Osa 6
Pankinjohtaja James Campbell soitti heti seuraavana aamuna kartanolle selvittääkseen, miten pahaan liemeen hän oli päätymässä Lloydin takia, joka oli typeryyttään loukannut rakennuslautakunnan puheenjohtajaa, kenraali Georgea.
''On selvää, että sillä on vaikutusta,'' Constance myönsi ja huomautti kuitenkin, että kokoukseen oli vielä aikaa. Moni seikka ehtii muuttua ennen sitä.
''Hakemuksen tilanne on kimurantti, sillä George saattaa äänestää sitä vastaan,'' Constance sanoi. ''Lloyd meni solvauksessaan liian pitkälle, mutta sinulla ei ole hätää. Mikäli Lloyd ei pysty hoitamaan lainojaan ja pankki irtisanoo kiinnityksen, niin tarjoudun ostamaan Enfieldin.''
James Campbell huojentui, sillä hän tiesi, miten vaikea oli saada Enfieldin kaltainen huvila myydyksi ripeällä aikataululla. Pankki ei voisi odottaa rahojaan pitkään.
''Voit olla huoletta, James,'' Constance rauhoitteli. ''Pelastan mielelläni sinut pulasta, jos lautakunnan kokous ei tuota toivottua tulosta rakennusluvan kannalta ja Lloyd ei pysty hoitamaan lainojaan. Ystävänpalvelus.''
Constancen sanat tyynnyttelivät hermostunutta Campbellia sen verran, että puhelu saatettiin päättää huojentuinen mielin.
Sen jälkeen Constance lähti pappilaan viedäkseen uudelle isäntäväelle tervetuliaislahjan ja kiittää heitä vielä kerran vierailustaan kartanolla.
Pappilassa ruustinna Geraldine Durham otti hänet vastaan ja selitti miehensä olevan muka tapaamassa paikkakunnan sairaita ja muita vaivaisia. Se kuului hänen miehensä tärkeimpiin sielunhoidollisiin virkatehtäviinsä, joihin ylhäinen rovasti suhtautui niiden vaatimalla arvokkuudella.
Geraldine pyysi Constancea istumaan ja istui heti hänen jälkeensä. Sitten hän ryhtyi pitämään monologia siitä, miten aikoisi järjestää verrattoman varainkeruukampanjan, joka huipentuu ikimuistoisiin tanssiaisiin pappilan komeassa salissa. Paikkakunnan silmäätekevät raottaisivat kukkaronnyörejä rakkaan kotikirkon mätien lattialankkujen ja rispaantuneiden ikkunapielten hyväksi sekä pitäisivät kiitospuheita varainkeruun kunniaksi.
''Erittäin kannatettava hanke kaikessa kunnianhimoisuudessaan, ruustinna hyvä,'' Constance sanoi. ''Suokaa anteeksi, mutta ehdottaisin kuitenkin tanssiaisten järjestämistä kartanolla.''
''Oooh! Kartanon ylhäisessä salissa?'' Geraldine kysyi yllättyneenä.
''Tämä pappilan sali on jokseenkin pieni ja kartanossa olisi enemmän tilaa tanssiaisia ajatellen,'' Constance selitti.
Geraldinen piti katsoa erikseen ympärilleen, jotta saattoi omin silmin havaita saman asian. Pappilan sali oli kaikessa verrattomassa komeudessaan liian pieni ja tunnelma saattaisi muuttua klaustrofobiseksi!
''No mutta! Kartano olisi erinomainen tanssipaikka hienoille varainkeruujuhlilleni,'' Geraldine innostui. ''Lupaan, etteivät järjestelyt millään lailla häiritse rouva vapaaherrattaren kotirauhaan ja hän voi nauttia juhlista kunniavieraana!''
Constance kuunteli huvittuneena, kun Geraldine ryhtyi suunnittelemaan koristeiden ja pöytien sijoittelua hämärien muistikuviensa perusteella kartanosta, jossa oli käynyt vain yhden kerran. Aikansa kuunneltuaan Constance ehdotti, että ruustinna voisi tulla tutustumaan kartanoon uudelleen.
''Ooh! Kiitos kutsusta, totta kai tulen, rouva vapaaherratar,'' Geraldine solkotti innoissaan. ''Kartanon tarjoamisissa puitteissa tanssiaisistani tulee suurmenestys!''
Constance naurahti kevyesti, mutta ei kommentoinut. Geraldine tuskin huomasikaan, sillä hän uppoutui selostamaan, miten hänestä tulisi Constancen avulla pappilan mahtavin ruustinna kautta aikojen!
''Älkää suotta imarrelko, rouva Durham, meillä on pitkä tie edessämme,'' Constance sanoi ovelasti ja pahoitteli sitten, että hän joutuisi palaamaan kartanolle tuota pikaa.
''Olette henkiystäväni, arvoisa vapaaherratar!'' Geraldine virkkoi saattaessaan Constancea pappilan eteiseen. ''Suhteemme kivijalka on ystävyys, yhteistyötä ja avunanto sekä kiistämätön säätysisaruus!''
Constancen liuettua pappilasta kotiinlähdön varjolla, Geraldine asetti tervetuliaislahjaksi saadun kukkavaasin salin illallispöydälle.
Charlesin palattua kotiin, Geraldine kertoi juurta jaksaen, miten hän oli saanut sen muka henkilökohtaisena lahjanaan kartanon ylevän ylhäiseltä vapaaherrattarelta.
Charles oli mietteliäs. Hän katsoi maljakkoa ja vilkaisi ympärilleen, minkä jälkeen hän pudisti päätään.
''Eikö maljakko ole turhan pramea näissä vaatimattomissa puitteissa,'' Charles kysyi varovaisesti.
Geraldine ymmärsi yskän.
''Ooh! Olet ilman muuta oikeassa!'' Geraldine huudahti. ''Kuulehan, Charles, sinun pitää vaatia kirkonisännistöltä uusi ja uljas kalusto pappilaan. Mitähän vapaaherratarkin mahtoi ajatella näistä kulahtaneista mööpeleistä, kun istui rupattelemassa kanssani sivistyneitä?''
Charles äimistyi ja arveli, että isännistö ei varmastikaan taipuisi sellaiseen vaatimukseen.
''Tuskin onnistuu, mikäli kaikki kirkonisännät ovat yhtä nuivia kuin kenraali,'' Charles vastasi. ''Se vanha vuohi kukkoilee kirkonisäntänä niin kuin omistaisi koko kirkon!''
Geraldine oli toista mieltä.
''Sinä tietysti pakotat heidät käsittämään, että meilläkin on omat vähimmäisvaatimukset asuinympäristön suhteen ja huomautat heille, että pappilan herrasväen arvo ja asema vaatii uutta kalustoa!'' Geraldine neuvoi.
Charles huokaisi syvään.
''Voin yrittää,'' Charles sanoi kiusaantuneena.
''Pian meillä on täällä korkean arvomme mukaiset kalusteet!'' Geraldine riemuitsi.
Grace Gastille oli alkanut käydä ratsastunneilla kartanolla sen jälkeen, kun Sebastian oli kohteliaisuuttaan luvannut opettaa hänet ratsastamaan.
''En olisi ikinä arvannut, miten hienolta tuntuu ratsastaa ja katsella maailmaa hevosen selästä,'' Grace iloitsi.
''Edistyt hyvin ja sinusta voi sukeutua erinomainen ratsastaja, jos vain jatkat tunneilla käymistä,'' Sebastian sanoi ystävällisesti.
Grace ilostui entisestään, sillä hän oli salaa toivonut kuulevansa juuri nämä sanat. Hän kuitenkin varmisteli, oliko Sebastian tosissaan hänen mahdollisuuksistaan kehittyä hyväksi ratsastajaksi.
''Uskon siihen, mutta tietysti se vaatii paljon harjoitusta,'' Sebastian vastasi ja lupasi opettaa Gracea mielellään.
''Voi! Jatkan enemmän kuin mielelläni,'' Grace hymyili ja huomautti ratsastustuntien olevan hänen ainoa harrastuksensa nyt, kun hän oli jumiutunut Dawpooliin. Hänellä yksinkertaisesti ei ollut muuta tekemistä.
Vietyään hevoset talliin, Grace halusi erikseen kiittää Sebastiania siitä ystävällisyydestä, jota tämä oli hänelle osoittanut.
''Tiedätkö, mutta kaikki tämä merkitsee minulle niin paljon,'' Grace hymyili. ''Olen aina tahtonut oppia ratsastamaan ja minun piti tänne Englantiin asti tulla, tapasin sinut ja tässä ollaan!''
Sebastian oli vaitonainen. Hän ei tiennyt, mitä hänen olisi pitänyt sanoa. Hän vain katsoi Gracea vienosti hymyillen, sillä Gracen hymy oli valloittava ja tarttuvat. Sanaakaan sanomatta he kumpikin ottivat askeleen toisiaan kohti ja silloin tuntui, kun koko muu maailma olisi menettänyt hetkellisesti merkityksensä. Oliko heidän elämässä alkamassa uusi luku?
