10. Unelmat tuhkana

 Osa 10

Tuli ei tuhonnut Enfieldiä, sillä huvilaan vakuutussyistä asennettu sammutinjärjestelmä oli käynnistynyt ratkaisevalla hetkellä. Seikka, jota Henry Lloyd ei ollut aivomyrskyssään ottanut huomioon ja joka koitui huvilan ja hänen pelastukseksi. Ikkunan kautta paennut Lloyd ymmärsi pian, että häntä voitaisiin pahimmillaan syyttää tuhopoltosta ja vakuutuspetosyrityksestä, joten oli parempi haihtua paikalta nappi laudassa.

   James Campbell poikkesi aamupäivällä Enfieldissä yrittäessään käydä hieromassa sovintoa Lloydin kanssa, mutta yllätys oli suuri hänen saavuttua paikalle. Ikkunasta näkyivät hiiltyneet kirjahyllyt, taulut ja palon tuhoamat huonekalut, mutta itse isännästä ei näkynyt jälkeäkään ja autokin oli tiessään. Campbell soitti oitis Constancelle kertoakseen, mitä oli tapahtunut ja varmistaakseen, että tämä kaikesta huolimatta ostaisi huvilan Constancen vakuuteltua, että tilanne ei ollut sen suhteen muuttunut ja hän kyllä jättäisi asianmukaisen tarjouksen pankille.

* * *

   Iltapäivän auringon paisteessa Sebastian ja Grace olivat kävelyllä päärakennuksen takana kerittiöpuutarhan läheisyydessä ja heillä oli tuntui olevan vaikeuksia pysyä irti toisistaan. Kävely sai jäi suudelmien, halauksien ja korvaan kuiskuttelun tieltä.

   Heidän tietämättään tallin toimistolle matkalla ollut Constance kuitenkin huomasi heidät. Asiat olivat menossa päin prinkkalaa, mutta nyt oli jo liian myöhäistä vaikuttaa niiden kehityskulkuun. Ihastuksen huumaamia nuoria rakastavaisia ei eroteta vain kävelemällä paikalle saarnaamaan, joten Constance päätti jatkaa matkaansa tallin toimistoon siinä toivossa, että moinen hullutus menisi ohi nopeasti realiteettien astuessa kuvaan.

   Sebastian tarttui Gracea hellästi kädestä ja kertoi hänelle, miten kesä oli muuttanut asioita yllättäen ja odottamasti tavalla, jota hän ei ollut villeimmissäkään unelmissaan voinut kuvitella mahdolliseksi.

''Puhut aina niin kauniisti,'' Grace sanoi ihailevasti.

''Olen miettinyt paljon sitä, mistä olemme viimeaikoina keskustelleet ja mitä enemmän sitä mietin, sen varmempi olen siitä, että se on oikea ratkaisu,'' Sebastian sanoi ja sitten hän polvistui ja kaivoi taskustaan korurasian Gracen vaietessa hämmästyksestä.

Hyvin kalliin näköinen timanttisormus välkehti näyttävästi auringon säteiden osuessa siihen. Gracen silmät levisivät kuin lautaset, kun hän katsoi edessään säihkyvää timanttisormusta. 

''Suotko minulle kunnian ja tulet vaimokseni,'' Sebastian kysyi rauhallisella äänellä tavoitellen juhlatyyliä, jonka oli havainnut tekevän Graceen vaikutuksen.

''Voi tuhat kertaa, tietysti tulen,'' Grace kiljahti, jolloin Sebastian pujotti sormuksen hänen vasemman käden nimettömään.

''Olemme nyt ottaneet merkittävän askeleen kohti yhteistä tulevaisuutta,'' Sebastian sanoi ja pahoitteli siirappimaisia sananvalintojaan toivoen Gracen ymmärtävän, että hänen tarkoituksensa ei ollut olla lipevä, vaan romanttinen ja romanttisuus oli asia, jota hän ei kokenut hallitsevansa kovin hyvin.

''En olisi koskaan uskonut tätä mahdolliseksi. Mennään naimisiin heti,'' Grace intoili.

   Sebastian hymyili ja levitti sitten kätensä halatakseen kihlattuaan. Vielä pitäisi kertoa vanhemmille, että pian kartanossa tanssittaisiin häitä ja niistä tulisi suurtapaus sekä kartanon että koko pitäjän historiassa.

   Constance ja George illastivat rauhallisesti kartanon ruokasalissa kahden kesken. Heillä ei ollut paljon yhteisiä puheenaiheita, jos kartanon ja kunnan asioita ei otettu lukuun eikä Constance katsonut aiheelliseksi mainita näkemästään Georgelle, joka oli ottanut jo valmiiksi kielteisen kannan Nathan Castilleen pitäen tätä vain pahaisena huijarina ja arvostellut myös tämän tytärtä hupakoksi nähtyään hänen käyvän iltaisin Sebastianin ohjauksessa ratsastamassa. Pariskunnan ateriahetki hetki keskeytyi kuitenkin odottamattomasti, kun Sebastian astui Grace kannoillaan ruokasaliin.

