3. Kovan onnen lapsia

Osa 3

   Dawpoolin kartanonrouva Constance Dwyer oli jo varhain jalkeilla valmistautuneena käynnistämään pienen, mutta välttämättömän tapahtumien ketjun, jolla varmistaisi poikansa poliittisen uran nousujohteisen kehityksen. Tänä nimenomaisena aamuna hän tähyili makuukamarinsa ikkunasta alas pitäjään, jota hän piti omanaan, sillä olihan hänen sukunsa jo kauan aikaa sanellut, miten siellä tuli asua ja elää. 

   ''Kuinka sinä olet jo noussut ylös?'' ihmetteli hänen miehensä kenraali George, joka oli vasta pukeutumassa.

   ''Sanotaan näin, että valoisa tulevaisuus veti puoleensa,'' Constance sanoi välinpitämättömästi.

   ''Se tuskin sinut ajoi ylös ennen minua,'' George sanoi ja ilmaisi epäilyksensä, että Castillen kanssa olisi tapahtunut jotain, josta hänen olisi kenties syytä tietää.

   ''Ei mitään maata mullistavaa,'' Constance vastasi ja kertoi tehneensä tarjouksen majatalosta, jotta miekkonen pääsee palaamaan takaisin kotimaansa kamaralle.

   George alkoi nauraa.

   ''Ja hän hyväksyi kymmenentuhannen punnan tarjouksesi, luullen tehneensä hyvät kaupat?'' George päätteli huvittuneena.

   Constance hymähti.

   ''Olisin rikas, jos tekisin noin hyviä kauppoja,'' Constance sanoi ja vakavoituen kertoi, että hän hieman enemmän hän joutui tarjoamaan.

    George yllättyi, sillä hän oli kuvitellut vaimonsa vitsailleen alusta alkaen.

    ''Tarkoitatko, että olet tehnyt oikean tarjouksen? Millä ihmeen rahalla, kun eihän meillä ole enää muuta kuin minun eläkkeeni,'' hän ihmetteli.

   ''Sinä ja Sebastian ajattelette rahaa vain sitä näkökulmasta, onko varaa ostaa tai olla ostamatta,'' Constance naurahti. ''Mutta minä taas näen rahan välttämättömänä pahana, joka on siltikin vain järjestelykysymys.''

   ''Pah! Minä olen pragmaatikko ja realisti!'' George sanoi nyreästi. ''Ei, kyllä minun täytyy nyt jo lähteä Greathamiin, että ehdin ajoissa Lontoon-junaan.''

   ''Oliko se jo tänään?'' Constance kysyi huvittuneena. ''Ihmeellistä, miten mutkattomasti asioilla on tapana järjestyä.''

   ''Täällä on jotain tekeillä, kun minä en ole näkemässä!'' George huudahti.

   ''Ei ainoastaan silloin, George, mutta muistathan kerro terveiseni upseeritovereillesi,'' Constance sanoi ja hyvästeli miehensä.

   Georgen lähdettyä Constance suuntasi tapaamaan muuan Henry Lloydia, joka asui pitäjän toisella puolella suuressa Enfieldin huvilassa. Lloyd oli rakennusurakoitsija, joka oli vaurastuttuaan ostanut huvilan ja muuttanut oikeastaan vain sen takia pitäjään, että huvila sijaitsi siellä. Lloyd kuului niihin ihmisiin, joita Constance Dwyer katsoi lähtökohtaisesti hieman karsaasti, koska omin avuin rikastunut Lloyd oli nousukkuudessaan röyhkeä.

   Lloyd yllättyi Constancen tulosta, mutta ymmärsi sentään kutsua hänet sisään ja ohjata olohuoneeseen. Kartanonrouva ei suinkaan ollut vakituinen vieras Enfieldissä, joten Lloydilla oli selvää, että vapaaherrattarella täytyi olla asiaa. Lloyd oli osoittanut useamman kerran kiinnostusta ostaa kartanoon kuuluvia maita huvilansa takaa, mutta hänet oli aina käännytetty kartanosta. Constance Dwyer ei myy maitaan.

