12. Piispa tuo sanan
Osa 12
Leona Maloof-Castille riensi kartanolle jo heti aamun valjettua. Tytär oli pelastettava näiden häikäilemättömien köyhtyneitten kartanonomistajien kynsistä ja vietävä hetimmiten takaisin Kanadaan.
Tällä kertaa kartanon pääsisäänkäynnin valurautainen portti oli lukittuna, joten eilisiltainen oven jyskyttäminen ei ollut mahdollista, mutta soittokelloa sentään saattoi soittaa edelleen kuin viimeistä päivää. Neiti Court riensikin heti avaamaan, sillä tulijaa osattiin odottaa eikä tälle haluttu antaa toista mahdollisuutta häiritä kartanonväen rauhaa mekastamalla ovella.
''Hyvää aamupäivää, rouva,'' Beatrice sanoi ja ojensi kätensä Leonalle.
''Liirumlaarum! Väistäisittekö hieman, jotta pääsen pelastamaan tyttäreni,'' Leona tuhisi kätellessään ja ryntäsi sisään Court vanavedessään.
''Kuinka saatoit pettää meidät? Oman perheesi, senkin letukka,'' Leona puhisi.
''Voin selittää kaiken, jos vain annat siihen tilaisuuden,'' Grace parahti.
''Ei tässä mitään selityksiä kaivata. Sinä menet ja keräät tavarasi, me lähdemme heti tänä iltana takaisin kotiin,'' Leona ilmoitti.
''Se ei ole mahdollista, äiti kulta. Olen kihloissa kuten hyvin tiedät,'' Grace sanoi.
''Olen minäkin tyttären kasvattanut! Annat tulla itsesi huijatuksi avioliittoon, jossa yritetään vain päästä käsiksi rahoihimme. Tämä kihlaus puretaan nyt heti eikä viidestoista päivä,'' Leona pauhasi.
''Mennään puhumaan jonnekin, missä saamme olla rauhassa. Sitten, kun olen kertonut miksi suostuin kosintaan, ehkä ymmärrät ettei kihlausta voi purkaa ja avioliitto on väistämätön tosiasia,'' Grace puolustautui.
''Katinkontit! Mutta olkoon, jos se edistää täältä lähtöä, niin puhutaan ihmeessä,'' Leona sanoi..
Leona ja Grace siirtyivät keskustelemaan salin yhteydessä olevaan pieneen salonkiin. Leona kieltäytyi jyrkästi istuutumasta keskustelun ajaksi, sillä niin pitkälle keskustelulle, jonka aikana istuttaisiin, ei sentään ollut tarvetta, sillä tyttärellä ei voinut olla mitään muuta kerrottavanaan kuin nuoruuden naiiviutta kuvastavia rakkaushöpötyksiä.
''Syy miksi en pura kihlausta on se, että olen raskaana. Odotan Sebastianin lasta! Luulin sinun arvaavan ilman kertomistakin,'' Grace tunnusti.
''Mahdotonta! Valehtelet,'' Leona huudahti järkytyksestä.
''Niin se vain on ja siksi kihlausta ei voi purkaa enkä minä voi palata Kanadaan, vaikka haluaisinkin!''
''Häikäilemätön juoni! Kerrassaan uskomatonta,'' Leona pauhasi. - ''Et voi olla tosissasi. Ilman avioehtoa et ainakaan mene naimisiin!''
''En aio vaatia avioehtoa, jos Sebastiankaan ei sellaista vaadi omalta osaltaan. Tämä on miljoonakartano ja jos avioliitto päättyy eroon, voin sentään vaatia osituksessa puolet siitä omaisuudesta, mitä Sebastian perii,'' Grace huomautti.
Leona naurahti, sillä Grace tosiaan oli typerä. Se toki sallittakoon, sillä olihan Grace vielä hyvin nuori ja nuorina ihmiset ovat hämmästyttävän naiiveja ja mustavalkoisia sekä luulevat tietävänsä kaikesta kaiken.
''Senkin typerä hupakko! Et sinä mitään voi vaatia rikkaampana osapuolena, vaan joudut avioerossa maksamaan tasinkoa köyhemmälle osapuolelle.''
''Jos olen rikkaampi osapuoli avioeron toteutuessa. Saatan olla nyt, mutta en välttämättä enää silloin kuten hyvin itsekin tiedät, äiti rakas,'' Grace sanoi rauhallisesti.