''Pyydän anteeksi, mutta se mitä aion teille kertoa, ei voi odottaa toista ajankohtaa,'' Sebastian aloitti ja jatkoi samaan hengenvetoon antamatta vanhemmilleen tilaisuutta sanoa mitään: ''Neiti Castille ja minä olemme juuri menneet kihloihin ja menemme naimisiin säädyllisen ajan kuluessa syksyllä.'' 

   Constance ja George katsahtivat epäuskoisina toisiinsa ja sitten poikaansa. He eivät tienneet, olisiko pitänyt itkeä vai nauraa.

 Sebastianin ilmoituksen jälkeen ruokasaliin lankesi poikkeuksellisen kiusallinen hiljaisuus, jonka Constance sitten rikkoi kysymällä, onko Sebastian tosissaan vai laskisiko hän leikkiä heidän kustannuksellaan.

''Tänään ei liene huhtikuun ensimmäinen, valitettavasti,'' George tuhahti.

''En laske leikkiä tällaisilla asioilla. Olen hyvinkin tosissasni,'' Sebastian sanoi, jolloin hänen äitinsä nousi ylös pöydästä ja käveli astiakaapin eteen Sebastianin tullessa häntä vastaan.

''Ettekö aio onnitella,'' Sebastian kysyi sitten äidiltään vilkaisten samalla isäänsä päin, joka oli myöskin noussut pöydästä.

''Ennen kuin onnittelen, haluaisin kuulla enemmän tästä kihlauksesta,'' Constance sanoi ja kääntyi miestään kohti pyytäen, että tämä pitäisi seuraa neiti Castillelle sillä aikaa, kun hän ja Sebastian keskustelisivat pienessä salongissa.

''Pah,'' George puuskahti, mutta käveli sitten Gracen luo Sebastianin hävitessä ruokasalista Constancen vanavedessä.

   George katseli arvostelevasti miniäkokelasta ja pudisteli päätään. Ei hän odottanut, että poikansa sentään valitsisi kaikista maailman naisista juuri hupakon, vaikka olikin tehnyt väärän uravalinnan ja jättänyt täyttämättä hänen raskaat saappansa.

''En tiedä, mitä peliä sinä oikein pelaat, mutta jos mielit tähän kartanoon emännäksi, saisit pukeutua säädyllisemmin,'' George tuhahti.

   Grace loukkaantui Georgen tylystä ja tökeröstä kommentista. Ei kartanossa sentään vallinnut mikään iltapukupakko!

''Emme taida elää enää viime vuosisadan puolella, herra Dwyer,'' Grace sanoi ärtyneenä puolustukseksi.

''Kenraali Dwyer sinulle toistaiseksi, letukka. Mikäli aiot vetelehtiä tässä talossa muka miniänä, niin saat luvan opetella osoittamaan kunnioitusta talonväkeä kohtaan.''

''Anteeksi, kenraali, mutta saavatko kaikki miniäkokelaat ja vävykandidaadit täällä yhtä tylyn vastaanoton,'' Grace kysyi kiukkuisesti.

''Vain ne, joita ei toivota taloon tai sukuun,'' George vastasi pilkallisesti.

   Pienessä salongissa kihlauksesta käytiin keskustelua hillitymässä hengessä Constancen ja Sebastianin välillä.

''Tämä ei ole aivan sitä, mitä ajattelin, kun neuvoin sinua lopettamaan suhteen tai julkistamaan sen,'' Constance sanoi.

''Tiedän sen, mutta asiaa tarkoin harkittuani tulin siihen tulokseen, että tämä on askel oikeaan suuntaan,'' Sebastian vastasi.

''Tarkoin harkittuasi? Odotin sinulta täysin toisenlaista liikettä asian suhteen. En luonnollisestikaan odottanut sinulta mitään tällaista.''

''Avioitumisessa on montaa hyvää puolta, äitikulta. Jos ajatellaan esimerkiksi poliittista uraani, niin vakintuuneeseen poliitikkoon luotetaan paremmin potentiaalisten äänestäjien keskuudessa, sillä ajatellaan, että naimisissa oleva perheellinen poliitikko kykenee paremmin päätöksenteossaan ottamaan huomioon perheellisten tarpeet,'' Sebastian huomautti.

''Mahdollisesti, mutta avioliitto tulee solmia oikeanlaisen tytön kanssa. Neiti Castille ei ole muuta kuin kevytmielinen heitukka, joka on tottunut rellestämään isänsä rahoilla eikä hänellä ole rahtuakaan arvokkuutta.''

''Äiti rakas, sinä taidat nyt tuomita Gracen pelkästään ulkoisten seikkojen perusteella. Ei hän ole kevytmielinen eikä mikään heitukka,'' Sebastian puolustautui. - ''Sitä paitsi hän on rikas kuin mikä ja olet itse sanonut, että viisaasti solmittu avioliitto on siunaukseksi kaikille.''

''Raharikkaus ei ole syy naida häntä, Sebastian. Sitä paitsi kuulostaa siltä kuin sinä laskelmoisit vain avioliittoa hyötynäkökulmien perusteella ottamatta huomioon sitä tosiasiaa, että olet sitoutumassa mahdollisesti eliniäksi ihmisen kanssa, jota et tunne juuri lainkaan.''

