15. Pyhät edustusmenot

 Osa 15

   Kirkkoneuvosto kokoontui seurakuntatalolla tavanomaisen vähälukuisena, mutta silti päätösvaltaisena.

   ''Varainkeruutanssiaisten peruuntuminen johtui siitä, että vaimoni sai ruokamyrkytyksen ja aikoo järjestää tapahtuman uudelleen toivuttuaan taudin kourista,'' kirkkoherra Charles Durham selvitti.

   ''Ei järjestä!'' George sanoi tiukasti. ''Varainkeruun nimissä patsastelu loppuu nyt tähän paikkaan!''

   ''Kohtuutonta!'' Charles parahti ja selitti, että vaimonsa sairastuminen ei ollut hänen oma vikansa.

   ''Viis siitä!'' George puuskahti. ''Meillä on tärkeämpiä asioita pohdittavanne kuin vaimonne edesottamukset.''

   ''Niinkö?'' Charles hämmästyi ja halusi tietää, mihin kenraali viittaa.

   ''Kirkon katto pitää kunnostaa ja seurakunnalla ei ole varaa, Durham, minkä käsittäisitte, ellette vain ajattelisi omaa palkkaanne kaiken aikaa,'' George sanoi ivallisesti.

   ''Hävytöntä!'' Charles parahti loukkaantuneena.

   ''Olkaa hiljaa! Tuomiokapituli haluaa sulkea kirkon, jos kattoa ei korjata ja esittää vaihtoehtona seurakunnan liittämistä naapuriseurakuntaan,'' George selvitti kirkkoneuvostolle.

   ''Vaimoni varainkeruukampanjalle on selkeä tarve,'' Charles yritti.

   ''Katon korjausta ei makseta taskunpohjilla, Durham!'' George sanoi kiukkuisesti. 

   Sitten George piti taktisen tauon ja otti puheeksi kokonaan toisen asian.

   ''Voisitteko selittää, miksi seurakunnan luottokortilta on ostettu huonekaluliikkeestä tavaraa useiden tuhansien puntien edestä, kirkkoherra?''

   Charles punehtui.

   ''Pappilan salin kalusto oli välttämättä uusittava,'' Charles selitti ja väitti sen olevan tavanomainen edustuskulu toivoen, että asia olisi sillä selvä.

   ''Pah! Huonekalujen ostaminen kotitalouteenne ei ole mikään edustuskulu, jonka voisitte maksaa seurakunnan varoista, Durham!'' George puuskahti. ''Minun nähdäkseni olette kavaltanut seurakunnan vähiä varoja!''

   Ennen kuin Charles ennätti sanoa puolustuksekseen mitään, kirkkoneuvoston jäsen Philip Quinn pyysi saada puheenvuoroa.

   ''Eikö tavallisesti noin suurten hankintojen tekeminen edellytä kirkkoneuvoston päätöstä? Ehdotan, että pastorin käyttöön annettu luottokortti hyllytetään ja seurakunta tekee rikosilmoituksen,'' Quinn sanoi.

   ''Älkäähän nyt!'' Charles huudahti. ''Tämä alkaa jo vaikuttaa seurakunnan kirkkoherraan kohdistuvalta ajojahdilta ja panettelulta. Pappilan salin kalusto on seurakunnan omaisuutta, koska seurakunta on se maksanutkin.''

   ''Älkää olko naurettava, pastori!'' George sanoi kiukkuisesti. ''Pappilan kalusto on yksityistä omaisuuttanne, vaikka olisittekin sen maksanut seurakunnan varoista, ja näin olette toki tehnytkin eli kavaltanut rahoja omaan käyttöönne.''

   ''Rikosilmoitus tai pappi maksakoon takaisin seurakunnalle,'' Quinn kommentoi.

   ''Jos haluatte välttää rikosoikeudellisen vastuun, Durham, katsomme teidän olevan velkaa seurakunnalle ja ostoksenne merkitään kirjanpitoon seurakunnan myöntämäksi korottomaksi lainaksi, jonka tietenkin maksatte takaisin,'' George muotoili.

   ''Mutta se on edustusmeno!'' Charles huudahti. ''Millä maksan takaisin, kun palkkani on niin pieni ja onneton, että hädintuskin tulen toimeen?''

   ''Maksatte lainan erissä takaisin seurakunnalle kuukausittain ja olette kiitollinen, ettemme vie asiaa tuomiokapituliin,'' George sanoi nyreästi.