   ''Mikä tuo kartanonrouvan matalaan majaani?'' Lloyd kysyi ja yritti kuulostaa pisteliäältä. Hänen silmissään Constance oli yläluokkainen ja snobistinen.

   ''Liikeasiat, herra Lloyd. Olen miettinyt paljon keskustelujamme ja tiedustelisinkin, vieläkö olette kiinnostunut ostamaan maata?'' Constance kysyi.

   Lloyd hämmästyi, mutta yritti salata sen. Hän oli kuvitellut, että Constance oli tullut jossain ihan muussa asiassa.

    ''Nyt olisitte valmis myymään maata?'' Lloyd ihmetteli.

   ''Etuosto-oikeudella, herra Lloyd,'' Constance tähdensi.

   ''Hetkinen. Mikä on muuttunut viime kerrasta? Olette aina ennen torjunut kaikki tarjoukseni,'' Lloyd huomautti.

   Constance huokasi ja hymyili.

   ''On totta, etten ole aikaisemmin ollut halukas myymään maata, koska olen tehtonut pitää maaomaisuuteni määrällisesti muuttumattomana,'' Constance vastasi ympäripyöreästi.

   ''Eikö maan myynti siinä tapauksessa heikennä maaomaisuuttanne määrällisesti,'' Lloyd kysyi painottaen sanaa ''määrällisesti''.

   Constance naurahti kevyesti.

   ''Olette sangen tarkkanäköinen, herra Lloyd,'' Constance aloitti ja jatkoi: ''Mikäli lupaatte vaieta kunniasanalla, voin paljastaa teille, että pormestari Egerton myy minulle samansuuruisen maakaistaleen kartanon puolelta pitäjää. Näin ollen maaomaisuuteni pysyy määrällisesti samana.''

   Tällöin Lloyd nousi sohvalta sanakaan sanomatta, luoden pistävillä silmillään entistäkin epäileväisemmän katseen Constanceen.

   ''Yritätettkö vedättää minua?'' Lloyd kysyi tiukasti ja istuutui isännän oikeudellaan Constancen viereen.

   ''Viisikymmentä eekkeriä kolmellasadallatuhannella punnalla, jos tänään teette ostopäätöksen,'' Constance sanoi rauhallisesti.

   ''Ja jos en tee, hinta nousee?'' Lloyd kysyi.

   ''Ymmärrätte varmaan, että niille maille löytyy muitakin ostajia kuin te, mutta olisi tietysti kaikkien edun mukaista, jos te ostaisitte maat,'' Constance sanoi. Hän tiesi, että Lloyd hamuaa maita joka tapauksessa.

   ''Luuletteko, että pystyn järjestämään rahat maiden ostoon jo tänään?'' Lloyd kysyi ärsyyntyneenä, sillä hänestä tuntui siltä kuin kartanonrouva olisi tullut härnäämään häntä kiristyksenomaiselle tarjouksellaan.

   ''Miksi ette saisi? Pankinjohtaja on hyvä ystäväni, ja mikäli kerrotte ostavanne maata minulta, myönteinen lainapäätös on vain silkka muodollisuus,'' Constance vastasi.

   ''Olette melkoinen nainen, jos saan sanoa, vapaaherratar,'' Lloyd sanoi.

   Constance hymähti, sillä Lloydin kommentti oli epäilemättä tarkoitettu hienovaraiseksi loukkaukseksi tai kömpelöksi kehuksi.

   ''Jos soitatte pankkiin vielä tänään, saatte lainapäätöksen huomiseksi ja kaupanteolle ei ole minkäänlaista estettä,'' Constance sanoi.

   ''Kolmesataatuhatta haluatte?'' Lloyd kysyi ja Constancen nyökättyä, hän tarttui oitis puhelimeensa ja soitti suoraan pankinjohtajalle, joka oli myös hänen ystävänsä. Lloydia kuitenkin hieman häiritsi se, että hänestä tuntui siltä kuin vapaaherratar bluffaisi.Toisaalta se oli samantekevää, sillä Lloyd halusi ostaa maat ja vapaaherratar oli selvästi rahaa vailla.

   Kartanolle palattuaa Constance suuntasi keittiöön Beatrice Courtia tapaamaan, joka vapaaherrattaren tullessa puuhasteli uunin parissa.

   ''Hyvää päivää, Beatrice,'' Constance tervehti. ''Huumaava tuoksu tuli vastaan jo eteishallissa, joten arvelinkin löytäväni sinut asemapaikaltasi.''

    ''Oijoi, rouva vapaaherratar!'' Beatrice huudahti iloisesti. ''Leivoin teille piiraan mitä mehevimmän!''

   ''Oletpa sinä huomaavainen, kiitoksia,'' Constance sanoi lievästi huvittuneena. ''Pystyisitkö valmistamaan illallisen tänään kolmelle kahden sijasta?''

   ''Se käy käden kääntessä, rouvakulta!'' Beatrice vastasi ja uteli, että peruuntuiko kenraalin päivämatka Lontooseen.

   ''Ei suinkaan, mutta kutsuin herra Campbellin illalliselle,'' Constance paljasti.

   ''Itse pankinjohtaja James Campbell!'' Beatrice huudahti innostuneena. ''Valmistan teille oikein elegantin illallisen!''

   ''Olet todellinen aarre, Beatrice, kuinka tulisinkaan toimeen ilman sinua,'' Constance sanoi ironisesti. Tietenkin hän tulisi ilman Courtia toimeen, sillä aina jostain löytyi sisäkkö, joka tuli enemmän kuin mieluusti kartanoon, jos pesti oli vapaana. 

   ''Olkaa huoletta vain, rouva! Tarjoilen teille ja pankinjohtajalle tänä iltana oikein mielelläni ja voin olla läsnä koko illallisen ajan ruokasalissa palvelemassa teitä,'' Beatrice sanoi hymyillen.

   ''No mutta, Beatrice. En voisi pyytä sinulta sellaista, sillä tänään on vapaailtasi ja pöytävaraus lempiravintolaannekin on tehty,'' Constance vastasi.

   Beatrice hämmentyi. Oliko tänään hänen vapaailtansa, jonka hän oli syystä tai toisesta unohtanut?  Pöytävaraus kuulosti suorastaan heprealta hänen korviinsa.

   ''No mutta, rouvakulta! Eihän tänään ole vapaailtani,'' Beatrice sanoi.

   ''Voi yhden kerran, Beatrice, olet varmasti unohtanut,'' Constance sanoi ja huomautti, että pöytävaraus tehtiin jo kolme viikkoa sitten.

   Beatrice ei muistanut, joten hän lopulta päätteli vain unohtaneensa asian kaikessa kiireessä.

   ''Samperin vapaailta,'' Beatrice ajatteli ärtyneenä. Häneltä jäi hyvät keskustelut jälleen kuulematta. 

   Paikallisen säästöpankin johtaja James Campbell tarjoiltiin kartanossa Courtin valmistama hummeri-illallinen, josta kokki oli tavattoman ylpeä ja aidosti pahoillaan, kun ei päässyt sitä itse tarjoilemaan ihailemalleen pankinjohtajalle. 

   Vasta aterioinnin jälkeen oli vapaan keskustelun vuoro sellaisista aiheista, joita oli ruokailun ajan vältetty hyvien tapojen nimissä. 

   Campbell tiesi, että Constancen kanssa saattoi vasta illallisen päätteeksi keskustella liikeasioista, sillä Dawpoolin kartanon päivällispöytäkeskusteluihin eivät kuuluneet sen enempää liikeasiat, poltiiikka kuin uskontokaan. 

   ''Kuulin, että aiotte tehdä maakauppaa Lloydin kanssa,'' Campbell aloitti.

   ''Tosiaankin. Pienten mittakaavojen maakauppaa vain,'' Constance sanoi ja lisäsi  ovelasti, että kauppa oli tarkoitus tehdä jo huomenna.

   ''Oikeastaan halusinkin keskustella asiasta kanssasi, joten illalliskutsusi ajoitus ei olisi voinut olla täydellisempi,'' Campbell sanoi.

   ''Ajattelin, ettemme ole nähneet pitkiin aikoihin, joten mieleeni juolahti kutsua sinut illalliselle tänään, kun Georgekin on Lontoossa,'' Constance sanoi ystävällisellä äänellä. 

   ''Aivan, aivan!'' Campbell kiitteli ja palasi sitten kiireesti asiaansa. ''Siinä Lloydin lainassa on tiettyjä ongelmia, jotka vaikeuttavat lainan myöntämistä. Haluan heti sanoa, etten luonnollisesti pyri mitenkään vaikeuttamaan kaupantekoanne, mutta laina on verrattain iso riski pankille.''

   ''Todellako?'' Constance hämmästyi.

   ''En oikeastaan haluaisi myöntää lainaa, sillä riski on suuri'', Campbell sanoi lievästi kiusaantuneena.

   Tällöin Sebastian pyysi saada keskeyttää keskustelun.

   ''Saanko tiedustella, minkälainen riski siinä on, koska käsittääkseni Lloyd kiinnittää huvilan lainansa vakuudeksi,'' Sebastian sanoi.

   ''Ongelma on rakennusluvassa tai oikeammin siinä, kun lupaa ei ole,'' Campbell selitti. ''Pankki myöntäisi lainan hyvin mielellään, jos maalle olisi voimassaoleva rakennusoikeus. Huvila ei itsessään ole riittävän arvokas vakuus,'' Campbell selitti ja ehdotti sitten, että kaupantekoa lykättäisiin, kunnes rakennuslupaa koskeva muodollisuus olisi järjestynyt.

   ''Olen kovin pahoillani, James, mutta valitettavasti se ei ole mahdollista tässä tilanteessa,'' Constance sanoi ikään kuin pahoitellen asiaa.

   ''Tilanne on jokseenkin kimurantti, sillä en mielelläni myöntäisi lainaa ennen rakennuslupaa,'' Campbell sanoi.

   Tällöin Sebastian puuttui jälleen keskusteluun.

   ''Kuten tiedätte, herra Campbell, isäni on rakennuslautakunnan puheenjohtaja ja hän voi arvovallallaan vaikuttaa asiaan'', Sebastian huomautti.

    Constance otti heti Sebastianin jälkeen puheenvuoron itselleen ja katsoi puhuessaan tiiviisti Campbelliin.

   ''George tietää, miten tärkeää on ratkaista lupahakemus kartanon edun mukaisesti ja ymmärrät, että tämä maakauppa on sen edun mukaista,'' Constance sanoi lisäten, että muussa tapauksessa kauppaa ei tehtäisikään.

   ''Pyydän teitä vain odottamaan,'' Campbell sanoi kiusaantuneena. ''Pankki ei voi toimia lainoittajana, jos rakennusoikeutta ei ole. En voi ottaa näin riskiä.''

   Constance huokaisi syvään, nousi ylös ja astui ruokasalin suuren maalauksen eteen. Hetken sitä katseltuaan hän kääntyi jälleen Campbellia kohti.

   ''Anteeksi, James, en tahtoisi vedota tähän,'' Constance aloitti ja jatkoi pienen tauon jälkeen: ''Muistanet, että järjestin sinulle aikoinaan pankinjohtajan toimen täältä tilanteessa, jossa mahdollisuutesi edetä tavanomaista tietä olisivat olleet vähemmän suotuisat.''

   Ruokasaliin laskeutui hiljaisuus. Sitten Campbell nousi ylös tuolistaan ja käveli Constancen luokse.

   ''Olen siitä sinulle ikuisesti kiitollinen, Constance,'' Campbell sanoi.

   ''Olenko näinä vuosina pyytänyt sinulta monia palveluksia, James?'' Constance kysyi.

   ''Et ainuttakaan,'' Campbell myönsi.

   ''Pyydän, että otat sen huomioon, kun teet lainapäätöksen Lloydille,'' Constance sanoi ja huomautti asian olevan kartanon edun kannalta hyvin tärkeää. 

   ''Mutta riski on suuri,'' Campbell sanoi vaikeasti.

   ''En asettaisi sinua tilanteeseen, jossa asemasi olisi vaarassa, James,'' Constance sanoi ystävällisesti. ''Lainan myöntäminen ei sitä vaaranna. Riski on suuri paperilla, mutta todellisuudessa sitä ei ole.''

   Campbell oli jälleen hetken vaitonainen ja vastasi lopulta, että laina myönnettäisiin ilman tarpeetonta viivyttelyä. Hän ilmoittaisi lainapäätöksestä heti huomisaamuna lainapäätöksestä Lloydille, jolloin kaupanteolle ei olisi minkäänlaista estettä.

   ''Olet kunnon mies, James, tiesin sinun pystyvän järkeviin päätöksiin,'' Constance hymyili.

   Campbellin lähdettyä Constance ja Sebastian vetäytyivät pienempään arkiolohuoneeseen keskustelemaan.

   ''En ymmärrä yhtä asiaa, mutta minkä tähden implikoit, että isä nuijii Lloydille rakennusluvan,'' Sebastian aloitti.

   ''Sinähän sen puheenaiheen aloitit,'' Constance huomautti. ''En minä luvannut mitään sellaista. Sanoin vain, että George tekee kartanon edun mukaisen päätöksen.''

   ''Tarkoitat, että Lloydille myönnetään rakennuslupa ja se on kartanon edun mukaista?'' Sebastian ihmetteli lievästi yllättyneenä.

   ''Lloyd haluaa rakentaa uuden asuinalueen ja vuokrata sitten niitä huokeaan hintaan, joka tarkoittaa sitä, että vuokra-asuntotarjonta paranee ja vuokrataso laskee entisestään. Emmehän me sitä halua'', Constance sanoi huvittuneena.

   ''Aivan. Me omistamme toistakymmentä vuokrataloa, jotka eivät nytkään tuota paljoakaan,'' Sebastian totesi.

    ''Jos Lloyd rakentaa asuinalueen, saatamme menettää vuokralaisiamme, meidän talomme jäävät tyhjilleen ja sen jälkeen niiden ylläpitokulut rasittavat kartanon taloutta eivätkä ne tuota senkään vertaa kuin aiemmin,'' Constance lisäsi.

   ''Mutta mikäli Lloydille ei myönnetä rakennuslupaa ja hän on kiinnittänyt huvilan lainan vakuudeksi, niin hänhän saattaa tehdä konkurssin,'' Sebastian päätteli. ''Ei kukaan osta maata häneltä samalla hinnalla, minkä hän maksaa siitä sinulle.''

    ''Se on eittämättä hänen kannaltaan kovin valitettavaa, mutta hän saattaa keksiä jonkin luovan ratkaisun pelastaakseen nahkansa,'' Constance sanoi huomauttaen. ''Joutomaalla voi viljellä esimerkiksi heinää. Rehua tarvitaan.''

   Sebastiania huvitti äitinsä humoristinen heitto heinänviljelystä, mutta hän kuitenkin ymmärsi äitinsä olevan välinpitämätön sen suhteen, mitä Lloydille saattaisi huonoimmassa tapauksessa käydä.

   ''Entä Campbell?'' Sebastian kysyi yhtäkkiä. ''Pankin johtokunta voi erottaa hänet, jos Lloyd ei pysty hoitamaan lainaansa. Hän ei välttämättä anna anteeksi, jos ymmärtää sinun vedättäneen häntä.''

    ''Mitä voin sanoa? Kovan onnen lapsia,'' Constance sanoi lisäten, että kumpikin on viime kädessä itse vastuussa toimistaan.