hän luuli tulleensa kartanolle nauttimaan teetä ja virvokkeita, sillä isänsä ei ollut kertonut muuta kuin, että hänen on mentävä kartanoon hänen puolestaan.

   Sebastian huokaisi ja sanoi sitten:

''No siitä kaupasta, jolla isänne myy meille perimänsä majatalon. Onhan teillä valtakirja, jotta kauppa voidaan tehdä?''

''Ei hän puhunut minulle mistään kaupasta. Sanoi vain, että minun on tultava tänään tapaamaan teitä ja te kertoisitte tarkemmin,'' Grace selitti innoissaan.

''Suokaa anteeksi, neiti Castille, mutta meidän on ikävä kyllä poistuttava hetkeksi. Beatrice!'' Constance sanoi ja huhuili palvelijaansa, joka purjehti innokkaana olohuoneeseen kuunneltuaan korva seinää vasten keskustelua  eteishallissa.

''Palveluksessanne, rouva kulta,'' Beatrice ilmoitti kirkasäänisesti ja tuntien ylpeyttä siitä, että häntäkin viimein kaivattiin.

''Tarjoaisitteko neiti Castillelle juotavaa sillä aikaa, kun olemme poissa,'' Constance sanoi ja lähti Sebastianin kanssa jättäen Gracen Beatricen piinapenkkiin.

''Mielellänihän minä. Onko neiti ulkomaanelävä?'' Beatrice alkoi oitis udella ja touhusi minkä ehti.

Constance ja Sebastian siirtyivät neuvonpitoon kapeaan käytävään, joka johti eteishallista keittiöön.

''Tämä on hyvin kiusallinen tilanne. Kauppaa ei voida tehdä, koska Castille on liuennut paikalta ja lähettänyt tuon mistään mitään tietämättömän hempukan tilalleen,'' Sebastian sanoi harmistuneena.

''Tilanne ei välttämättä ole niin paha kuin miltä se nyt vaikuttaa,'' Constance huomautti.

''Majatalon osto viivästyy nyt ainakin ja pahimmassa tapauksessa peruuntuu kokonaan, jolloin kaikki ponnistelumme ovat olleet hyödyttömiä rahoituksen saamiseksi.''

''Ei luovuteta liian helpolla. Ihmiset näitä asioita maailmassa järjestävät puhumattakaan nyt meistä,'' Constance vastasi.

''Mitä sitten ehdotat?''

''Ei nyt ainakaan jäädä tänne kuiskuttelemaan, jotta naikkonen ei luule meidän puhuvan jotakin selkänsä takana. Päästetään tyttöparka Beatricen kynsistä ja mennään takaisin,'' Constance sanoi ja suuntasi takaisin saliin.

''Anteeksi, että saitte odottaa, neiti Castille. Voisin soittaa isällenne ja pyytää, että hän lähettää teille valtakirjan,'' Constance sanoi ikään kuin toivoen keksineensä pomminvarman ratkaisun.

''Häntä ei välttämättä saa kiinni, mutta voittehan toki yrittää!''

''Erinomaista. Yrittänyttä ei laiteta, neiti Castille,'' Constance sanoi ja kääntyi sitten Sebastianin puoleen ehdottaen, että tämä veisi neidin katsomaan hevosia lähtiessään itse soittamaan.

''Oih! Onko teillä hevosiakin täällä,'' Grace innostui.

''Tietenkin. Ole hyvä ja seuraa minua, niin vien teidät katsomaan niitä,'' Sebastian sanoi ja johdatti Gracen kanssaan tallipihalle.

Sebastian esitteli Gracelle kartanon englannintäysiverisiä, jotka olivat parhaillaan laiduntamassa aitauksessaan.

''Voi miten uljaita hevosia. Kyllä ne ovat sitten kauniita,'' Grace ihasteli.

''Erinomaisia laukkahevosia. Äitini on kasvattanut niitä jo kolmattakymmenettä vuotta,'' Sebastian kertoi ja oivalsi, että hevoset olivatkin ainoa asia, josta Gracen kaltaisen blondin kanssa voisi puhua luontevasti.

''Osaatko sinä ratsastaa,'' Grace kysyi uteliaasti.

'Totta kai. Haluaisitko lähteä kenties pienelle ratsastusretkelle sillä aikaa, kun äitini yrittää saada isääsi kiinni,'' Sebastian kysyi.

''Oi, se olisi ihanaa. Ikäväkseni minun on tunnustettava, etten osaa ratsastaa,'' Grace myönsi nolostellen. Hänen äitinsä oli kieltänyt ratsastusharrastuksen olettamansa onnettomuusriskin takia, joten Grace oli saanut vain käydä tallilla, mutta ei koskaan ratsastaa.

''Se ei ole ongelma. Voisin opettaa sinua, jos haluat,'' Sebastian ehdotti ja yllättyi itsekin omaa spontaaniuttaan. Tämänkaltaiset ehdotukset eivät olleet hänelle ominaisia.

''Se olisi hienoa. Viivyn täällä kuitenkin jonkin aikaa, sillä kotiin emme voi palata ennen kuin isää saa asiat järjestetyksi ja en tunne täältä ketään eikä tässä pikkukylässä ole oikein tekemistäkään,'' Grace selitti innostuneena Sebastianin ehdotuksesta.

''Erinomaista. Voisimme aloittaa jo huomenna, jos sinulla ei ole muuta sovittuna,'' Sebastian sanoi.

''Se käy oikein hyvin. Tulen mielelläni,'' Grace hymyili.

Gracen lähdettyä Constance ja Sebastian jatkoivat neuvonpitoa. Constance joutui kertomaan, että Nathan Castillen tavoitteleminen puhelimitse osoittautui ajanhaaskaukseksi. Mies ei ollut tavoitettavissa.

''Toivottavasti kaupanteko ei tyssännyt tähän. Aloin jo innostua eläkeläiskodista ihan tosissani enkä pelkästään poliittisessa mielessä. Vanhainhoidon kannalta sitä tarvittaisiin,'' Sebastian harmitteli.

''Se on kieltämättä sääli, mutta toisaalta murheista pienin,'' Constance sanoi.

''Siitä pitikin kysymäni, mitä aiot tehdä Campbellin ja Lloydin suhteen?''

''Lloyd ajautukoon konkurssiin kuten alun perin tarkoitus olikin,'' Constance vastasi vähäeleisesti.

''Entä Campbell sitten? Hänhän teki lainapäätöksen tietäen sen suureksi riskiksi ja saa varmastikin potkut eikä anna meille koskaan anteeksi sitä, että harhautimme hänet myöntämään lainan Lloydille.''

''Minulla on ratkaisu siihenkin valmiina, mutta kerron siitä vasta sitten, kun olen puhunut isäsi kanssa.''

''Mitä isä muka voisi tehdä Campbellin hyväksi? Enkä muutenkaan ole varma, onko isän hyvä tietää siitä, mitä on tapahtunut tarkalleen.''

''Jätä George minun huolekseni. Hän tietää, mitä kartanon etu vaatii. ''

''Tämä majatalon ostaminen, joka ei sitä paitsi taida edetä koskaan kaupantekoon asti oli kranaatti, jonka kaikki sirpaleet tulevat osumaan suoraan meihin.''

''Voit olla oikeassa, mutta yhtä hyvin voit olla väärässä. Älä hermoile kuitenkaan ihan vielä, sillä minulla on ässä jos toinenkin vielä hihassani,'' Constance sanoi voitokkaasti. Hän ei antaisi pienten vastoinkäymisten vaikuttaa lopputulokseen itsensä ja kartanon kannalta huonolla tavalla.