''Ei tarvitse muistuttaa, mutta se on vain jos! Isäsi rikossyyte saattaa kaatua vielä moneen kertaan eikä omaisuuttamme tuomita menetettäväksi valtiolle rikoshyötynä saatuna. En salli, että pelaat venäläistä rulettia omaisuudellamme. Avioehto on aivan välttämätön,'' Leona puuskahti.
''Varmistan vain selustani siltä varalta, jos niin käy ja jos ei käy, niin voihan avioehtoa vaatia myöhemminkin,'' Grace sanoi.
Leona ei tiennyt, pitäisikö itkeä vai nauraa tyttärensä typeryydelle. Ei kukaan järkevä tee avioehtoa enää avioliiton aikana, sillä sehän olisi sama kuin valmistelisi avioeroa ja kertoisi, miten aikoo siitä itse parhaiten hyötyä. Leonan tuhistessa Gracen typeryydelle, Grace huomasi neiti Courtin hiippailleen saliin.
Grace käveli Courtin luokse ja oli joutua lähes raivonpartaalle. Miten tuolla naisella oli otsaa kuunnella yksityiskeskusteluja ja tehdä se vielä niin häpeilemättömän näkyvästi, että ei vaivaudu edes pysyttelemään poissa näkyvistä.
''Kuinka kauan olette salakuunnellut täällä,'' Grace kysyi kiukkuisesti.
''Minä en koskaan kuuntele salaa, kysykää vaikkapa itseltään vapaaherrattarelta! Olin aikeissa tulla juuri kysymään, haluaako madam Castille virvokkeita,'' Beatrice puolustautui.
''Varmasti kysyn! Painukaa tiehenne siitä ja jos lavertelette mitään, mitä kuulitte, niin saatte minut vastaanne,'' Grace uhosi.
Courtilla kihisi. Kanandanhanhi on alkanut kukkoilla rahvaanomaisen sukunsa nousukkuuden voimaannuttamana ja julkesi käskyttää häntä, joka oli sentään oikean herrasperheen palvelija eikä suinkaan minkään puuvillatehtailijan piika!
Lopulta tilanne raukesi, sillä Courtin oli joka tapauksessa lähdettävä keittiöön valmistamaan lounasta ja Grace jätti äitinsä odottamaan vapaaherratarta, koska tämä halusi puhua Constancen kanssa vielä kahden kihlauksesta, joka ei yhtäkkiä ollutkaan enää niin vain purettavissa. Leona oli asettautunut istumaan mukavasti saliin, kun Constance viimein tuli annettuaan Leonan odotella itseään pitkän aikaa.
''Anteeksi, että saitte odottaa, rouva Castille,'' Constance pahoitteli silkkaa kohteliaisuuttaan ja istui Leonan seuraan sohvaryhmään.
''En ole koskaan tavannut yhtä häikäilemätöntä ja ylimielistä naista kuin te, vapaaherratar,'' Leona sanoi halveksivasti.
''On minua nimitelty pahemminkin, rouva Castille. En vähästä hätkädä, miten lie teidän laitanne,'' Constance vastasi pilkallisesti.
''Onnitteluni ovelasta juonesta. Sanoitteko pojallenne, että etsii mahdollisimman rikkaan perijättären, panee tämän paksuksi ja pakottaa kanssaan naimisiin?''
Constance naurahti kevyesti, sillä hän ei ollutkaan vähään aikaan kuullut sentään mitään näin paksua. Olikohan tuo nainen ihan tervekään?
''Arvatenkin tämä lapsi oli teidän ajatuksenne päästä käsiksi Castillien miljoonaomaisuuteen. Oikea ankkurilapsi,'' Leona sanoi.
''Onko Grace kertonut olevansa raskaana,'' Constance kysyi lievästi yllätyneenä.
''Kyllä ja kyllähän te sen tiesitte koko ajan. Eilenkin, kun pilkkasitte minua ja tytärtäni miehenne kanssa saaden minut melkein uskomaan, että olitte aidosti kihlausta ja avioliittoa vastaan,'' Leona kihisi.
''Olette noin skeptiseksi naiseksi yllättävän herkkäuskoinen ja harhaanjohdettavissa tai sitten olette täysin kuuro sen suhteen, mitä tyttärenne sattuu teille puhumaan,'' Constance sanoi ivallisesti. - ''Luulisi teidänkin heti tajunneen, että hänhän syötti teille silkkaa pajunköyttä saadakseen teidät pois kimpustaan. Arvatenkin olette sen perusteella kääntänyt myöskin kelkkanne kihlauksen suhteen.''
