Osa 10
Tuli ei tuhonnut Enfieldiä, sillä Lloydin itsensä asennuttama sammutinjärjestelmä oli käynnistynyt ratkaisevalla hetkellä. Seikka, jota hän ei ollut huomioinut aivomyrskynsä kourissa, ja joka koitui huvilan ja hänen itsensä pelastukseksi.
Ikkunan kautta paennut Lloyd ymmärsi heti, että häntä saatettaisiin pahimmillaan syyttää tuhopoltosta ja vakuutuspetoksen yrityksestä, joten hän teki toisen epätoivoisen ratkaisun ja päätti paeta pitäjästä nappi laudassa. Hän oli muutenkin käytännössä menettänyt kaiken.
James Campbell poikkesi aamupäivällä Enfieldissä hieroakseen sovintoa Lloydin kanssa, mutta yllätyi suuresti. Ikkunasta näkyivät hiiltyneet kirjahyllyt, taulut ja palon tuhoamat huonekalut, mutta itse isännästä ei näkynyt jälkeäkään ja autokin oli tiessään. Campbell soitti heti paikalla kertoakseen Constance Dwyerille, mitä oli tapahtunut ja varmisteli, että tämä kaikesta huolimatta ostaa huvilan. Campbellin iskevä paniikki kuitenkin tyyntyi jälleen kerran nopeasti, kun Constance totesi, että mikään ei ollut muuttunut ja hän jättäisi pankille tarjouksen huvilasta.
Kartanolla päivä oli parahultainen. Sebastian ja Grace olivat kävelyllä päärakennuksen takana keittiöpuutarhassa, mutta heillä oli ilmeisiä vaikeuksia pysyä irti toisistaan. Kävely jäi, kun nuoret keskittyivät vaihtamaan keskenään suudelmia, kuiskuttelivat korvaan ja halailivat.
He eivät huomanneet edes Sebastianin äitiä, Constancea, joka seuraili heitä haukankatseellaan matkan takaa. Asiat olivat menossa päin prinkkalaa, mutta nyt oli jo liian myöhäistä vaikuttaa niiden kehityskulkuun. Ihastuksen huumaamia nuoria rakastavaisia ei eroteta kävelemällä paikalle ja saarnaamalla, joten Constance päätti antaa asian toistaiseksi olla toivoen, että moinen hullutus menisi nopeasti ohi realiteettien astuessa kuvaan.
Sebastian tarttui Gracea hellästi kädestä ja kertoi hänelle, miten kesä oli muuttanut asioita yllättäen ja odottamasti tavalla, jota hän ei ollut villeimmissäkään unelmissaan voinut kuvitella mahdolliseksi.
''Puhut aina niin kauniisti,'' Grace sanoi ihailevasti.
''Olen miettinyt paljon sitä, mistä olemme viimeaikoina keskustelleet ja mitä enemmän sitä mietin, sen varmempi olen siitä, että se on oikea ratkaisu,'' Sebastian sanoi ja polvistui. Hän kaivoi taskustaan korurasian Gracen vaietessa hämmästyksestä.
Tyyriiltä vaikuttava timanttisormus välkehti näyttävästi auringon säteiden osuessa siihen. Gracen silmät levisivät kuin lautaset, kun hän katsoi edessään säihkyvää timanttisormusta.
''Suotko kunnian ja tulet vaimokseni,'' Sebastian kysyi rauhallisella äänellä tavoitellen juhlatyyliä, jonka oli havainnut tekevän Graceen vaikutuksen.
''Voi tuhat kertaa, tietysti tulen,'' Grace kiljahti, jolloin Sebastian pujotti sormuksen hänen vasemman käden nimettömään.
''Olemme nyt ottaneet merkittävän askeleen kohti yhteistä tulevaisuutta,'' Sebastian sanoi ja pahoitteli siirappimaisia sananvalintojaan, toivoen Gracen ymmärtävän. Hänen tarkoituksensa ei ollut olla lipevä, vaan romanttinen, mutta se oli asia, jota hän ei kokenut hallitsevansa kovin hyvin.
''En olisi koskaan uskonut tätä mahdolliseksi. Mennään naimisiin heti,'' Grace intoili.
Sebastian hymyili ja levitti sitten kätensä halatakseen kihlattuaan. Vielä pitäisi kertoa vanhemmille, että pian kartanossa tanssittaisiin häitä. Niistä tulisi suurtapaus sekä kartanon että koko pitäjän historiassa.
Constance ja George illastivat rauhallisesti kartanon ruokasalissa kahden kesken. Heillä ei ollut paljon yhteisiä puheenaiheita, jos kartanon ja kunnan asioita ei otettu lukuun. Constance ei pitänyt aiheellisena mainita näkemästään Georgelle, joka oli ottanut jo valmiiksi kielteisen kannan Nathan Castilleen ja piti tätä vain pahaisena huijarina.
Pariskunnan ateriahetki hetki keskeytyi kuitenkin odottamattomasti, kun Sebastian astui Grace kannoillaan ruokasaliin.