''Pidän hänestä ja uskon, että saatan jopa kiintyä häneen. Sangen harva avioliitto kestää muutenkaan koko elinikää.''

''Pidät siitä, mitä hänessä näet tai paremminkin luulet näkeväsi. Sanon suoraan, että vastustan tätä ilveilyä enkä anna avioliitolle siunaustani, mikäli tosissasi päätät viedä hänet vihille,'' Constance sanoi tiukasti.

''Oletko koskaan tarkistanut Nathan Castillen nettovarallisuutta? Se oli lähemmäs kaksikymmentä miljoonaa dollaria viime vuonna, kun tarkistin asian tänä aamuna.''

''Varoitan sinua, Sebastian. Olet menossa täysin vääristä syistä naimisiin ja jos sen teet, niin Dawpool menee veljellesi,'' Constance sanoi tietäen, että perinnöttömäksi uhkaamalla oli tapana saada jälkikasvu tekemään oikeanlaisia ratkaisuja elämässään.

''No mutta, ei Tommy tätä halua etkä sinä minua jätä perinnöttömäksi, vaikka sanotkin niin. Olen vanhin poika, jonka olet kasvattanut Dawpoolin perijäksi!''

''Siinä ilmeisesti epäonnistuen, Sebastian. Pura kihlaus huomiseen mennessä ja lähetä tuo naikkonen matkoihinsa, muussa tapauksessa minä teen sen ja tiedät mitä se tarkoittaa,'' Constance sanoi napakasti, nousi ylös ja jätti Sebastianin yksin istumaan salonkiin.

''Äiti!''

* * *

Pappilassa sitä vastoin vallitsi toisentyyppinen tunnelma kuin kartanolla, kun kirkkoherra Charles Durham rahjusti päivän päätteeksi kotiin vain yllättyäkseen vaimonsa viimeisimmästä päähänpistosta.

''No mutta! Mitäs tämä oikein merkitsee,'' Charles hämmästeli ja vilkuili ympärilleen epäuskon vallatessa hänen mielensä.

''Kävin tänään Birkenheadissa kaupoilla ja tässä näet, mitä tarkoittaa hyvä maku, jota minulle on siunattu vaikka millä mitalla ja määrällä,'' Geraldine liversi tyytyväisenä.

   Charles katseli uudelleen kalustettua pappilan salia kuin olisi astunut toiseen maailmaan, joka erosi vanhasta edukseen. Lopulta hän istui sohvalle vaimonsa viereen ennen kuin verenpaine nousisi liian korkeaksi.

''Mitä pidät herraspappilamme edustuskalustosta, joka on epäilemättä tyylikkäämpi kuin vapaaherrattarella,'' Geraldine riemuitsi.

''Millä ihmeen rahalla sinä olet nämä ostanut? Maksoivat epäilemättä sievoisen summan,'' Charles parahti.

''Tietysti seurakunnan luottokortilla, jonka jätit hellään huomaani,'' Geraldine totesi ikään kuin asiassa ei olisi mitään ihmeteltävää.

''Voi taivas,'' Charles parahti entistä kauhistuneempana. - ''Miten selitän tämän kirjanpidossa? Nämä mööpelit on heti paikalla vietävä takaisin.''

''Ei varmasti viedä! Sinähän sanoit, että voimme käyttää seurakunnan varoja edustusmenoihin palkkasi ollessa riittämätön ja tämä on edustuskalusto!''

''Luuletko, että sellaiset henkilöt kuten kenraali George Dwyer tai pormestari Francis Egerton ikinä hyväksyisivät tätä edustusmenoksi?''

''No mutta! Kyllähän heidänkin täytyy ymmärtää, miten epäedustava salin vanha ja kulahtanut kalusto oli ja pappilassa on oltava edustavaa, koska pappilan ovethan ovat avoimet kaikille seurakuntalaisille!''

''Toivon, että selityksesi menee läpi, sillä en tahdo ajatellakaan mitä siitä seuraa, jos ei mene!''

''Jos he jotakin mussuttavat asiasta, tee valitus hiippakuntaan ja asia ratkeaa sillä. Piispa Cartwright pitää varmasti sinun puoltasi, koska hänhän allekirjoitti määräyksen, jolla sinut nimitettiin tämän seurakunnan kirkkoherraksi,'' Geraldine sopersi tavanomaista tietämättömyyttään.

''Hän vahvistaa kaikki nimitykset virkansa puolesta eikä se vielä mitään merkitse!''

''Niinkö? Meidän on siinä tapauksessa aivan välttämätöntä parantaa suhteitasi piispaan, mutta jätä se minun huolekseni. Asia varmasti järjestyy kuten huomiseksi järjestämäni näpäytys vapaaherrattarelle,'' Geraldine sanoi ylpeästi ja voitonriemuisesti ihaillen samalla pappilan hienoa uutta kalustoa. Viimeinkin asiat olivat niin kuin niiden olisi pitänyt olla jo alun pitäenkin!

* * *

Pappilaan edustusmenoina hankittu kalusto: