13. Ruustinnan suuri ilta
Osa 13
''Olen jo iso poika, äiti, ole huoleti,'' Sebastian sanoi ja hymyili äidilleen ystävällisesti eteishallissa tehden samalla lähtöä.
''Tiedän sen, Sebastian. Pelkään aina kuitenkin puolestasi,'' Constance vastasi.
George, joka oli tullut myöskin katsomaan lähtöseremonioita nousi viimein tuolistaan.
''Ei poika sentään ole sotaan lähdössä,'' George tuhahti Constancelle ja kääntyi Sebastiania kohti jatkaen: - ''Menetkö laivalla vai lentokoneella?''
''Lentäen,'' Sebastian vastasi.
''Pah! Varo laukkurosvoja lentokentällä eikä kannata poiketa kahviloissa myöskään,'' George neuvoi isällisesti.
''Olen matkustanut Amsterdamiin monesti. Pärjään kyllä, isä ja äiti,'' Sebastian hymyili huvittuneena - aina sama juttu, lähtipä hän minne hyvänsä.
Sitten he kuulivat, kun taksin torvi törähti pihassa.
''Täytyy lähteä. Palaan parin päivän päästä,'' Sebastian sanoi.
''Soita heti, kun olet päässyt perille! Hyvä matkaa, poikani,'' Constance sanoi.
''Soitetaan! Näkemiin nyt,'' Sebastian tervehti ja lähti ovesta vanhempiensa katsoessa hänen jälkeensä.
Vain hetki Sebastianin lähdettyä Grace kiirehti eteishalliin, josta löysi Constancen ja Georgen keskustelemasta Sebastianin lähdöstä.
''Oliko tuo Sebastian? Ei kai hän jo lähtenyt hyvästelemättä minua,'' Grace kysyi järkyttyneenä.
''Suo anteeksi, Grace, mutta näethän, että Georgella ja minulla on juttu kesken,'' Constance sanoi ärtyneesti. Eikö Gracella ole lainkaan tilannetajua?
''Näen kyllä, mutta entä Sebastian? Miten hän saattoi lähteä hyvästelemättä minua,'' Grace ihmetteli.
''Kenties se kertoo sinulle, miten paljon Sebastian sinusta todella välittää, jos hän lähtee ulkomaanmatkalle hyvästelemättä sinua laisinkaan,'' Constance hymyili ivallisesti.
''Meillä oli kaikki hyvin ennen kuin sinä pakotit minut paljastamaan Sebastianille raskauteni!''
''Pah! Raskaus? Petosta ja silmänlumetta,'' George puuskahti. Tottahan Gracen kaltainen naikkonen yrittäisi sitoa itsensä osaksi perhettä keinoja kaihtamatta.
''Ei ole,'' Grace puolustautui.
''Toivottavasti kerroit Sebastianille totuuden, sillä jos valehtelet jostakin näin merkittävästä asiasta, voi olla, että häitä ei koskaan tanssitakaan,'' Constance huomautti.
''Totuus on, että minä olen raskaana. Halusitte tai ette,'' Grace sanoi tiukasti.
''Mitäpä jos todistaisit sen tai muussa tapauksessa lopetat tuon pajunköyden syöttämisen,'' Constance vastasi.
''Todistan sen teille ja sen jälkeen te kumpikin huomaatte olleenne väärässä suhteeni, ja pyydätte nöyrästi anteeksi,'' Grace puuskahti.
''Älä ole naurettava, kultaseni. Suo anteeksi, mutta herra Campbell on tulossa vieraakseni, joten minulla ei ole aikaa kuunnella jorinoitasi, Grace,'' Constance naurahti.
''Eikä minulla! Lähden valmistautumaan pappilan muorin pilipalitanssiaisiin ottamalla neuvoa antavan rohkaisuryypyn golfkerholla,'' George sanoi.
Pian Grace huomasi jääneensä yksin eteishalliin ja pakeni huoneeseensa itkemään. James Campbell saapuikin kartanolle jonkin ajan kuluttua ja Constance otti hänet vastaan salissa.
''Pankki on viimein ottanut Enfieldin haltuunsa ja sen myyntihinnaksi on määrätty kolmesataatuhatta puntaa,'' Campbell kertoi. - ''Yhtä paljon kuin Lloyd otti lainaa.''
''Se on sangen paljon, kun ottaa huomioon tulipalon aiheuttamat vahingot,'' Constance sanoi. - ''Vakuutus ei arvatenkaan korvannut mitään?''
''Valitettavasti vakuutusyhtiön mielestä kaikki viittaa tuhopolttoon ja vakuutuspetoksen yritykseen, joten se on kieltäytynyt korvaamasta mitään.''
''Kuten me kumpikin tiedämme, niin Enfieldin arvo ei ole kahtasataatuhatta puntaa enempää, James. Tulipalon aiheuttamat vahingot lienevät kuitenkin huomattavat.''
''Tiedän,'' Campbell parahti. - ''Jos Enfieldiä ei saada myydyksi...''
''Ole huoleti, James. Pidän sanani ja jätän kolmensadantuhannen punnan tarjouksen pankille,'' Constance lohdutti. - ''Et menetä työpaikkaasi.''
''Olet tosi ystävä, Constance. En tiedä, miten voisin kiittää sinua,'' James huokaisi helpotuksesta.
''Kenties ystävällinen halaus ei olisi liian paljon,'' Constance ehdotti.
''Ei sitten lainkaan,'' Campbell hymyili.
Campbell nousi ylös Constancen seuratessa esimerkkiä, minkä jälkeen hän rutisti Constancen syleilyynsä.
''Toivottavasti George ei ole näkemässä,'' James huokaisi.
''Hän on parhaillaan grogilasin ääressä golfkerholla muka valmistautuen henkisesti rouva Durhamin juhliin,'' Constance naurahti.
''Kunpa olisin tavannut sinut ennen kuin tapasit Georgen,'' Campbell sanoi haikeasti.
''Olisit kunnan mahtavin mies,'' Constance nauroi. - ''Soitapa nyt pankin johtokunnan puheenjohtajalle ja kerro, että olet saamassa sitovan tarjouksen Enfieldistä.''
''Sen teenkin oitis,'' Campbell sanoi ja irroittautui Constancesta,
Campbellin kääntyessä Constancesta pois päin soittaakseen, Constance katsoi häntä lähes halveksien. Kuka hän kuvitteli olevansa? Campbell oli lipevä ja johdateltavissa oleva houkka, jolla oli otsaa sopertaa rivien välistä tunteistaan, mutta tarvittaessa myisi vaikka oman isoäitinsä vain uransa takia. Hän saisi kuitenkin ennen pitkää vielä opetuksen, jonka muistaisi pitkään. Esimakua tulevasta hän olikin saanut jo aikaisemmin.
Alkuillasta alkoi jälleen sataa, mikä ei luvannut hyvää Geraldine Durhamin paljon puhutuille hyväntekeväisyystanssiaisille.
Toisaalta juhlien kruunaamattoman kuningattaren olotila ei myöskään tietänyt hyvää juhlien kannalta. Miten ikävä epäonninen sattuma, että tänä suurena iltana Geraldine voi pahoin. Miten hän voisi viihdyttää vieraita, kun vatsaa koski niin mahdottomasti?
''Voi mikä isku, Charles,'' Geraldine parahti tullessaan saliin.
''Mikä hätänä, hempukkani,'' Charles kysyi huolestuneena.
''Verratomat hyväntekeväisyystanssiaiset on peruutettava tältä illalta, sillä minä onneton olen sairas! Epäilen, että vapaaherratar on jollakin ilveellä onnistunut laittamaan ruokaani jotakin varmistaakseen suuren iltani olevan spektaakkelimainen grande catastrophe!''
''Eihän nyt sentään. Ei vapaaherratar ole käynytkään meillä pitkiin aikoihin,'' Charles rauhoitteli. - ''Juhlien peruminen tässä vaiheessa olisi sitä vastoin anteeksiantamatonta. Vieraat saapuvat näillä minuuteilla!''
''En minä voi edustaa kauheissa vatsanväänteissä. Juhlatilaisuus on peruutettava ja vieraille ilmoitettava, että tanssimme toisen kerran!''
''Tästä tulee vielä pahoja puheita selkämme takana, mutta ei kai sitten voi muuta kuin ajaa vieraat matkoihinsa, jahka he tulevat,'' Charles parahti.
''Tee se ystävällisesti ja kerro heille, että syy ei ole minun, vaan sinun!''
''Kuinka niin minun? Enhän minä ole sairas,'' Charles kysyi hämmästyneenä.
''Jos vapaaherratar ei pannut ruokaani jotakin, niin sitten syy on sinun kokkaustaidoissasi!''
''Voi hyvänen aikana! Minähän lämmitin sinun keittämäsi ruuan ja...''
''Aivan! Jonkin virheen sinä teit ja sen seurauksena minä olen nyt sairas, ja minun on välttämätöntä mennä petiin,'' Geraldine parahti.
Ei mennyt aikaakaan, kun pappilan ovikello alkoi kilistä ja Charles joutui hyvin epäkiitollisen tehtävän eteen, sillä vieraat oli lähetettävä pois ja heitä ei ollut ihan vähän, sillä Geraldine oli jakanut kutsuja sangen auliisti jokaiselle, jonka oletti kykenevän tekemään suurehkon lahjoituksen.
''Pyydän anteeksi, mutta tanssiaiset on peruutettu. Loppu,'' Charles sanoi toivoen, että viesti menisi perille lyhyesti ja ytimekkäästi ilmaistuna.
Seurauksena oli vastalauseiden tulva, sillä Geraldine oli hehkuttanut hyväntekeväisyysjuhlia jokaiselle kutsuvieraalleen kartanonväkeä lukuun ottamatta kuin viimeistä päivää, luvaten tilaisuuden olevan vertojaan vailla pitäjän historiassa.
''Kuulkaas nyt, pastori Durham,'' George puuskahti. - ''Luuletteko, että selviätte tästä vain ilmoittamalla, että tilaisuus on peruutettu kertomatta syytä. Kakistakaa ulos!''
''Pah! Palaamme asiaan huomisessa kirkkoneuvoston kokouksessa,'' George puuskahti ja lähti kuten monet muutkin.
Charles katseli vieraiden lähtöä epäuskoisena kuullen, miten monet heistä valittitvat kehnoja järjestelyitä ja naureskelivat pihalla jököttävää flyygeliäkin. Ei varmaankaan mahtunut sisälle kuten ei yksikään vieras, joskin sillä erotuksella, että vieraita ei edes kutsuttu sisään, flyygeli ei vain mahtunut.
Kommentit
Lähetä kommentti