''Sanotteko, että tyttäreni on valehtelija,'' Leona kysyi ilmeisen loukkaantuneena. - ''Grace ei valehtele tällaisista asioista, koska hänellä on omatunto toisin kuin teillä ja pojallanne!''
''Vai niin,'' Constance hymähti. - ''En usko hetkeäkään tähän raskausväitteeseen ennen kuin se on todistettu mustaa valkoisella eli tyttärellänne on esittää notaarin oikeaksi todistama lääkärinlausunto.''
''Älkää nyt viitsikö olla pikkumainen, rouva Dwyer. Raskaus on tosiasia eikä sitä tarvitse paperilla todistaa. Kyllähän se alkaa pian muutenkin näkyä!''
''Tyttärenne viilaa teitä linssiin mennen tullen. Vaatikaa nyt ihmeessä edes avioehtoa, jos todella aiotte tämän perusteella antaa siunauksenne avioliitolle ja voin kertoa teille myöskin samantien, että Sebastian purkaa kihlauksen heti, kun esitätte vaatimuksen avioehdosta eikä tällä väitetyllä raskaudella ole osaa eikä arpaa koko asiaan.''
''Tunnustus! Viimeinkin tunnustitte, miksi poikanne on kihlannut tyttäreni - vain rahan takia!''
''Kysymys kuuluukin, miksi teidän tyttärellänne ei ole sen vertaa itsekunnioitusta, että hän tietoisesti alistuu moiseen, mutta toisaalta hän sepittää hätävalheita myöskin raskauksista ja ties mistä, joten en ole erityisen yllättynyt,'' Constance pilkkasi.
''Tekisi mieli repiä silmät päästänne, rouva Dwyer. Kuinka te voitte sanoa jotain tuollaista minun tyttärestänne, kun oma poikanne on saattanut hänet raskaaksi varimstaakseen pääsyn rikkaisiin naimisiin?''
''Palatkaa asiaan, kun teillä on muitakin todisteita kuin tyttärenne epäluottamusta kumisevat sanat ja auttakaa nyt häntä ihmeessä pakkaamaan kimpsunsa ja kampsunsa vierashuoneesta, jotta pääsette mitä pikimmiten lähtemään kotimatkalle. Näkemiin nyt, rouva Castille,'' Constance sanoi ja jätti Leonan yksin istumaan saliin.
Pappilassa kirkkoherra Charles Durham yllättyi saadessaan piispan odottamattomasti vieraakseen, mutta hänen vaimonsa oli vierailusta iloinen. Piispa Cartwright oli varmastikin tullut lausumaan hänelle henkilökohtaisesti onnentoivotuksensa kirkon kunnostamiseksi tähtäävän varainkeruukampanjan käynnistämisestä, sillä virka-asioissa piispa olisi varmasti ilmoittanut tulostaan jo hyvissä ajoin etukäteen. Miten erinomainen tilaisuus samalla luoda luottamuksellisia ja ystävällisiä suhteita itseensä piispaan, sillä Charles tarvitsi epäilemättä piispan tuekseen noustessaan vastustamaan kirkkoneuvoston puheenjohtajana nuijaa heiluttavaa kenraali Georgea vastaan.
''Olen otettu tulostanne, teidän armonne! Hyvin ystävällistä tulla osoittamaan tukenne huomisiltana pidettäviä suuremmoisia hyväntekeväisyystanssiaisia kohtaan, joiden ainoana tarkoituksena on kerätä varoja kotikirkkomme lattialankkujen ja ikkunapielien kunnostamiseksi,'' Geraldine liversi.
''On kieltämättä hienoa, mitä kaikkea yhteishengellä on mahdollista saada aikaan etenkin tässä nimenomaisessa asiassa,'' piispa myönsi. - ''Varojen kerääminen kirkon kunnostamiseksi on ehdottoman edistyksellinen hanke nyt, kun kirkkonne on sulku-uhan alla!''
''Aivan niin, herra piispa,'' Geraldine huudahti ja tajusi sitten, mitä piispa oli sanonut. - ''Miten niin sulku-uhan alla?''
''Ei kai hiippakunta aio sulkea kirkkoa, juuri kun minut määrättiin seurakuntaan,'' Charles parahti.
''Niin! Kirkon katto on remontoitava ensi vuonna ja valitettavasti siihen ei ole varaa. Hiippakunnan kassa ammottaa tyhjyyttään samoin kuin tämänkin seurakunnan kassalipas,'' Cartwright sanoi. - ''Pienet kirkot suljetaan ja seurakuntia yhdistetään.''