''Pyydän anteeksi keskeytystä, mutta se mitä aion teille kertoa, ei voi odottaa toista ajankohtaa,'' Sebastian aloitti ja jatkoi samaan hengenvetoon antamatta vanhemmilleen tilaisuutta sanoa mitään: ''Neiti Castille ja minä olemme juuri menneet kihloihin ja menemme naimisiin syksyllä.''
Constance ja George katsahtivat epäuskoisina toisiinsa ja sitten poikaansa. He eivät tienneet, olisiko pitänyt itkeä vai nauraa.
Sebastianin ilmoituksen jälkeen ruokasaliin lankesi poikkeuksellisen kiusallinen hiljaisuus, jonka Constance rikkoi kysymällä, onko Sebastian tosissaan vai laskiko hän leikkiä heidän kustannuksellaan.
''Tänään ei liene huhtikuun ensimmäinen, valitettavasti,'' George tuhahti.
''En laske leikkiä tällaisilla asioilla. Olen hyvinkin tosissasni,'' Sebastian sanoi.
Tällöin hänen äitinsä nousi ylös pöydästä ja käveli astiakaapin eteen Sebastianin tullessa häntä vastaan.
''Ettekö aio onnitella,'' Sebastian kysyi sitten äidiltään vilkaisten samalla isäänsä päin, joka oli myös noussut pöydästä.
''Ennen kuin onnittelen, haluaisin kuulla enemmän tästä kihlauksesta,'' Constance sanoi ja kääntyi miestään kohti pyytäen, että tämä pitäisi seuraa neiti Castillelle sillä aikaa, kun hän ja Sebastian keskustelisivat pienessä salongissa.
''Pah,'' George puuskahti, mutta käveli sitten Gracen luo Sebastianin hävitessä ruokasalista Constancen vanavedessä.
George katseli arvostelevasti miniäkokelasta ja pudisteli päätään. Ei hän odottanut, että poikansa sentään valitsisi kaikista maailman naisista juuri hupakon, vaikka olikin tehnyt väärän uravalinnan ja jättänyt täyttämättä hänen raskaat saappansa.
''En tiedä, mitä peliä sinä oikein pelaat, mutta jos mielit tähän kartanoon emännäksi, saisit pukeutua säädyllisemmin,'' George tuhahti.
Grace loukkaantui Georgen tylystä ja tökeröstä kommentista. Ei kartanossa sentään vallinnut mikään iltapukupakko!
''Emme taida elää enää viime vuosisadan puolella, herra Dwyer,'' Grace sanoi ärtyneenä puolustukseksi.
''Kenraali Dwyer sinulle toistaiseksi, letukka. Mikäli aiot vetelehtiä tässä talossa muka miniänä, niin saat luvan opetella osoittamaan kunnioitusta talonväkeä kohtaan.''
''Anteeksi, kenraali, mutta saavatko kaikki miniäkokelaat ja vävykandidaadit täällä yhtä tylyn vastaanoton,'' Grace kysyi kiukkuisesti.
''Vain ne, joita ei toivota taloon,'' George vastasi pilkallisesti unohtaen, että häneen itseensäkään ei oltu aikoinaan täysin varauksetta suhtauduttu.
Pienessä salongissa kihlauksesta käytiin keskustelua hillitymässä hengessä Constancen ja Sebastianin välillä.
''Tämä ei ole aivan sitä, mitä ajattelin, kun neuvoin sinua lopettamaan suhteen tai julkistamaan sen,'' Constance sanoi.
''Tiedän sen, mutta asiaa tarkoin harkittuani tulin siihen tulokseen, että tämä on askel oikeaan suuntaan,'' Sebastian vastasi.
''Tarkoin harkittuasi? Odotin sinulta täysin toisenlaista liikettä asian suhteen. En luonnollisestikaan odottanut sinulta mitään tällaista.''
''Avioitumisessa on montaa hyvää puolta, äitikulta. Jos ajatellaan esimerkiksi poliittista uraani, niin vakintuuneeseen poliitikkoon luotetaan paremmin potentiaalisten äänestäjien keskuudessa, sillä ajatellaan, että naimisissa oleva perheellinen poliitikko kykenee paremmin päätöksenteossaan ottamaan huomioon perheellisten tarpeet,'' Sebastian huomautti.
''Mahdollisesti, mutta avioliitto tulee solmia oikeanlaisen tytön kanssa. Neiti Castille ei ole muuta kuin kevytmielinen heitukka, joka on tottunut rellestämään isänsä rahoilla eikä hänellä ole rahtuakaan arvokkuutta,'' Constance tuomitsi.
''Äiti rakas, sinä taidat nyt tuomita Gracen pelkästään ulkoisten seikkojen perusteella. Ei hän ole kevytmielinen eikä mikään heitukka,'' Sebastian puolustautui. ''Sitä paitsi hän on rikas kuin mikä. Olet aina sanonut, että viisaasti solmittu avioliitto on siunaukseksi kaikille.''
''Raharikkaus ei ole syy naida häntä, Sebastian. Sitä paitsi kuulostaa siltä kuin laskelmoisit vain avioliittoa hyötynäkökulmien perusteella ottamatta huomioon sitä tosiasiaa, että olet sitoutumassa mahdollisesti eliniäksi ihmisen kanssa, jota et tunne juuri lainkaan.''