   Kaikki kirkkoneuvoston jäsenet yhtyivät Georgen kantaan, joten pastorin edustusmeno muuttui lainaksi takaisinmaksuvelvollisuudella. 

   ''Pidän tätä silti kohtuuttomana menettelynä,'' Charles nurisi. 

   ''Seurakunnan rahoja ei hassata ilman asianmukaisia päätöksiä, pastori!'' George jylisi. ''Ei ainakaan niin kauan, kun minä tässä neuvostossa istun ja toimin kirkonisäntänä. Painakaa se mieleenne!''

   Kohtelustaan sydämistynyt kirkkoherra Charles Durham palasi kotiin masentuneena ja vihaisena. Millä hän elättäisi itsensä ja vaimonsa, kun joutuu maksamaan takaisin lainaa seurakunnalle kenraalin johtaman kengurutuomioistuimen päätöksellä? Kaluston hankinta oli puhtaasti edustuskulu tai ainakin perusteltavissa. Pappilassa pitää olla edustavat huonekalut, koska pappilan ovet ovat auki seurakuntalaisille. 

   ''Hävytöntä! Pappilan salin edustuskalusteet ovat osa edustusasemaamme!'' Geraldine parahti ja levitteli käsiään pappilan salin pöydän päässä, kun kuunteli Charlesin selostusta kokouksesta.

   ''Kenraali puski päätöksen läpi väkisin, ja kukaan ei uskaltanut sanoa poikkipuolista sanaa puolustuksekseni,'' Charles vaikeroi.

   ''Senkin hölmö! Annat kenraalin kävellä ylitsesi, vaikka olet ylhäinen rovasti!'' Geraldine valitti ja neuvoi valittamaan piispalle.

   ''En haluaisi lähteä valittamisen tielle, sillä piispa saattaisi tulkita asian siten, että minä olen ylittänyt valtuuksiani,'' Charles sanoi arasti.

   ''Piispa pitää puoltasi vuorenvarmasti,'' Geraldine väitti. ''Hän on meidän ystävämme ja näit itsekin, miten rattoisasti hän viihtyi ylevöittävässä seurassamme!''

   ''No mutta, sydämeni valittu,'' Charles aloitti. ''Emme voi sotkea piispaa tähän, sillä hän laittaa vain asessorinsa tutkimaan asiaa.''

   ''Älä sure, Charles!'' Geraldine sanoi. ''Minä kirjoitan sinun puolestasi selonteon ja sinä lähetät sen sitten piispalle. Minä osaan selittää asian siten, että piispakin ymmärtää edustuskalusteiden välttämättömyyden pappilan herrasväen arvon ja aseman kannalta!''

   Charles huokaisi. Antaa vaimon kirjoittaa, mutta ei hän sitä piispalle suinkaan lähetä, sillä Geraldinen selvitykset herättäisivät vain mielenkiintoa ja lisäkysymyksiä.

   ''Kun minä kirjoitan puolestasi ja sinä toimitat sen henkilökohtaisesti piispalle, niin kirkkoneuvosto saa itsensä piispan vastaansa!'' Geraldine solkotti ja kiirehti kansliaan laatimaan selvitystä edustuskalusteiden merkityksestä seurakunnalle.

   Seuraavana päivänä James Campbell tuli kartanolle keskustellakseen Constancen kanssa tarkemmin Enfieldin ostamisesta. Asia oli tärkeä, sillä Campbellilla ei ollut varaa riskeerata työpaikkaansa.

   ''Toivottavasti et ole vetäytymässä huvilan hankinnasta,'' Campbell sanoi ja ilmaisi pahimman pelkonsa. 

   ''Ole huoletta, James,'' Constance sanoi rauhoittavasti. ''Haluan keskustella siitä kanssasi tarkemmin, jotta kakki mahdollisuudet voidaan kartoittaa.''

   Campbell vaikeni, mutta rauhoittui hieman. Hän oli pelännyt, että Constance ilmoittaa vetäytyvänsä ostosta suorilta käsin, vaikka voisi ostaa huvilan maineen pankilta jopa alihintaan.

   ''En pidä järkevänä Enfieldin ostoa, koska en tarvitse rakennusta ja sitä ei voi muuttaa järkevästi esimerkiksi maaseutuhotelliksi,'' Constance sanoi.

    Campbell järkyttyi. Hänen pahin pelkonsa kävi sittenkin toteen, vaikka Constance oli lupaillut ihan päinvastaista.

    ''Enfieldin maat ovat soraiset ja hedelmättömät, joten nekään eivät houkuta tarpeeksi,'' Constance selitti ja jatkoi sitten hymyillen: ''Ajattelin, että sinä voisit ostaa huvilan kodiksesi, James.''

   ''No mutta, Constance,'' James parahti. ''Ei minulla ole varaa maksaa pankin pyytämää hintaa ja huvilan palovahinkojen korjaaminen vienee sievoisen summan.''

   ''Olen kuitenkin ymmärtänyt, että pystyisit ostamaan Enfieldin sen todellisella markkinahinnalla,'' Constance huomautti.

    ''Kipurajalla, kipurajalla,'' Campbell sanoi nolostellen.

    ''Lainaan sinulle lisää rahaa, jotta voit ostaa Enfieldin ja kunnostaa sen,'' Constance sanoi yllättäen. ''Laina on tietysti koroton ja maksuaika pitkä. Mitä sanoisit siitä?''

   Campbell häkeltyi.

   ''Lainaisitko minulle satatuhatta puntaa tuosta vain?'' Campbell kysyi varovaisesti.

   ''Enemmän kuin mielelläni, James,'' Constance sanoi. ''Autan sinua mielelläni. Mielestäni sinulla pitäisi olla edustava asunto, sillä huvilalla on tietty prestiisiä ainakin tietyissä piireissä.''

   Campbell tiesi, että Constance oli oikeassa. Ulkoisilla puitteillakin oli merkitystä.

   ''Oletko ihan tosissasi tästä asiasta?'' Campbell varmisteli.

   ''En laske leikkiä, ja tämä ratkaisee myös ongelmasi,'' Constance huomautti. 

   Campbell piristyi, sillä asia tuntui ratkeavan kuin itsestään. Constancen lainan turvin hän voisi ostaa Enfieldin ja pelastaa oman nahkansa. Hän säilyttäisi pankinjohtajan toimensa, isännistön luottamuksen ja sosiaalinen prestiisikin kasvaa. Lainapaperit päätettiin tehdä heti.

   ''Hetkinen,'' Campbell muisti. ''Olisi hyvä, jos meillä olisi vielä todistajan nimi velkakirjassa.''

   ''Tosiaan, James,'' Constance myönsi ja kutsui kuuluvasti sisäkköään.

   Beatrice kiirehti koikkelehtien paikalle.

   ''Voisitko todistaa luottamusta herättävällä nimelläsi oikeaksi pankinjohtajan nimen erääseen paperiin?'' Constance kysyi.

   ''Totta kai, rouva kulta!'' Beatrice virkkoi iloisena ja hämmästyneenä. Viimeinkin hän on pääsemässä sisäpiiriin, kun oikein todistajaksi kelpuutetaan!

   Näin ollen seurue siirtyi Constancen vanavedessä kirjastohuoneeseen, jossa paperit tehtiin Beatricen kykenemättä hillitsemään uteliaisuuttaan, kun sai paperin eteensä todistaakseen Campbellin nimikirjoituksen.

   Beatrice kiirehti heti nimikirjoitustilaisuuden jälkeen huoneeseensa kartanon palvelijainsiipeen, sillä nyt hänellä oli todellinen jymyuutinen kerrottavaksi eteenpäin.

   ''Haloo! Minä täällä,'' Beatrice kuiskutti puhelimeen ja vilkuili nopeasti sivuilleen varmistaakseen, että oli aivan varmasti itsekseen.

   ''Kuule! Vapaaherratar lainasi pankinjohtajalle satatuhatta ja korottomasti hyvin pitkällä maksuajalla,'' Beatrice solkotti innoissaan. ''Miten niin mitä varten? En minä vain tiedä! Kuinka niin en hoida työtäni? Olen erinomainen taloudenhoitajatar, johon luotetaan jopa velkakirjanteossa!''

   Soittaja tuntui olevan eri mieltä lähes kaikista asiainkohdista Beatricen kanssa.

   ''Jos olet tuota mieltä, niin irtisanon ystävyytemme!'' Beatrice puuskahti ja löi luurin kiukustuneena soittajan korvaan. 

   Illan hämärtäessä kartanolle saapui ennestään tuntematon nainen, joka ei ollut mitenkään tuttu ja puhui lontoolaiselle korostuksella.

   ''Hyvää iltaa! Olette varmaankin vapaaherratar Constance Dwyer?'' nainen kysyi ja ojensi kätensä.

   ''Tiedän, kuka olen,'' Constance vastasi huvittuneena. ''Mutta entäpä kuka te olette?''

   ''Unohdin aivan esittäytyä,'' nainen sanoi teeskennellen. ''Olen Christine Weir. Pääomasijoittaja Lontoo Citystä!''

   ''Kerrassaan vaikuttavaa,'' Constance sanoi ja pyöräytti silmiään. ''Pitäisikö minun tuntea teidät jostain, neiti Weir?''

   Christine hymyili leveästi.

   ''Olen tullut kertomaan teille jotakin sisäköstänne, joka ihme kyllä ei näytä olevan haukkana paikalla,'' Christine sanoi piruilevaan sävyyn. ''Toivottavasti ette tykkää kyttyrää, mutta haluan avata silmänne ja paljastaa, että pidätte käärmettä povellanne!''

   Constance naurahti kevyesti, mutta kutsui naisen saliin kuullakseen, mitä kerrottavaa pääomasijoittajalla voisi muka oli jostain niin epämerkittävästä henkilöstä kuin Beatrice Court.

   ''Pitemmittä puheitta, vapaaherratar, teillä on täällä kartanossa ilmielävä laululintunen,'' Christine sanoi voitokkaasti. ''Tiedän kaiken teidän asioistanne, kiitos hänen!''

   ''Todellako?'' Constance kysyi vaikuttamatta lainkaan yllättyneeltä. Palvelijat juoruilevat aina minkä ehtivät. Se on ärsyttävää, mutta kuuluu asiaan.

   ''Tiedän senkin, että annoitte tänään lainan pankinjohtaja James Campbellille!'' Christine selitti ja katsoi merkitsevästi vapaaherrattareen. Mokoma yläluokkainen typerys!

   ''Liekö tuo salaisuus, kun todistajana oli juoruileva sisäkkö?'' Constance naurahti. 

   ''Mutta se todistaa, että tiedän teistä monenlaisia asioita, joiden ette halua päätyvän julkisuuteen ja kaikesta saatte kiittää sisäkköänne,'' Christine sanoi ja nauroi pilkallisesti. ''Hän on vuotanut minulle kaiken asioistanne yötä myöten!''

   ''Se on valetta!'' Beatrice huudahti ja syöksyi saliin. ''Älkää uskoko, rouva kulta!''

   ''Kas, Beatrice! Hauska nähdä pitkästä aikaa,'' Christine sanoi ivalliseen sävyyn. ''Tulin kertomaan sinulle, että komennuksesi on päättynyt.  Turha odottaakaan, että ystävyytemme jatkuu. Olen jo tuhonnut sinut  ja paljastanut emännällesi, että millainen epatto olet!''

   Constance naurahti huvittuneena.

   ''Vaikuttavaa, miten moderni olette, neiti Weir,'' Constance sanoi. ''En tiennytkään, että pääomasijoittajat pitivät nykyään piikojakin ystävinään.''

   ''Kuka vain kelpaa liittolaiseksi, josta on hyötyä!'' Christine väitti. ''Mutta teinä antaisin tälle sisäkön irvikuvalle kenkää ja heti!''

    ''Ei se sovi, sillä en ole löytänyt toista sisäkköä,'' Constance naurahti ja tiedusteli, että olisiko kenties Christinelle kiinnostusta tulla palvelukseen.

   ''Älkää hulluja puhuko!'' Christine sähähti loukkaantuneena. 

   ''Ajattelin, kun niin kovasti haluatte Beatricen lähtevän,'' Constance naurahti.

   ''Haluan vain oikeuden toteutuvan ja oikeutta on se, että ystävänsä pettävät saavat kärsiä ja joutuvat tuomiolle!'' Christine solkkasi.

   ''En ole pettänyt ketään!'' Beatrice huudahti ja kääntyi vapaaherrattaren puoleen. ''Olen teille hyvä palvelija, rouvakulta!''

   ''Kehno surkimus sinä olet!'' Christine huudahti. ''Sitä paitsi olet myös täysin onneton vakooja, vaikka pyysin sinua pitämään kaikkea tarkasti silmällä. Epäonnistuit näinkin helposta tehtävästä täydellisesti!''

   Constance huokaisi.

   ''Mikäli näin on, neiti Weir,'' Constancen aloitti. ''Toisin sanoen myönnätte, ettette tiedä paljoakaan ja voin vakuuttaa, että Court ei tiedä mitään sellaista, millä voisitte kiristää minulla. Siitähän tässä kaikessa on perimmiltään kysymys. Kiristyksestä.''

   ''Olette ovela, vapaaherratar, myönnän sen,'' Christine sanoi ja yritti kuulostaa itsekin ovelalta. ''Mutta enkö tiennyt oikein, että lainasitte tänään Campbellille rahaa? Se on varmasti hänestä suuri summa, mutta minulle se on pisara meressä!''

   ''En aio keskustella kanssanne rahasta, neiti Weir,'' Constance sanoi tiukasti.

   ''Pointti oli se, että minä tiedän asioistanne, koska Court niitä minulle juoruaa ja saatan tietää paljon enemmän kuin olette valmis uskomaan,'' Christine huomautti.

   Constance naurahti jälleen huvittuneena. 

   ''Laululintusenne on voinut visertää teille hieman epävireisesti,'' Constance huomautti ja naurahti kevyesti.

   ''Yritys hyvä kymmenen, vapaaherrratar! Tiedän teistä asioita, joiden ette halua päätyvän ulkopuolisten korviin ja lehdistöä varmasti kiinnostaa, millä tavalla täällä hoidetaan asioita,'' Christine sanoi ja alkoi suuttua.

   Tällöin Beatrice puuttui keskusteluun ennen kuin Constance ehti sanoa puolta sanaa.

   ''Hän kiristää teitä, rouva kulta, kuten minuakin!''

   ''Voihan asian niin halutessaan muotoilla,'' Constance sanoi ja kääntyi katsomaan Christineä. ''Jos kiristätte, niin teillä täytyy olla jokin muu motiivi kuin halu vuotaa lehdistölle jotain. Kertoisitteko, mitä haluatte?''

   ''Olen päättänyt rakentaa tänne kylpylän ja huivpuiston,'' Christine selosti. ''Te ja poikanne varmistatte, että näin tulee tapahtumaan tai saatan teidät noloissa merkeissä eetteriin!''

   ''Kuulostaa siltä, että meille on tulossa liikeneuvottelu,'' Constance huokaisi. ''Jospa palaisimme asiaan huomenna? Haluaisin keskustella hieman tämän epattopalvelijani kanssa hänen työnsä jatkuvuudesta Dawpoolista.''

   ''Pyydän, rouva kiltti, älkää antako minulle potkuja!'' Beatrice huudahti. ''Minä viihdyn täällä ja haluan palvella teitä!''

   ''Onnea vain työnhakuun, Beatrice!'' Christine huudahti pilkallisesti. ''Minulle sopii, että jatkamme neuvonpitoa huomenna, vapaaherratar, sillä täytyyhän teidän käydä pienet irtisanomisneuvottelut sitä ennen.''

   Christine purjehti voitokkaan näköisenä ulos kartanolta ja tunsi suurta mielihyvää, kun saattoi paljastaa Beatricen ja samalla sysätä oman hankkeensa liikkeelle. Vielä lähtiessään hän ilmoitti, että hän on tullut jäädäkseen ja jokaisen tulee sopeutua muuttuviin olosuhteisiin nöyryyttä ja kiitollisuutta tuntien.

   Christinen lähdettyä Beatrice kampesi itsensä ylös sohvalta ja riensi selittämään vapaaherrattarelle, miten asiat hänen mukaansa olivat.

   ''Tuo nainen on pahinta laatuaan oleva kiristäjä, rouva vapaaherratar! Hän on vaatinut minua raportoimaan kaikesta, mitä täällä olen nähnyt tai kuullut puhuttavan. En olisi pettänyt teitä, jos hän ei olisi kiristänyt minua,'' Beatrice vaikersi.

   ''Miten hän on kiristänyt sinua, Beatrice? Kertoisitko,'' Constance kysyi.

   ''En tiedä tai tarkoitan, että se on tuntunut siltä kuin hän kiristäisi minua! Voi, älkää antako minulle potkuja!'' Beatrice aneli.

   ''Ymmärrän sen. Olet kuitenkin rikkonut luottamukseni, mutta siitä huolimatta hyvää palvelusväkeä on vaikea löytää ja olet hoitanut työtehtäväsi säntillisesti,'' Constance sanoi tyynesti. Hän tarvitsi sisäkköä.

   ''Kyllä! Ehdottoman säntillisesti olen hoitanut kaikki työni ja hyvin, rouva vapaaherratar,'' Beatrice toisteli.

   ''Olisi vahinko, jos joutuisin luopumaan sinusta,'' Constance sanoi rauhallisesti. ''Saat tietenkin jäädä kartanoon.''