''Kamala asia! Miten minun verrattoman hyväntekeväisyyskampanjani nyt käy, jos kerään varoja kirkon kunnostamiseksi ja ovet menevät säppiin,'' Geraldine kauhistui. - ''Minuthan leimataan kylällä huijariksi ja lahjoittajat vaativat rahojaan pian takaisin!''
''Puhumattakaan siitä, että minä joudun työttömäksi ja sen jälkeen kituutamme pienenpienellä sosiaaliavustuksella, joka on vähemmän kuin jo muutoinkin kohtuuttoman pieni palkkani,'' Charles huudahti.
''No mutta, rouva Durham. Nythän teille tarjoutuu erinomainen tilaisuus kerätä varoja kirkon hyväksi, kun se uhataan sulkea. Jos saatte remonttirahat kokoon, niin komitea ei varmastikaan sulje kirkkoa.''
''Ooh! No mutta sehän on totta. Ajatella! Kirkko pelastuu varainkeruuni ansiosta ja kiitokseksi seurakuntalaiset kiinnittävät kirkon seinään laatan, johon on kaiverrettu kapiteelikirjaimin Tämän kirkon pelasti ruustinna Geraldine Durham ja sitten pienemmällä kursiivilla nimeni alle on kaiverrettu sekä suuri joukko nimettömiä lahjoittajia,'' Geraldine innostui.
Charles oli kuitenkin epäilevämpi lahjoitusten merkitykseen asiassa. Katon korjaaminen ei varmastikaan ollut halpaa ja kylällä ei ollut juurikaan rikkaita, joilla olisi varaa tehdä huomattavia lahjoituksia.
''Kuinka paljon kattoremontti arviolta maksaa,'' Charles tiedusteli piispalta.
''Tietysti urakan hinnan määrittää urakoitsija, jolta seurakunta pyytää tarjouksen, mutta kyllä se varmasti ainakin parisataatuhatta maksaa ellei enemmänkin,'' Cartwright kertoi.
''Voi hyvänen aika,'' Charles parahti. - ''Joudun työttömäksi!''
''Olkaa huoleti, herra piispa. Huomenna lahjoituksia kertyy niin mahdottomasti, että sen jälkeen kirkon korjaamiseen on varoja vaikka lampaat söisi,'' Geraldine julisti. - ''Loistavan puheeni jälkeen lahjoittajien kukkaron nyörit avautuvat ammolleen ja taidan kiertää myös kaikki pitäjän mökit keräten kirkkoaan rakastavilta seurakuntalaisilta vähintään kymmenen punnan vähimmäislahjoituksen!''
Piispa hekotteli hyväntahtoisesti Geraldinen joristessa ja toivotti menestystä edistykselliseen hankkeeseen luvaten tehdä itsekin mainitun vähimmäislahjoituksen osoittaakseen tukensa. Piispan vielä tehdessä lähtöä Geraldine ennätti muistuttaa hänelle, miten tämäkin verraton kampanjana oltiin häneltä ehditty jo kerran salakavalasti ja häikäilemättömästi kaapata, mutta hän sai kuin saikin kaapattua sen takaisin - vain kirkon ja seurakunnan tähden.
''Ääni sisälläni sanoi, että kampanja on ehdottoman tärkeä ja merkittävä, ja nyt te tulitte ja toitte tämän ilosanoman, joka osoitti taistelun kampanjani takaisin kaappamiseksi ehdottoman oikeaksi liikkeeksi. Viimeinkin onni hymyilee minulle ja koko seurakunnalle!''
Piispa pyöräytti silmiään Geraldinen höpöttäessä ilosanomasta. Mikä ilosanoma se oli, jos kirkko aiotaan sulkea ja tuo nainen toivoo saavansa kunniaseppeleen päähänsä ennen kuin yhtäkään lahjoitusta on tehty kirkon pelastamiseksi.
Kartanolla Constance löysi Gracen vintin vieraskamarista tarkoituksenaan ottaa selvää väitetystä raskaudesta. Hänellähän oli siihen täysi oikeuskin, koska oli tuleva isovanhempi.
''Äitisi lähti viimein majatalolle, Grace,'' Constance kertoi tultuaan huoneeseen.
''Oliko hän vihainen, kun en tullut saattamaan häntä,'' Grace kysyi huolestuneena.
Constance hymähti, sillä häntä ei juurikaan Leonan mielentilat kiinnostaneet tuon taivaallista.
''Puhuin hetki sitten puhelimessa Sebastianin kanssa. Hän on tulossa jo kotiin,'' Constance sanoi viattomasti.
''Tulenkin häntä siinä tapauksessa vastaan,'' Grace sanoi iloisesti.
''Varoituksen sana, nuori nainen. Onnittelin Sebastiania raskautesi johdosta, mutta yllättäen hän ei ollut kuullut siitä sanaakaan,'' Constance sanoi.
''Sinulla ei ollut mitään oikeutta kertoa hänelle,'' Grace huudahti järkyttyneenä.
''Eikö todella? Itse asiassa hänen olisi pitänyt tietää siitä jopa ennen sinun äitiäsi. Hänhän on lapsen isä,'' Constance sanoi ovelasti.
''Olin aikeissa kertoa hänelle tänään!''
''Ilmeisesti sait tietää siitä itsekin vasta tänään, kun keskustelit äitisi kanssa. Yleensä asia valkenee odottavalle äidille eri tavalla kuin hätävalheena, mutta toisaalta Jeesuskin sikisi pyhästä hengestä,'' Constance ivasi.
''Miksi vihaat minua niin paljon? Et edes tunne minua!''
''Tunnen paremmin kuin arvaatkaan, darling. Minun on muuten varoitettava sinua vielä siitä, että Sebastian on vihainen kuin ampiainen, koska sai kuulla raskaudestasi käytännössä viimeisenä, joten sinulla onkin melkoinen työsarka vielä edessäsi tänä iltana, kun puitte tätä sotkua. Älä suotta kiirehdi alakertaan häntä vastaan, Grace,'' Constance sanoi vahingoniloa tuntien ja lähti vieraskamarista.
Sebastianin tullessa kotiin, Grace pysytteli visusti vinttikamarissaan uskaltamatta kohdata kihlattuaan peläten tämän olevan vihainen. Sebastian kuitenkin liittyi pian hänen seuraansa vinttikamariin kenties hieman väsyneenä, mutta ei vihaisena.
''Anna anteeksi, Sebastian,'' Grace aloitti anelevasti. - ''En voinut mitenkään arvata, että saisit asian tietoosi äidiltäsi. Hänellä ei ollut oikeutta kertoa sinulle!''
''Grace rakas, mistä puhut? Oletko jättänyt minulle jotakin kertomatta, josta äitini ilmeisesti jo tietääkin,'' Sebastian ihmetteli yllättyneenä.
''Ei voi olla totta. Äitisi valehteli minulle kertoneensa sinulle,'' Grace parahti. Perhanan Constance Dwyer!
Grace vaikeni, sillä mikä nyt neuvoksi? Häneltä meni mahdollisuus kertoa raskaudesta hienotunteisesti, koska häntä oli sahattu silmään.
''Voisitko kertoa, mistä on kysymys, jotta minun ei tarvitse lähteä äidiltäni kyselemään,'' Sebastian sanoi.
''Katsos, kun asia on niin, että saamme vauvan. Minun piti kertoa sinulle juuri tänään, mutta äitisi kuuli siitä minun äidiltäni, ja...''
''Hetkinen,'' Sebastian keskeytti. - ''Kerroit heille ennen minua?''
''Vain äidilleni, joka luuli, että sinun äitisi tiesi ja tietysti, että sinä tiedät myöskin!''
''Tämä on uskomatonta! Teoriassa on siis olemassa mahdollisuus, että äitisi on levitellyt jo tietoa kenelle hyvänsä ja minun osakseni tuli kuulla asiasta viimeisenä, vaikka minulla olisi ollut nimenomaisesti oikeus tietää ennen ketään muuta,'' Sebastian puuskahti tuohtuneena.
''Minun oli pakko kertoa äidilleni, jotta hän ei alkaisi painostaa yhtään enempää kihlauksen purkamiseksi!''
''Tiedätkö, tässä valossa raskausväite alkaa vaikuttaa hätäiseltä yritykseltä harhauttaa meuhkaavaa äitiäsi, kun minä kerran vielä kuulen asiasta viimeisenä,'' Sebastian sanoi.
''Et ole oikeasti tuota mieltä, Sebastian! Meistä tulee vanhemmat ja mielestäni se on hienointa koko maailmassa,'' Grace parahti.
''En tiedä, mitä mieltä olen. Jos tämä on valhe, niin yhteinen tarumme on ohi ennen kuin se kunnolla alkaakaan,'' Sebastian puuskahti tuohduksissaan ja lähti vinttikamarista ovet paukkuen.
''Sebastian! Tule takaisin, puhutaan,'' Grace aneli yksin huoneessa, mutta Sebastian ei palannut.
Kommentit
Lähetä kommentti