''Pidän hänestä ja uskon, että saatan jopa kiintyä häneen. Sangen harva avioliitto kestää muutenkaan koko elinikää,'' Sebastian puolustautui.
''Pidät siitä, mitä hänessä näet tai paremminkin luulet näkeväsi. Sanon suoraan, että vastustan tätä ilveilyä enkä anna avioliitolle siunaustani, mikäli tosissasi päätät viedä hänet vihille,'' Constance sanoi tiukasti.
''Oletko koskaan tarkistanut Nathan Castillen nettovarallisuutta? Se oli lähemmäs kaksikymmentä miljoonaa dollaria viime vuonna, kun tarkistin asian tänä aamuna.''
''Varoitan sinua, Sebastian. Olet menossa täysin vääristä syistä naimisiin ja jos sen teet, Dawpool menee veljellesi,'' Constance sanoi tietäen, että perinnöttömäksi uhkaamalla oli tapana saada jälkikasvu tekemään oikeanlaisia ratkaisuja elämässään.
''Ei Tommy tätä halua!'' Sebastian huudahti. ''Etkä sinä minua jätä perinnöttömäksi, vaikka sanotkin niin. Olen vanhin poika, jonka olet kasvattanut Dawpoolin perijäksi!''
''Siinä ilmeisesti epäonnistuen, Sebastian. Pura kihlaus huomiseen mennessä ja lähetä tuo naikkonen matkoihinsa, muussa tapauksessa minä teen sen ja tiedät mitä se tarkoittaa,'' Constance sanoi napakasti, nousi ylös ja jätti Sebastianin yksin istumaan salonkiin.
Neuvonpito oli päättynyt.
Pappilassa sitä vastoin vallitsi toisentyyppinen tunnelma kuin kartanolla, kun kirkkoherra Charles Durham rahjusti päivän päätteeksi kotiin vain yllättyäkseen vaimonsa viimeisimmästä päähänpistosta.
''No mutta! Mitäs tämä oikein merkitsee,'' Charles hämmästeli ja vilkuili epäuskoisena ympärilleen.
''Kävin tänään Greathamissa kaupoilla ja tässä näet, mitä tarkoittaa hyvä maku, jota minulle on siunattu vaikka millä mitalla ja määrällä,'' Geraldine liversi tyytyväisenä.
Charles katseli uudelleen kalustettua pappilan salia kuin olisi astunut toiseen maailmaan, joka erosi vanhasta edukseen. Lopulta hän istui sohvalle vaimonsa viereen ennen kuin verenpaine nousisi liian korkeaksi.
''Mitä pidät herraspappilamme uljaasta edustuskalusto, joka on epäilmeättä tyylikkäämpi kuin vapaaherrattarella,'' Geraldine riemuitsi. Hänelle oli mielestään syntymälahjana jo itsessään annettu hyvä maku, joka nyttemmin oli muuttunut ylhäiseksi mauksi, kun hänestä oli tullut ylimyksellinen ruustinna.
Charles ei tiennyt, mitä olisi pitänyt ajatella.
''Millä rahalla olet nämä ostanut? Näyttävät hyvin kalliilta,'' Charles parahti.
''Seurakunnan luottokortilla tietenkin,'' Geraldine virkkoi tyytyväisenä.
''Voi taivas varjele!'' Charles parahti tyrmistyneenä. ''Miten selitän tämän kirjanpidossa? Nämä mööpelit on heti paikalla vietävä takaisin.''
''Ei varmasti viedä! Sinähän sanoit, että voimme käyttää seurakunnan varoja edustusmenoihin palkkasi ollessa riittämätön, ja tämä on edustuskalusto!''
''Luuletko, että sellaiset henkilöt kuten kenraali George Dwyer tai pormestari Francis Egerton ikinä hyväksyisivät tätä edustusmenoksi?'' Charles voivotteli.
''Täytyy heidänkin ymmärtää, että pappilassa tulee näyttää edustuvalta ja kalustus heijastelee pappilan ylhäisön arvoa ja asemaa,'' Geraldine väitti. ''Perusteltu hankita!''
''Toivon, että selityksesi menee läpi, sillä en tahdo ajatellakaan mitä siitä seuraa, jos ei mene!'' Charles huudahti.
''Jos he jotakin mussuttavat asiasta, tee valitus tuomiokpaituliin,'' Geraldine ohjeisti. ''Piispa Cartwright pitää varmasti sinun puoltasi, koska hänhän allekirjoitti määräyksen, jolla sinut nimitettiin tämän seurakunnan kirkkoherraksi ja siten ylhäiseksi rovastiksi!''
''Hän vahvistaa kaikki nimitykset virkansa puolesta eikä se vielä mitään merkitse,'' Chareles huomautti tuskastuneena.
''Niinkö? Meidän on siinä tapauksessa aivan välttämätöntä parantaa suhteitasi piispaan, mutta jätä se minun huolekseni,'' Geraldine solkotti. ''Huomaat pian, miten etevä vaimo sinulla on!''
* * *
Pappilaan edustusmenoina hankittu kalusto:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti