6. Kauaskantoinen päätös

 Osa 6

Pankinjohtaja James Campbell soitti heti ensitöikseen kartanolle selvittääkseen, miten pahaan liemeen hän oli päätymässä sen jälkeen, kun Lloyd oli typeryyksissään tullut loukanneeksi rakennuslautakunnan puheenjohtajaa.

''On selvää, että sillä on vaikutusta,'' Constance myönsi, mutta huomautti kuitenkin, että kokoukseen oli vielä kosolti aikaa ja moni seikka saattaisi muuttua siihen mennessä.

''Hakemuksen osalta tilanne on erityisen pulmallinen, sillä George saattaa hyvinkin äänestää sitä vastaan, koska Lloyd meni solvauksessaan liian pitkälle. Mutta mikäli rakennuslupa hylätään, olen valmis ostamaan Enfieldin pankilta, jos Lloyd tekee konkurssin ja pankki irtisanoo kiinnityksen,'' Constance sanoi ja väitti sen olleen hänen alkuperäinen suunnitelma siltä varalta, että rakennuslupa jäisi saamatta.

''Voit olla aivan huoletta, James. Tiedän vallan hyvin, että myöntämäsi laina on huomattavasti suurempi kuin kiinnitetyn kiinteisön arvo, mutta onhan minulla ne rahat, jotka sain maakaupasta ja voin vakuuttaa, että käytän ne enemmän kuin mielelläni pelastaakseni sinut tästä pulasta,'' Constance vakuutteli ja lisäsi tekevänsä mitä voitavansa tärkeän ystävän ja ystävyyden puolesta.

   Constancen sanat tuntuivat rauhoittavan Campbellia siinä määrin, että puhelu saatettiin lopetella huojentunein mielin.

Puhelun päätyttyä Constance lähti pappilaan viedäkseen isäntäväelle tervetuliaislahjan ja kiittääkseen heitä vierailusta kartanolla.

Pappilassa emäntä otti hänet vastaan ja liversi miehensä olevan tapaamassa paikkakunnan sairaita ja muita vaivaisia, koska se muka kuului hänen tärkeimpiin sielunhoidollisiin virkatehtäviinsä.

''Toivon sydämestäni, että tunnette olonne tervetulleiksi pitäjään,'' Constance lausui ojentaessaan lahjapakettia Geraldinelle.

''Ooh! Ei teidän olisi tarvinnut, rouva vapaaherratar,'' Geraldine kursaili. - ''Mutta käykää nyt ihmeessä istumaan, niin voimme keskustella varainkeruukampanjastani!''

Istuuduttuaan Geraldine ryhtyi pitämään monologia siitä, miten hän aikoo organisoida kampanjan ja kuinka hän tulee järjestämään verrattomat hyväntekeväisyystanssiaiset pappilan komeassa salissa paikkakunnan silmäätekevien raottaessa kukkaron nöyrejä pitäjän kirkon lahojen lattialankkujen ja rispaantuneiden ikkunapielten hyväksi.

Suunnitelmanne on kaikessa kunninahimoisuudessaan erittäin kannatettava, ruustinna hyvä,'' Constance sanoi. - ''Mutta jos ette pahastu, ehdottaisin tanssiaisten järjestämistä kartanossa. Tämä pappilan sali, jossa nyt istumme on melko pieni. Eikö teistäkin?''

   Geraldinen oli oikein katsottava ympärilleen todetakseen saman asian. Pappilan sali oli tosiaan liian pieni tanssiaisia ajatellen ja kuka ties tunnelma saattaisi muuttua vaikkapa klaustrofobiseksi!

''No mutta! Kartanohan olisi erinomainen tanssipaikka,'' Geraldine innostui. - ''Lupaan, etteivät järjestelyt tule millään lailla häiritsemään rouva vapaaherrattaren kotirauhaa ja hän voi nauttia juhlista kunniavieraana!''

Constance kuunteli huvittuneena Geraldinea tämän suunnitellessa koristeluja ja pöytien sijoittamista muistellen paikkoja erittäin hatariin muistikuviin tukeutuen. Lopulta Constance ehdotti, että Geraldine tulisi vaikkapa seuraavana päivänä vierailulle katsomaan paikkoja ihan konkreettisesti.

''Ooh! Tulen enemmän kuin mielelläni, rouva vapaaherratar. Kartanon tarjoamissa puitteissa suurenmoisesta varainkeruukampanjastani tulee ikimuistoinen suurmenestys,'' Geraldine riemuitsi ja höpötti Constancelle tämän olevan hänen ensimmäinen ystävänsä paikkakunnalla ja uskovansa, että Constancen avulla hänestä, rouva Geraldine Durhamista, tulee pappilan mahtavin rouva koko sen pitkän historian aikana.

''Älkäähän suotta imarrelko, rouva Durham. Meillä on vielä paljon taivallettavanamme tällä pitkällä tiellä,'' Constance sanoi ovelasti ja pahoittelin sitten, miten hänen piti palata takaisin kartanoon.

''Olette henkiystäväni, arvoisa vapaaherratar! Suhteemme kivijalka on ystävyys, yhteistyö ja avunanto sekä kiistämätön säätysisaruus,'' Geraldine solkotti saattaessaan Constancea kotimatkalle.

Constance liuettua kiusaantuneena pappilasta, Geraldine asetteli tervetuliaislahjaksi saadun kukkavaasin salin pöydälle. Miehensä palatessa kotiin, hän kertoi saaneensa sen muka henkilökohtaisena lahjanaan kartanon ylevän ylhäiseltä vapaaherrattarelta.

Charles katsoi maljakkoa mietteliäänä ja vilkuili ympärilleen päätään pudistellen.

''Eikö se ole turhan pramea pappilan vaatimattomaan kalustoon verraten,'' hän lopulta kysyi.

''Ooh! Olet ilman muuta oikeassa,'' Geraldine huudahti ja riensi miehensä luokse jatkaen: ''Kuulehan, Charles. Sinun pitää vaatia kirkkoneuvostolta, että seurakunta ostaa meille uuden kaluston! Mitähän vapaaherratarkin mahtoi näistä kulahtaneista mööpeleistä ajatella, kun istui täällä rupattelemassa sivistyneitä kanssani?''

   Charles äimistyi ja arveli, että kirkkoneuvosto eimoiseen vaatimukseen taipuisi.

''Tuskinpa onnistuu, jos kaikki kirkkoneuvoston jäsenet ovat yhtä nuivia kuin kenraali,'' Charles parahti. - ''Se vanha vuohi kukkoilee kirkonisäntänä niin kuin omistaisi kirkon!''

''No mutta! Sinä tietysti pakotat heidät käsittämään, että meilläkin on omat vähimmäisvaatimuksemme asuinympäristömme suhteen ja huomautat heille, että pappilan herrasväen arvo ja asema suorastaan vaatii uutta kalustoa!''

''Voinhan minä toki yrittää,'' Charles lopulta taipui vaimonsa riemuitessa, miten pappilaan saataisin pian uusi ja uljas kalusto.

Grace Castille oli alkanut käydä iltaisin kartanolla ratsastustunneilla sen jälkeen, kun Sebastian oli silkkaa kohteliaisuuttaan luvannut opettaa hänet ratsastamaan.

''En olisi ikinä arvannut, miten hienolta tuntuu ratsastaa ja tarkastella maailmaan hevosen selästä. Kokonaan uusi perspektiivi,'' Grace iloitsi.

''Edistyt hienosti ja sinusta voi sukeutua vielä erinomainen ratsastaja, jos vain jatkat tunneilla käyntiä,'' Sebastian sanoi ystävällisesti.

Grace tuntui ilostuvan entisestään, sillä nämä sanat hän olikin toivonut kuulevansa ja varmistellen vielä kyseli, olko Sebastian tosissaan hänen mahdollisuuksistaan tulla hyväksi ratsastajaksi.

''Uskon siihen, mutta luonnollisesti se vaatii paljon harjoitusta. Opetan sinua mielelläni, jos vain suinkin jatkat tunteja.''

''Voi! Jatkan enemmän kuin mielelläni,'' Grace hymyili ja huomautti sen olevan muutenkin ainoa tapa viettää aikaa nyt, kun hän oli jumiutunut tähän takapajuiseen pikkukylään isänsä perintötaloon.

Vietyään hevosen talliin, Grace halusi vielä erikseen kiittää Sebastian ratsastustunnista. Hän koki sen erityiseksi, sillä olihan kysymyksessä ensimmäinen kerta, kun Sebastian oli häntä ääneen kehunut.

''Tiedätkö mitä, mutta tämä kaikki merkitsee minulle niin paljon. Olen aina tahtonut oppia ratsastamaan, sitten tulin Englantiin, tapasin sinut ja tässä ollaan,'' Grace hymyili.

Sebastian oli vaitonainen, sillä hän ei tiennyt mitä olisi pitänyt sanoa. Hän vain katsoa Gracea vienosti hymyillen, sillä Gracen hymy oli valloittava ja tarttuva. Sanaakaan sanomatta he kumpikin ottivat askeleen toisiaan kohti ja samalla hetkellä koko muu maailma tuntui menettävän hetkellisesti merkityksensä. Oliko heidän kummankin elämässä alkamassa kenties uusi luku?

Jos kartanon tallissa vallitsi kiihkeä tunnelma, niin kipinöitä oli ilmassa myöskin kunnantalon kokoushuoneessa rakennuslautakunnan kokoontuessa päättämään Lloydin rakennuslupahakemuksen kohtalosta. Campbell ja Lloyd olivat yrittäneet päästä seuraamaan kokousta muka lehtereiltä, mutta puheenjohtajan ominaisuussa George oli ajanut heidät matkoihinsa turvatakseen kokousrauhan ja estääkseen valtuutettuihin kohdistuvat ala-arvoiset vaikuttamisyritykset.

Hakemuksen esittelyn jälkeen valtuutetuista ensimmäisenä puheenvuoroa pyysi saada Edwin Clifford, joka oli paikallinen passipoliisi.

''On selviö, että lautakunnan on myönnettävä rakennuslupa. Kunnan etukin sitä vaatii, että alueellinen asuntotarjonta paranee ja samalla vuokra-asuntojen omistajuuskin hajautuu siten, ettei kunnan ainoa vuokranantaja oli Dawpoolin kartano,'' Clifford julisti.

George hymähti Cliffordin puheenvuoron päättyttyä ja huomautti, että lupahakemuksesta ei ilmene, rakennettaisiinko hakemuksessa esitetyt pientalot vuokra-asunnoiksi vai omistusasunnoiksi.

''Mutta niin minulle vakuutettiin,'' Clifford sanoi. - ''Itse Henry Lloyd sanoi sen minulle.''

   George hymyili näennäisen hyväntahtoisesti ja sanoi sitten:

''Ulkopuolinen vaikuttaminen on saattanut vaikuttaa arvostelukykyynne heikentävästi jopa siinä määrin, että teinä pidättäytyisin äänestämästä yleisen edun nimissä!''

''Törkeää vihjailua,'' Clifford parahti, mutta George ohitti hänen vaikerruksena.

Seuraavaksi puheenvuoroa pyysi saada Charles Wright, joka halusi tuoda lautakunnan tietoon, miten häntäkin oli lähestetty urakoitsijan taholta ja vakuutettu, miten tärkeää uuden pientaloalueen rakentaminen muka oli ja esitelty päätteeksi epämääräisiä visioita rakennushankkeen positiivisista vaikutuksista kunnan talouteen.

''En pidä tämänkaltaisista vaikuttamispyrkimyksistä, joita kunnan luottamusmiehiin on kohdistettu, joten ilmoitan jo tässä vaiheessa vastustavani rakennusluvan myöntämistä!''

   Rakennusluvan myöntämistä vastusti myöskin pormestari Francis Egerton, joka puheenvuorossaan totesi Enfieldin taakse suunnitteilla olevan pientaloalueen kunnallistekniikan rakentamisen jäävän köyhän kunnan kustannettavaksi eikä siihen saisi tällä hetkellä valtiolta määrärahaakaan, koska alue sijaitsi liian kaukana kunnallistekniikan verkosta.

''Rakennushanke rasittaisi toteutuessaan liian raskaasti kunnan äyrinmaksajia, joten tässä  taloudellisessa tilanteessa kunnallistekniikan rakentaminen ilman selkeää tarveperustettu olisi anteeksiantamatonta, joten vastustan rakennusluvan myöntämistä,'' Egerton kommentoi. Salonkikelpoiset vastaukset olivat hänen erikoisalaansa.

''Edellisten puheenvuorojen perusteella voitaneen todeta, että äänestäminen asiassa on tarpeetonta selkeän enemmistön vastustaessa rakennusluvan myöntämistä,'' George sanoi ja napautti nuijalla pöytään.

   Tällöin Edwin Clifford huudahti ja huomautti, että lautakunta ei ollut täydellä kokoonpanolla päättämässä asiasta, koska osa valtuutetuista puuttui, joten päätöstä ei voitaisi tehdä. Niin sanoi muka kunnallislaki, jonka hän poliisimiehenä tunsi kuten kaikki muutkin paragrafit.

''Kokousteknisesti olemme päätösvaltaisia ja kunnallislaintuntemuksenne heikkous huolestuttaa minua henkilökohtaisesti, herra Clifford. Päätöksenteon edellytykset täyttyvät, joten mikäli vastustatte lautakunnan ratkaisua voitte vaatia eriävän mielipiteenne kirjaamista pöytäkirjaan,'' George sanoi kärsivällisesti.

   Cliffordin eriävä kanta kirjattiin pöytäkirjaan, mutta päätös tehtiin ja rakennuslupahakemus oli siten tullut kampitetuksi Georgen tuntiessa lievää vahingoniloa lautakunnan tekemästä järkipäätöksestä, jonka vaikutukset olivat tästä eteenpäin Lloydin päänvaiva.