Jos kartanon tallissa vallitsi kiihkeä tunnelma, kipinöitä oli ilmassa myös kunnantalon kokoushuoneessa rakennuslautakunnan kokoontuessa päättämään Lloydin rakennuslupahakemuksen kohtalosta.
Campbell ja Lloyd olivat yrittäneet päästä seuraamaan kokousta sivusta, mutta puheenjohtajana nuijaa heiluttava George oli ajanut heidät matkoihinsa muka turvatakseen kokousrauhan ja estääkseen valtuutettuihin kohdistuvat ala-arvoiset vaikuttamisyritykset.
Hakemuksen muodollisen esittelyn jälkeen valtuutetuista ensimmäisenä puheenvuoroa pyysi saada Edwin Clifford, joka oli paikallinen poliisi.
''On selvää, että lautakunnan tulee myöntää rakennuslupa,'' Clifford julitsi. ''Kunnan etu vaatii, että alueellinen asuntotarjonta paranee ja samalla omistukset hajautuvat siten, ettei kunnan ainoa merkittävä vuokranantaja ole kartano!''
George hymähti halveksivasti Cliffordin puheenvuorolle ja huomautti, että lupahakemuksesta ei ilmene, että kyseessä olisi vuokra-alue.
''Mutta niin minulle vakuutettiin,'' Clifford puolustautui ja kertoi Henry Lloydin kertoneen sen hänelle henkilökohtaisesti.
George hymyili näennäisen hyväntahtoisesti ja sanoi:
''Ulkopuolinen vaikuttaminen on saattanut vaikuttaa arvostelukykyynne jopa siinä määrin, että teinä pidättäytyisin äänestämästä yleisen edun nimissä!''
''Asiatonta vihjailua!'' Clifford huudahti loukkaantuneena.
Cliffordin jälkeen puheenvuoroa pyysi saada Charlie Wright, joka halusi tuoda lautakunnan tietoon, että häntäkin oli lähestytty urakoitsijan taholta ja vakuuteltu, miten tärkeää pientaloalueen rakentaminen on kunnalle. Lopuksi oli esitelty erämääräisiä visioita rakennushankkeen positiivisista vaikutuksista kunnan talouteen.
''Vastustan rakennuslupaa,'' Wright ilmoitti. ''En hyväksy tällaisia vaikuttamispyrkimyksiä, joita luottamusmiehiin on kohdistettu.''
Rakennusluvan vastustajaksi ilmoittautui myös pormestari Francis Egerton, joka omassa puheenvuorossaan totesi Enfieldin taakse suunnitteilla olevan asuinalueen kunnallistekniikan rakentaminen jäisi köyhän kunnan kustannettavaksi ja määrärahaa siihen tuskin saisi, koska alue sijaitsi liian kaukana kunnallistekniikan verkosta.
''Rakennushanke rasittaisi liian raskaasti pitäjän äyrinmaksajia, joten tässä taloudellisessa tilanteessa kunnallistekniikan rakentaminen ilman todellista tarveperustetta olisi anteeksiantamatonta,'' Egerton sanoi ja ilmoitti, että vastustaa rakennusluvan myöntämistä. Hän saattaisi olla eri mieltä, mikäli Lloyd omalla kustannuksellaan rakentaa kunnallistekniikan. Salonkikelpoiset vastaukset olivat hänen erikoisalaansa.
''Edellisten puheenvuorojen perusteella todettakoon, että äänestäminen asiassa on tarpeetonta enemmistön vastustaessa rakennusluvan myöntämistä,'' George sanoi ja napautti pöydän kantta puheenjohtajan nuijalla. Päätös oli tehty.
Edwin Clifford huudahti ja huomautti, että lautakunta ei ollut täydellä kokoonpanolla päättämässä. Osa valtuutetuista puuttui, joten päätöstä ei voitaisi tehdä. Hän poliisimiehenä tuntee lait ja paragrafit.
''Kokousteknisesti olemme päätösvaltaisia ja laintuntemuksenne heikkous huolettaa minua henkilökohtaisesti, herra Clifford,'' George sanoi pisteliäästi. ''Päätöksenteon edellytykset täyttyvät, mutta voitte vaatia eriävän kantanne kirjaamista pöytäkirjaan, jos koette sen etunne mukaiseksi.''
Cliffordin eriävä kanta kirjattiin pöytäkirjaan, mutta se ei muuttanut päätöksen lopputulosta. Rakennuslupahakemus oli tullut joka tapauksessa kampitetuksi Georgen tuntiessa lievää vahingoniloa lautakunnan tekemästä järkipäätöksestä, jonka vaikutukset olivat tästä lähtien Lloydin ja Campbellin päänvaiva.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti